Pekka Lipponen

Pekka Lipponen on nimimerkki Outsiderin, oikealta nimeltään Aarne Haapakoski (myöhemmin nimimerkistä tuli Haapakosken ja Seppo Tuiskun yhteinen), luoma fiktiivinen veijarihahmo, joka on seikkaillut romaaneissa, kioskilehdissä, sarjakuvissa, kuunnelmissa ja elokuvissa.

Pekka Eevertinpoika Lipponen
Luoja(t)	Aarne Haapakoski
Näyttelijä(t)	Radiokuunnelmissa Oke Tuuri Seppo Kolehmainen
Ensi- esiintyminen	1945
Kustantaja	Kustannus Oy Ajanviete
Henkilötiedot
Ikä	Keski-ikäinen, täytti 50 vuotta 1965
Asuinpaikka	New York
Luonteenpiirteet	sisukas, neuvokas, karski, rahanahne, saita
Suhteet
Muut sukulaiset	Jussi Lipponen (poika), Ville Lipponen (veli), Esko Lipponen (veljenpoika)
Tutut	Kalle-Kustaa Korkki, Pavel Pohjola, Mandi Kakkinen, Olli Olin
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Haapakoski loi Pekka Lipposen ja tämän toverin Kalle-Kustaa Korkin vuonna 1945. Koko kansan tuntemiksi hahmot tulivat erittäin suositussa, tammikuussa 1945 alkaneessa radiokuunnelmassa Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Kuunnelmaa esitettiin radiossa keskipäivän aikaan viiden minuutin mittainen jakso, joka päättyi Korkkia tulkitsevan Wilho Ilmarin murahdukseen "Jatkuu huomenna". Päivittäiset viiden minuutin pätkät esitettiin sunnuntaisin puolen tunnin mittaisena koosteena.

Alun perin päähenkilöksi suunniteltu Korkki joutui antamaan nopeasti enemmän tilaa Lipposelle. Suuri ansio tästä lankeaa näyttelijä Oke Tuurille, joka onnistui tekemään Pekasta niin selkeästi erottuvan hahmon inhimillisine heikkouksineen, että Suomen radiokuunnelmia kuunteleva kansa oli myyty. Kuunnelmasarja jatkui Haapakosken kuolemaan saakka, vuoteen 1961. Jotain sarjan suosiosta kertoo se, että radion kuuntelijoista yli 90 % oli kuunnellut Lipposen ja Korkin seikkailuja.

Pekka Lipponen sai myös kuukausittain ilmestyneen oman sarjakirjan, joka ilmestyi vuosina 1956 - 64. Haapakoski kirjoitti yli kahden vuoden ajan Lippos-kirjat yksinään, kunnes palkkasi vuonna 1959 avukseen Seppo Tuiskun, joka kirjoitti kaikkiaan yli puolet sarjan tarinoista.

Pekka Lipposen synty

Lipposen varhaisena prototyyppinä voidaan pitää amerikansuomalaista Calle Lipwayta (Kalle Lipponen), joka vuonna 1944 esiintyi Outsiderin novellissa Saaban kuningattaren aarre. Varsinaiseksi Lipposen esikuvaksi kirjailija Haapakoski mainitsee Helsingissä asuneen liikemies Sulo W. Taskisen. Ensimmäinen kuunnelma Ben Huronin testamentti rakentui Kalle-Kustaa Korkin varaan, Lipposen hahmon ollessa vielä keskeneräinen. Haapakoskelle tulikin kiire kehittää Lipposta, kun sarja osoittautui suosituksi.

Luonnekuva

”	-Elä sinä Kalle-Kustaa jankuta niistä näkäräisistä. Tiedät vallan hyvin, etten minä ota mitään myrkkyjuomia ja pilaa sisäkalujani. -Kauan sinun piti elääkin ennenkuin olit kypsä raittiusseuraan. Vaikka kyllä sinä yhä näkäräisiä ajattelet Kun nukuit lentokoneen tuolissa tilailit unissasi näkäräisiä jos vaikka minkälaisia.	”
– Katkelma raitistuneen Lipposen ja asiasta naljailevan Korkin keskustelusta kirjassa Omdurmannin keisari

