Orpopojan valssi
Orpopojan valssi on Ville Salmisen ohjaama mustavalkoinen musiikkielokuva vuodelta 1949.
Orpopojan valssi | |
---|---|
Ohjaaja | Ville Salminen |
Käsikirjoittaja | Inkeri Marjanen |
Tuottaja | T. J. Särkkä |
Säveltäjä | Harry Bergström |
Kuvaaja | Kalle Peronkoski |
Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
Lavastaja | Ville Salminen |
Pääosat |
Sakari Halonen Eija Inkeri Aku Korhonen Jalmari Parikka |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
Ensi-ilta | 1949 |
Kesto | 69 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Elokuvan aiheena on kuplettilaulaja J. Alfred Tannerin elämä. 1900-luvun alussa Tanner on rakennustyöläisenä Helsingissä, mutta joutuu työttömäksi, kun hänen valvonnassaan rakennettu kerrostalo romahtaa. Hän päätyy esiintymään revyyteatteriin. Vaimokseen hän löytää nuoruudenrakastettunsa Mildan. Elokuvassa on paljon musiikkinumeroita ja näkymiä Helsingistä.[1][2]
Näyttelijät
muokkaaSakari Halonen | … | J. Alfred Tanner |
Eija Inkeri | … | Milda |
Aku Korhonen | … | säestäjä |
Jalmari Parikka | … | laulaja Rulf Frapin |
Veikko Linna | … | Helikonin johtaja |
Martti Katajisto | … | laulajapoika |
Aarne Laine | … | huonetoveri, ajuri |
Ture Ara | … | lääkäri |
Artturi Laakso | … | rakennuttaja |
Irja Rannikko | … | taiteilija |
Arviot
muokkaaAikalaisarvioissa hyväntuuliseksi luonnehdittua elokuvaa pidettiin jokseenkin onnistuneena. Esimerkiksi Modest Savtschenko (Työkansan Sanomat) kirjoitti: ”Tuskin erehdymme, kun pidämme tämän filmin onnistumista ennen kaikkea sen ohjaajan Ville Salmisen sekä kuvaajan Kalle Peronkosken ansiona. Filmissä on sopivasti vauhtia, kuvasommittelu on luontevaa ja johdonmukaista.”[3] Kriitikko Arto Pajukallio on pitänyt myöhemmässä arviossa elokuvaa paatoksellisena (Helsingin Sanomat 18.9.2012).[4].
Lähteet
muokkaa- ↑ Keskisuomalainen. (Arkisto)
- ↑ Tv-maailma 15/2011, s. 13.
- ↑ Orpopojan valssi Elonet.. Lehdistöarvio. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 18.9.2012, s. D 7.