Onni von Zansen
Onni Fredrik von Zansen (7. toukokuuta 1872 Kuhmoinen – 22. helmikuuta 1947 Rauma[1]) oli suomalainen arkkitehti.
Elämä
muokkaaZansen syntyi Kuhmoisissa maanmittari Fredrik Frithiof Maximilian Gottlieb von Zansenin ja Erika Gustava Lindeqvistin perheeseen ja kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta vuonna 1891. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja Polyteknillisessä opistossa, josta Zansen valmistui arkkitehdiksi 1895.[1] Ennen vuosisadan vaihdetta hän opetti Kuopion teollisuuskoulussa ja toimi samanaikaisesti myös Porin teollisuuskoulun johtajana.[2] Lisäksi Zansenilla oli vuosina 1896–1898 arkkitehtitoimisto Raumalla yhdessä Yrjö Blomstedtin kanssa, joka tuolloin toimi opettajana Rauman seminaarissa.[3] Hieman myöhemmin Zansen asettui vakituisesti Poriin, jonne hän avasi oman arkkitehtitoimiston. Sen työntekijöihin kuului lyhytaikaisesti muun muassa tamperelainen arkkitehti Torkel Nordman. Vuonna 1925 Zansen muutti Raumalle, jossa hän oli myös kaupunginvaltuuston jäsenenä.[2]
Töitä
muokkaaZansen suunnitteli 1900-luvun alkuvuosina lukuisia varakkaiden porvarien yksityistaloja sekä Poriin että Raumalle. Tunnetuin niistä on Raumalla sijaitseva Sofronoffin talo (1912), jossa myöhemmin toimi Lönnströmin taidemuseo.[4] Lisäksi hän on suunnitellut muun muassa Porin puuvillatehtaan ensimmäisiä rakennusvaiheita yhdessä August Krookin kanssa.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Von Zansen, Onni Fredrik. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ a b Bonsdorff, Mikko & Winterhalter, Kati: Antinkatu 6 entinen Lipsasen kiinteistö Porissa: Rakennushistoriaselvitys 2014 ja rakennussuojelutavoitteiden määrittely, s. 14, 16. Espoo: Porin kaupunki, 2014. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Blomstedt, Yrjö 2009. Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ Raumalaiset pääsevät taas Soffronoffin taloon 2.12.2005. Satakunnan Viikko. Arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ Porin teollisuusmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 15.3.2016.