Lipponen on kotoisin Rantasalmen Saparomäeltä. Hänen kansalliset erityispiirteensä eivät ole kovinkaan myönteisiä, sillä "näkäräiset" maistuvat ja savolaiseen lupsakkuuteen yhtyvät tittelinkipeys, rehentelevä suunsoitto ja kieroutta lähentelevä oveluus. Lipponen on myös taipuvainen saituuteen ja rasismiin. Hänen mieluisin voimasanansa on änkyttämällä lausuttu "pi-pi-pirskatti". Hyvistä ominaisuuksista nousevat esiin elinvoimaisuus, suomalainen sisu ja neuvokkuus. Juuri persoonallisuuden särmikkyyttä pidetään Lipposen suurimpana vahvuutensa. Aivan kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet myönteisesti Lipposen persoonaan. Hänen kielenkäyttönsä, änkyttämisensä ja liian monet näkäräisensä saivat Ylen ohjelmajohtajan ottamaan yhteyttä Haapakoskeen. Neuvottelujen tuloksena Lipposen julkikuvaa siistittiin jonkin verran ja hänestä yritettiin tehdä raitis.

Sotilasarvoltaan Lipponen oli prinssieversti, jonka arvonimen hän sai palveltuaan Sumulaakson kuningattaren henkikaartin komentajana. Everstin ominaisuudessa Pekka oli valmis ottamaan komentoonsa minkä tahansa ryhmän. Seikkailuihinsa Lipponen joutui usein hyväuskoisuuttaan ja Korkin tehtäväksi jäi pelastaa hänet monesta pinteestä. Ennen vuotta 1945 molemmat olivat olleet muun muassa Abessiniassa myymässä tuohivirsuja. Hieman myöhemmin kumpikin miehistä toimi hetken aikaa Kansainvälisen Öljy-yhtiön tehtävissä. Korkin jatkaessa öljy-yhtiön päätarkastajana Lipponen perusti "Lipposen inpurtti & ekspurtin", jonka pääkonttori oli Park Avenuella New Yorkissa ja sivukonttori San Diegossa Kaliforniassa.

Bisnesmies ja maailmankiertäjä

Pekka Lipposen liikematkat suuntautuivat ympäri maailmaa mitä erilaisimpien "ahväärien" merkeissä. Yleensä liiketoimet epäonnistuivat, ja monesti Lipponen joutui huijauksen kohteeksi. Kansainvälisen Öljy-yhtiön asioiden viedessä Korkin ajan, matkasi Pekka yhä enemmän yksinään. Toisinaan hänen apulaisenaan kulki amerikansuomalainen monitoimimies Pavel Pohjola, jonka juuret olivat Viipurissa. Lipposen ja Pohjolan väliset keskustelut, jotka pääosiltaan ovat pelkkää kinastelua, sisälsivät paljon rehevää huumoria. Myös Pekan nuori ja neuvokas veljenpoika Esko Lipponen matkusti setänsä mukana maailman eri kolkissa. Pojan isä Ville Lipponen vilahtaa joissakin tarinoissa, mutta hänen välinsä Pekkaan ovat etäiset vanhan perintöriidan takia. Muutaman kerran Pekan tiet yhtyivät turkulaisen maailmanmatkaajan Olli Olinin kanssa, mutta muita Lipposen mahdollisia ystäviä ei juuri mainittu.

Välillä Pekka Lippos -tarinoissa oli mukana science fiction -elementtejä. Seppo Tuiskun kirjoittamissa vuonna 1962 ilmestyneissä tarinoissa Avaruusahvääri ja Avaruusmarsalkka Lipponen joutuu huvilaltaan mukaan lentävään lautaseen, joka vie hänet kaukaiselle Auderial-planeetalle liikeasioita hoitamaan. Sarjan viimeisenä julkaisuvuonna 1964 Tuisku palaa uudelleen tieteisromaanien maailmaan Lippos-seikkailussaan Huuto haudasta, jossa paneudutaan elämän alkulähteitä sääteleviin voimiin, joiden vapauttaminen aiheuttaisi painajaisen koko ihmiskunnalle.

Monenkirjavilla matkoillaan Pekka joutui tutustumaan erilaisiin paikkoihin monista eri näkökulmista. Brasilian viidakoissa hän joutui elämään villimiehenä ja Uuden-Guinean saaristossa ihmisrobottina. Pariisin kaupungin alla Pekka sai tutustua katakombien kauhuihin. Afrikassa kansainväliset rikolliset ja paikalliset alkuasukkaat tekivät hänen olonsa tukalaksi ja Aasian matkoillaan hän oppi tuntemaan kiinalaiskorttelien monet vaarat. Välillä Pekka pistäytyi myös kotimaassaan Suomessa. Rantasalmella hän joutui saunakamarissa nukkuessaan murhaajan maalitauluksi, Savonlinnassa hänet muurattiin Olavinlinnaan ja Varkauden liepeillä hänet yritettiin hukuttaa Kallaveteen; vaikka tarinoiden tyyli ja aiheet olivat selvää lainaa pulp-kirjallisuudesta, oli niihin saatu mukaan sopiva annos omaa ilmettä ja tapahtumia pehmentävää huumoria.

