Parsit

Parsit ovat zarathustralainen etninen ryhmä, joiden pääosa nykyisin asuu Mumbain kaupungissa Intiassa. Heitä on myös levinnyt ympäri maailmaa. Parsit ovat alun perin lähtöisin Persiasta, jossa zarathustralaisuus oli valtauskonto aina 600-luvun arabivalloitukseen saakka. Zarathustralaisuus on säilynyt Iranissa nykypäiviin saakka pienenä vähemmistöuskona, mutta parsit ja Iranin zarathustralaiset ovat olleet erossa toisistaan niin pitkään, että parseista on muodostunut oma etninen ryhmänsä. Suurin osa parseista puhuu kielenään gudžaratia ja englantia.

Parsit
Merkittävät asuinalueet  Intia 76 000  Yhdysvallat 10 000-18 000  Yhdistynyt kuningaskunta 6 000-7 000  Kanada 3 000-7 000  Pakistan 2 800
Kielet	gudžarati, englanti
Uskonnot	zarathustralaisuus
Infobox OK

Asuinalue ja lukumäärä

Parsien määrä Intiassa on vähentynyt 1900-luvun aikana. Syinä ovat olleet alhainen syntyvyys ja maastamuutto. Vuonna 1941 Intiassa oli 114 490 ja vuonna 1991 heitä oli 76 382. Heistä Mumbain kaupungissa asui 53 794 ja Gujaratissa 12 924. Pakistanissa asui vuonna 1995 yhteensä 2 824 ja valtaosa heistä Karachissa. Britanniassa asuu arviolta 6 000–7 000 zarathustralaista ja noin 90 % heistä on parseja. Kanadassa zarathustralaisia on eri arvioiden mukaan 3 000–7 000 ja Yhdysvalloissa 10 000–18 000. Heistä suurin osa on samaan tapaan parsitaustaisia zarathustralaisia.

Historia

Mumbain parseja puukaiverruksessa vuodelta 1878.

Zarathustralaisuus oli sasanidien Persian valtauskonto aina 600-luvulle saakka. Islam levittäytyi alueelle arabien valloitusten mukana, ja Persian viimeinen zarathustralainen hallitsija Yazdegerd III kuoli vuonna 651. Arabivalloitus johti monen zarathustralaisen pakolaisuuteen. Osa päätyi silkkitietä pitkin Kiinaan, jossa zarathustralaisuus säilyi tämän muuttoliikkeen jälkeen 900-luvulle saakka. Toinen zarathustralaisten ryhmä pakeni Intiaan, jossa he säilyivät omana ryhmänään paljon kauemmin ja jossa heistä muodostui parseja. Tarinaa paosta meriteitse ja lopulta rantautumisesta Intiaan Diussa on sittemmin romantisoitu. Intiaan muuton tarkkaa ajankohtaa ei tunneta. Perinteisesti se on ajoitettu vuoteen 716, mutta myöhemmän tutkimuksen mukaan se on saattanut tapahtua niinkin myöhään kuin vuonna 936.

Parsit käsitettiin Intiassa pitkään ulkomaalaiseksi ryhmäksi, ja niinpä monet heistä saavuttivat tärkeitä asemia paikallisten hallitsijoiden hovissa. Heitä työllistettiin tähän tapaan, koska heihin eivät vaikuttaneet esimerkiksi intialainen kastijärjestelmä tai hindujen ja muslimien väliset jännitteet. Eurooppalaisten ulottaessa vaikutusvaltansa Intiaan parseista tuli välikäsiä eurooppalaisten ja paikallisen kaupunkiväestön välillä. Parsit omaksuivat myös nopeasti länsimaisen koulutuksen. Niinpä monet ensimmäisistä intialaisista lääkäreistä, lentäjistä ja brittiläisen parlamentin jäsenistä olivat nimenomaan parseja. Myös tärkeimmät Intian varhaisessa teollistumisessa vaikuttaneet suvut kuteen Wadiat, Tatat, Petitit olivat parsitaustaisia. Parseja myös muutti eri puolille brittien siirtomaaimperiumia kuten esimerkiksi Pakistaniin, Itä-Afrikkaan ja Hongkongiin ja myöhemmin myös itse Britanniaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Maastamuutto ja pieni syntyvyys ovat laskeneet parsien määrää Intiassa ja vaikka parsit vaikuttavat edelleen maan taloudessa, he eivät enää hallitse sitä samaan tapaan kuin aikaisemmin.

Kulttuuri

Hiljaisuuden torni Diun saarella Daman ja Diun alueella Intiassa.

Pitkästä historiastaan Intiassa huolimatta parsit eivät ole omaksuneet paikallista kastijärjestelmää. Suuri osa harjoittaa edelleen endogamiaa, eli aviopuolisot etsitään yhteisön sisältä. Nykyisin ydinperhe muodostaa tärkeimmän sosiaalisen yksikön. Aikanaan merkitystä oli myös isän puolelta periytyvällä klaanijärjestelmällä. Klaanit jakautuivat ylempiin ja alempiin luokkiin esimerkiksi pappiklaanien ollessa muita ylempänä hierarkiassa. Pappiklaanien jäsenet eivät myöskään ottaneet aviopuolisoita alemmista klaaneista. Tapaa ei enää harjoiteta ja myös aiemmin muut avioliittoja koskevat säännökset olivat muuten hyvin löyhiä. Nainen saattoi avioitua esimerkiksi äitinsä tai isänsä veljen- tai siskonpojan kanssa. Myös sukupolvien välisien avioliittojen säännöt olivat löyhiä. Mies saattoi esimerkiksi avioitua tätinsä kanssa.

Parsien huomattavin kulttuurillinen piirre on heidän zarathustralainen uskontonsa. Parsit käyttävät edelleen uskonnollisissa yhteyksissä avestan kieltä, jolla suuri osa zarathustralaisuuden uskonnollisista teksteistä on kirjoitettu keski-persian ohella. Zarathustralaisuuden perusperiaatteen mukaan maailmaa hallitsee toistensa kanssa kilpailevat hyvä ja paha tämän dualismin liittyessä koko maailman historiaan. Zarathustralaisuuden tärkein symboli on tuli, ja yksi pappien uskonnollisista tehtävistä on uhrata olibaanihartsia ja santelipuuta pyhään tuleen. Monissa parsikodeissa on myös omat pyhät tulensa. Uskoon liittyy myös epätavallinen tapa kuolleiden suhteen, jotka jätetään joko ulkoilmaan tai hiljaisuuden torniin korppikotkien tai muiden pyhien lintujen syötäväksi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Parsit Wikimedia Commonsissa