Ottokar II Přemysl
Ottokar II Přemysl "Suuri" (n. 1230 – 26. elokuuta 1278 Dürnkrut, Itävallan herttuakunta) oli Böömin kuningas vuosina 1253–1278. [1]
Suku
muokkaaHänen isänsä oli kuningas Venceslaus I Přemyslid ja äitinsä prinsessa Kunigunde von Schwaben (1202–1248), joka oli Saksan kuningas Filip Schwabenilaisen ja bysanttilaisen prinsessa Irene Angeluksen tytär, joka oli Bysantin keisari Isaak II Angeloksen tytär. Hänellä oli yksi vanhempi veli ja kolme nuorempaa sisarta, joista toisesta tuli Brandenburgin rajakreivitär Beatrix ja toisesta Meißenin rajakreivitär Agnes. Äitinsä puolelta hän oli sukua Hohenstaufeneille. Hänen aikanaan Böömin kuningaskunta oli laajimmillaan ja sisälsi muun muassa nykyiseen Itävaltaan kuuluvista maakunnista suurimman osan.[1]
Kuningas
muokkaaVanhemman veljensä Määrin kuningas Vladislaus III:n (n. 1228–1247) kuoltua hänestä tuli ainoa perijä. Hän nousi Määrin valtaistuimelle, mutta vuonna 1248 myös tyytymättömät Böömin ylimykset tunnustivat hänet herrakseen, jolloin hänen isänsä vangitsi hänet. Otakar valittiin Itävallan herttuaksi marraskuussa 1251 ja hän seurasi isäänsä Böömin ja Määrin kuninkaana syyskuussa 1253.[1]
Vuonna 1252 nuori prinssi varmisti valintansa Itävallan herttuaksi ja Steiermarkin valtiaaksi vahvistamalla asemiaan naimalla häntä 26 vuotta vanhemman Itävallan herttuatar Margarete von Babenbergin, joka oli Itävallan herttua Frederik II:n, viimeisen Babenbergin sukua, sisar ja Saksan kuninkaan Henrik VII:n leski. Vuotta myöhemmin, 23. syyskuuta 1253, kuningas Venceslaus I kuoli, ja Ottokarista ja Margaretesta tuli Böömin kuningas ja kuningatar. Kun hän oli hankkinut itselleen Babenbergin suvun herttuakunnat, Ottokarille oli selvää, että jo 50-vuotias kuningatar Margarete ei synnyttäisi lapsia. Kuningas yritti saada paavin tunnustamaan lailliseksi perijäkseen aviottoman pojan, joka hänellä kuningatar Margareten hovinaisen kanssa. Kun paavi kieltäytyi tästä, Ottokar sai vuonna 1260 mitätöidyksi avioliittonsa Margaretan kanssa.
Vuonna 1261 hän avioitui vanhan kilpakumppaninsa Unkarin kuninkaan Béla IV:n tyttärentyttären Kunigunden kanssa. Tästä tuli hänen lastensa äiti, joista yksi oli ainoa poika ja perijä Venceslaus II.
Ennen ja jälkeen valintansa Böömin kuninkaaksi syyskuussa 1253 Ottokar kiisteli Unkarin Bela IV:n kanssa Steiermarkista, joka oli ennen kuulunut Itävaltaan. Vuonna 1254 hän luovutti osan Belalle, mutta kiista jatkui ja heinäkuussa 1260 hän löi unkarilaiset lähellä ja valtasi koko Steiermarkin nimellisesti herralleen, Saksan kuningas Rikhard Cornwallilaiselle.
Ottokar johti myös kaksi ristiretkeä preussilaisia pakanoita vastaan ja perusti Königsbergin, joka nimettiin hänen mukaansa. Hän teki myös toisen ristiretken liettualaisia vastaan vuosina 1266–1267.[1]
Vuonna 1269 hän peri Kärntenin ja osan Krainia, ja voitettuaan uudelleen maita myös havittelevat unkarilaiset hän oli keisarikunnan voimakkain ruhtinas. Vuonna 1273 pidettiin keisarinvaali. Ottokar ei suostunut tunnustamaan voittanutta kilpailijaansa Rudolf I Habsburgilaista ja vaati paavia tekemään samoin. Vuoden 1274 valtiopäivillä Frankfurtissa Rudolf julisti, että kaikki keisarilliset maat, jotka oli valloitettu sitten keisari Fredrik II:n kuoleman oli palautettava keisarin haltuun. Tämä olisi riistänyt Ottokarilta Steiermarkin, Itävallan ja Kärntenin. Kiista saavutti huippunsa vuonna 1276 kun keisari Rudolf I julisti Ottokarin valtakunnanpannaan ja piiritti Wienin, sekä pakotti Ottokarin luovuttamaan kaikki maansa paitsi Böömin ja Määrin. Ottokarin poika Venceslaus II naitettiin vuonna 1285 keisari Rudolfin ja Gertrude von Hohenbergin tyttärelle, prinsessa Judith von Habsburgille ja saavutettiin jonkinlainen rauha.[1]
Kaksi vuotta myöhemmin Ottokar kokosi liittolaisineen armeijan ja pyrki ottamaan takaisin maansa, mutta kaatui noin 48-vuotiaana Marchfeldin taistelussa keisari Rudolf I:tä vastaan Dürnkrutin ja Jedenspeigenin lähellä Itävallassa 26. elokuuta 1278.[1]
Avioliitot ja jälkeläiset
muokkaaOttokar avioitui 11. helmikuuta 1252 Hainburg an der Donau linnankappelissa Itävallan herttuatar Margarete von Babenbergin (n. 1204–1266) kanssa, joka oli Itävallan herttua Leopold VI:n von Babenberg ja bysanttilaisen prinsessa Theodora Angeluksen, Bysantin keisari Aleksios III Angeloksen tyttärentytär. Margarete oli Itävallan herttua Frederik II:n sisar ja Saksan kuningas Henrik VII:n leski. Ottokar hankkiutui eroon häntä 26 vuotta vanhemmasta puolisosta saatuaan paavilta luvan lapsettoman avioliiton mitätöintiin vuonna 1261.
Hän avioitui uudelleen Pressburgissa (nyk. Bratislava) 25. lokakuuta 1261 häntä 41 vuotta nuoremman Galitsian prinsessa Kunigunde Rostislavnan (1245–1285) kanssa, joka oli Rostislav Mihailovitšin, Kiovan ruhtinaan, Slavonian käskynhaltijan ja Tšernikovin ruhtinaan sekä Unkarin prinsessa Annan tytär. Anna oli Unkarin kuningas Béla IV:n ja bysanttilaisen prinsessa Maria Laskariksen tytär.
Heille syntyi useita lapsia, joista kolme eli aikuiseksi asti.
- Kunigunde (tammikuu 1265 – 27. marraskuuta 1321), avioitui Masovian herttua Bolesław II:n kanssa
- Agnes (5. syyskuuta 1269 – 17. toukokuuta 1296), avioitui Itävallan herttua Rudolf II:n kanssa
- Venceslaus II Böömin kuningas (17. syyskuuta 1271 – 21. kesäkuuta 1305)
Hänellä oli myös avioton poika hovinainen Agnes von Kuenringin kanssa, joka syntyi ennen toista avioliittoa.
Viitteet
muokkaa| Edeltäjä: Venceslaus I |
Böömin kuningas 1253–1278 |
Seuraaja: Venceslaus II |
| Edeltäjä: Fredrik von Baden |
Itävallan herttua 1251–1278 |
Seuraaja: Rudolf Habsburgilainen |