Epäonnistunut avioliitto

Pekka oli nuoruusvuosinaan ehtinyt kokeilla avioliittoa, mutta huonolla menestyksellä. Mandi Kakkinen eli hirmuinen Manta, joksi Pekka ex-vaimoaan kutsuu, esiintyi useissa Lippos-kirjoissa ja aiheutti ongelmia entiselle miehelleen. Avioliittoa käsitellään tarkemmin tarinassa Öljykuninkaan timantit. Avioeron syyksi tulee lopulta se että Mandi-rouva olikin virallisesti naimisissa toisen miehen kanssa kaapatessaan Pekka Lipposen (jonka rahoja väitettiin Mandin tavoitelleen) ja avioero olikin sitten lopulta muotoseikka. Pekka käyttikin sen jälkeen Mandista sapekkaita nimityksiä "Mustalais-Villehartin leipäsusi" ja "Mustalais-Jalmarin Santra".

Lipponen oli kovasti nuorten naisten perään ja tarjosi auliisti käsipuoltaan avun tarpeessa tai vain ilman seuraa oleville neitosille. Tarinoissa Murhaajat mellastavat Mallorcalla ja Miljoonamissi uusi avioliitto häämöttikin vaarallisen lähellä. Viimeksi mainitun tarinan alussa Mandi lähettää Pekalle jo julkaistun kihlauksen johdosta juhlajuomaksi samppanjapulloon pakatun annoksen paitojen pesuvettä pesula Lumikista joka on hänen pääyrityksensä.

Tarinassa Myrkytetty tikari Lipponen hävisi kosintakilvan, kun pulassa ollut kiinalaiskaunotar Tien-Tien rakastuikin naapuriinsa.

Villa Saparola

1950-luvun loppupuolella Pekka rakennutti kesähuvilan Tyynen valtameren rannalle Kaliforniaan. Puolivälissä San Diegoa ja Long Beachia sijainnut rakennus sai nimekseen Villa Saparola isäntänsä synnyinseudun Saparomäen mukaan. Kaksikerroksinen huvila oli rakennettu suomalaisesta punahongasta. Rakennuksesta löytyi Lippos-suvun Rantasalmelta tuotu keinutuoli ja Eevertti Lipposen vanha matka-arkku, puuleili ja paljon muuta supisuomalaista tavaraa. Erillinen saunarakennus oli kiuaskiviä myöten kokonaan suomalaista tekoa.

Vaikka Pekka itse ei kiireittensä vuoksi kovin usein ehtinyt poiketa Villa Saparolassa, ei se koskaan ollut tyhjillään. Huvilan taloudesta ja kunnossapidosta vastasivat Sam ja Molly, musta pariskunta, joka vuosien ajan huolehti siitä, että Villa Saparola oli milloin tahansa valmiina vastaanottamaan prinssieversti Lipposen ja hänen vieraansa. Molly jopa matkusti Lipposen mukana kertaalleen Suomeen tarinassa Kirottu perintö.

Huvilansa yhteyteen Pekka oli perustanut "seikkailumuseon", joka koostui hänen vuosien varrella hankkimistaan tavaroista. Jokainen museossa oleva esine liittyi seikkailuun, jossa Pekka oli ollut mukana. Oli markiisin kruunu Italiasta, myrkytetty tikari Ceylonilta, lyijystä tehty kultaharkko Kanariansaarilta, ikivanha haarniska Skotlannista ja paljon muuta kiinnostavaa, joka kertoi Pekka Lipposen vaiheikkaasta elämästä ja jännittävistä matkoista eri puolilla maailmaa. Ehkä eniten arvossa Pekka pitää vaatimattoman näköistä platinasta tehtyä ritaritähteä, jossa on kruunupäinen ärjyvä karhu: se on tietenkin hänen prinssieverstin arvoonsa liittyvä Kiljuvan Karhun komentajamerkki (joka esiintyy yhteisjulkaisujen kannessa)

Haapakoskesta Tuiskuun

Vuonna 1956 ilmestymisensä aloittanut Pekka Lipposen seikkailuja -kirjanen saavutti välittömästi suuren suosion ja vahvisti Lipposen menestystä yhdessä radiokuunnelmien kanssa. Vuonna 1958 aloittanut sarjakirja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja sai niin ikään hyvän vastaanoton. 96-sivuisten jännärien kirjoittaminen muiden töiden ohessa vei kuitenkin Aarne Haapakoskelta siksi paljon aikaa, että hän koulutti itselleen apulaisen Seppo Tuiskusta (s. 1935), joka oli innokas omaksumaan roolinsa toisena Outsiderina. Vuonna 1959 Tuisku aloitti uransa Haapakosken "haamukirjoittajana", niin että kummankin tuotantoa julkaistiin vuorotellen.

