Patrik Sjöberg
Jan Niklas Patrik Sjöberg (s. 5. tammikuuta 1965 Högsbo) on ruotsalainen korkeushyppääjä. Ennätyksellään 242 cm hän piti hallussaan korkeushypyn maailmanennätystä 30. kesäkuuta 1987 – 8. syyskuuta 1988, jolloin Kuuban Javier Sotomayor hyppäsi 243 cm. Hän piti hallussaan myös sisäratojen maailmanennätystä ensin tuloksella 238 cm ja myöhemmin tuloksella 241 cm. Sjöberg voitti korkeushypyn maailmanmestaruuden Roomassa 1987 tuloksella 238 cm. Hän voitti myös kaksi olympiahopeaa ja yhden olympiapronssin.
| Patrik Sjöberg | |
|---|---|
 Patrik Sjöberg 2013 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jan Niklas Patrik Sjöberg |
| Syntynyt | 5. tammikuuta 1965 Högsbo, Göteborg |
| Kansalaisuus |
 Ruotsi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 199 cm |
| Laji | korkeushyppy |
| Seura | Örgryte IS |
| Kilpauran kesto | 1980–1999 |
| Saavutukset | |
| Ennätykset | 242 cm |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Ruotsi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Los Angeles 1984 | korkeushyppy | |
| Hopeaa |
Barcelona 1992 | korkeushyppy | |
 Pronssia |
Seoul 1988 | korkeushyppy | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Rooma 1987 | korkeushyppy | |
| EM-kilpailut (sisäradat) | |||
| Kultaa |
Pireus 1985 | korkeushyppy | |
| Kultaa |
Liévin 1987 | korkeushyppy | |
| Kultaa |
Budapest 1988 | korkeushyppy | |
| Kultaa |
Genova 1992 | korkeushyppy | |
Sjöbergiä valmensi hänen suomalainen isäpuolensa Viljo Nousiainen. Markus Luttemanin kanssa vuonna 2011 kirjoittamassaan muistelmateoksessa Det du inte såg Sjöberg kertoo, että Nousiainen käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen 15-vuotiaaksi asti.[1] Sjöberg perusti vuonna 2021 lapsiksi olettamiaan henkilöitä seksuaalisin aikein lähestyviä aikuisia paljastavan Dumpenin.[2]
Sjöberg kertoi itse lehtihaastattelussaan vuonna 2019 kärsineensä alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöongelmista 2000-luvulla. Hän käytti runsaasti päihteitä hukuttaakseen seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamia traumoja. Hän on muuttanut 2010-luvun lopulla Göteborgista pohjoisruotsalaiseen Örnsköldsvikiin viettääkseen rauhallisempaa elämää. [3]
Huume-epäilyt
muokkaaSjöberg pidätettiin Göteborgin EM-kilpailujen yhteydessä 13. elokuuta 2006 göteborgilaisesta yökerhosta kokaiinin hallussapidosta. Myöhemmin annettu virtsanäyte paljasti jälkiä kokaiinin käytöstä. Joulukuussa 2006 syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen ja Sjöberg sai vain sakkotuomion. Koska hänellä ei ollut virallisia tuloja, hän sai sakkoa vain 4 500 kruunua (n. 480 euroa).[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ola Billger: "Han förgrep sig på mig under flera år" SvD. 27.4.2011. Viitattu 28.4.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Teppo Sillantaus, Saalistajien saalistajat Kuukausiliite 5.10.2024, viitattu 6.10.2024
- ↑ Mikko Knuuttila: Korkeushypyn maailmanmestari Patrik Sjöberg alkoholisoitui – pakeni suurkaupungin houkutuksia pohjoisen metsiin Ilta-Sanomat. 22.10.2019. Viitattu 22.10.2019.
- ↑ Patrik Sjöberg sai alennusta sakkoihin Ilta-Sanomat. 7.12.2006. Viitattu 22.1.2018.
Kirjallisuutta
muokkaa- Markus Lutteman, Patrik Sjöberg: Det du inte såg. Norstedts Förlag, 2011. ISBN 9789113034300
Aiheesta muualla
muokkaa- Sjöbergin anteeksipyyntökirje (ruotsiksi)
- Patrik Sjöberg Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
|
1983: Hennadi Avdjejenko | 1987: Patrik Sjöberg | 1991: Charles Austin | 1993: Javier Sotomayor | 1995: Troy Kemp | 1997: Javier Sotomayor | 1999: Vjatšeslav Voronin | 2001: Martin Buß | 2003: Jacques Freitag | 2005: Juri Krymarenko | 2007: Donald Thomas | 2009: Jaroslav Rybakov | 2011: Jesse Williams | 2013: Bohdan Bondarenko | 2015: Derek Drouin | 2017: Mutaz Essa Barshim | 2019: Mutaz Essa Barshim | 2022: Mutaz Essa Barshim | 2023: Gianmarco Tamberi |