Tuisku omaksui lähes täysin Haapakosken tyylin eikä lukeva yleisö tiennyt, että nimimerkki Outsiderin taa kätkeytyi kaksi eri kirjoittajaa. Haapakosken kuoltua Malagalla vuonna 1961 jatkoi Tuisku yksin Lipposen ja Korkin seikkailujen "muistiinmerkitsemistä" vuoden 1965 loppuun saakka. Lukijat uskoivat Haapakosken kirjoittaneen monen vuoden ajan varastoon eivätkä aavistaneet, että Outsider oli vaihtunut eri mieheksi. Tuisku on toimittanut myös Jerry Cottonia. Vanhoja Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ilmestyikin joskus myös Jerry Cottonissa jatkosarjoina.

TV-sovitus

Suomen televisiossa Mainos-TV esitti yksitoista jaksoa Pekka Lipponen -televisiosarjaa keväällä 1964. Televisiosovituksesta vastasivat Seppo Tuisku ja Reino Helismaa. Lipposen roolissa oli Ossi Elstelä ja Korkkina Kullervo Kalske.

Pekka Lipponen junior

Vuonna 1979–1981 ilmestyi Kolmiokirjan kustantamana Pekka Lipponen juniorin seikkailuja (kirjoittajina Tapio Vilpponen, Juhani Salomaa ja Kari Nenonen; lehtilistauksen nimikirjaimet kertovat kirjoittajan). Tässä sarjassa seikkaili Pekka Lipposen poika Jussi. Juniorin seikkailut olivat saaneet selvästi vaikutteita Jerry Cottonilta. Aiheetkin olivat astetta rajumpia ja sisälsivät huumeita ja terroristeja.

Elokuvat

Hahmojen pohjalta tehtiin myös elokuva.

• Kalle-Kustaa Korkin seikkailut 1949 ohjaus Ilmari Unho

Epävirallinen televisioelokuva.

• Korkki ja Lipponen 1984 ohjaus Ere Kokkonen Elokuvan henkilöt Pekka Korkki ja Kalle Kustaa Lipponen ovat Korkin ja Lipposen pojat, jotka isät ovat nimenneet kaverinsa mukaan.

Lehdet

Pekka Lipposen seikkailuja 1945 Ben Huronin testamentti 1956 1. Suezin sulttaani 1957 2. Castello Rojasin salaisuus 3. Etelänavan arvoitus 4. Pariisin pyörteissä 5. Iki-Moto manaa henkiä 6. Seitsemännen lohikäärmeen veli 7. Ondurmannin keisari 8. Gangsterit matalaksi 9. Tiibetin lumimies 10. Terveisiä kuolemalta 11. Jälleen hirmuinen Manta 12. Tapahtui Monte Carlossa 1958 13. Korsikkalainen verikosto 14. Musta ruutuässä 15. Kaksi kertaa kaksi on seitsemän 16. Inkakuninkaan kultatynnyrit 17. Keishoja ja sininen kuolema 18. Atomisalaisuus 19. Ahväärimatka Moskovaan 20. Seitsemän riemun paholainen 21. Taistelu kaivososakkeista 22. Kädet ylös, urkkija 23. Naurava käärme 24. Sankarit salapoliiseina 1959 25. Missit ja kovanaamainen konna 26. Rauniokaupungin kuningatar 27. Keltainen hämähäkki 28. Mantan testamentti 29. Et elä huomiseen, Pekka 30. Sähkötuolimies 31. Murhaajat mellastavat Mallorcalla 32. Konstaapeli Mäkäräinen erehtyy 33. Katakombien kummitus 34. Kuubalainen serenadi 35. Fakiirin kosto 36. Kadonnut kultakaivos

1960 37. Petrus I:n Avaruuden kuningas 38. Myrkytetty tikari 39. Suomenlinnan aarre 40. Ihmisrobotit 41. Tuonelan tuntumassa 42. Haaremin vihreäsilmäinen nainen 43. Sukukokous Roomassa 44. Teloittajan testamentti 45. Kolmasti kuolleena 46. Puhelin soi keskiyöllä 47. Tapahtui Singaporessa 48. Kädet ylös, punapää Sally 1961 49. Kadonnut kuuraketti 50. Kummituksen hautajaiset 51. Aavekaupungin pormestari 52. Ahvääri taikka nikkeliä 53. Kohtaus Nubian pikajunassa 54. Näkymätön kostaja 55. Vaarallinen vainaja 56. Kultainen tuhkauurna 57. Hirtettyjen klubi 58. Kuolemantornin erakko 59. Timanttiaarre 60. Kahden siirron Matti 1962 61. Gangsterikuninkaan perintö 62. Avaruusahvääri 63. Avaruusmarsalkka 64. Luurankosaaren salaisuus 65. Viidakkomies Pekka 66. Aavelaivan arvoitus 67. Vaarojen maa 68. Turkkilaista lunta 69. Armoton Alaska 70. Pimeän linnan vanki 71. Välikohtaus Assamissa 72. Kaapattu kultalasti

1963 73. Etelämeren hirviö 74. Muumion kosto 75. Miljoonamissi 76. Surman seita 77. Kullantekijän salaisuus 78. Skorpionin merkki 79. Sähkötuolimiehen poika 80. Mussolinin aarteet 81. Punaiset minkit 82. Seikkailujen safari 83. Maa, jonka aika unohti 84. ...ja kuolema odotti 1964 85. Kadonnut pankki 86. Nukkuvan kuoleman timanttikenttä 87. Paholaisen panttivanki 88. Krokotiilifarmi 89. Suomessa sataa lyijyä 90. Kylmää peliä Kyproksella 91. Huuto haudasta 92. Vasenkätinen kuolema 93. Kirottu perintö 94. Öljykuninkaan timantit 95. Kauhujen saari 96. Satelliitin salaisuus

Pekka Lipponen ja Kalle Kustaa Korkki

1965

• Tohtori Capran robotti
• Jäätynyt yö
• Tuliaisia Tuonelasta
• Viikingin aarre
• Lento Ikuisuuteen
• Kuolemalla on kuusi silmää
• Vaarallinen Mr Korkki
• Kello käy taaksepäin
• Murhatehdas
• Sateenkaaren salaisuus
• Vaarallista valuuttaa
• Maan pimeällä puolella

Pekka Lipponen junior

1979

• Tappavat timantit (TV)
• Savolainen csardas (JS)
• Rahat tai henki (KN)
• Kuvaus - kamerat - ...kuolema! (JS)
• ...kaks' ruumista ja kaikki mausteet! (KN)
• Kumi ja kuolema (KN)
• Seitsemän sinetin murhat (KN)

1980

• Sukella syvälle Lipponen (JS)
• Huumehelvetti Helsingissä (KN)
• Kankkunen tietää kuolemaa (JS)
• Kultaa ja kuolemaa (KN)
• ...kuolo uhkaa - kutsukaa Lipponen (JS)
• Pommipakettina Harlemissa (KN)
• Typerää kuolla Tukholmassa (KN)
• Taistelu Tallinnassa (JS)
• Tulilinja tuomariin (KN)
• Raharalli (KN)
• Lapin kultaa (KN)

1981

• Faaraon kultapommi (KN)
• Ohjuksia Iraniin (KN)
• ...nikkeliä nyrkkiä näkäräistä (JS)
• Ruumiskurssit alamaissa!! (TV)

Lähteet

• Jokisalmi, Raimo: Outsiderin kirja, Aarne Haapakosken elämäkerta, Apali oy, 2007. ISBN 978-952-5026-68-9
• Kukkola, Timo: Hornanlinnan perilliset, Wsoy, 1980. ISBN 951-0-09918-X
• Sjöblom, Simo: Rikoskirjallisuuden Bibliografia 1864 - 1984, [S. Sjöblom] 1985. ISBN 951-99692-0-9
• Sjöblom, Simo: Outsider Bibliografia II, Seaflower, 1995: ISBN 952-6666-96-8
• Heikkilä, Pauli: Jerry, Phil ja Jaguar,supisuomalaiset sankarit (artikkeli Seppo Tuiskusta) Helsingin Sanomat 16.2. 1981.
• Tiihonen, Matti: Pekka Lipposta lukiessa, Helsingin Sanomat 21.1. 1984.

Aiheesta muualla

• Ylen Elävä arkisto: Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki
• Mikkelin kirjaston verkkojulkaisu Outsiderista (Arkistoitu – Internet Archive)
• T.J.A. Heikkilä vs. Lipponen