Ompelukone

Ompelukone on kone, jolla ommellaan langalla kiinni kaksi tai useampia kerroksia kangasta.

Singer-ompelukone vuodelta 1912

Saumuri ja ompelukone työpöydällä 2008

Historia

Ensimmäiset ompelukoneet 1700-luvulla käyttivät ketjuommelta: neula pisti langan kankaan läpi ja vastapuolelta virkkuukoukun tyyppinen osa kiepautti langasta silmukan kiinni edelliseen tikkiin. Laite oli melko suosittu, vaikka ketjuommel purkautui helposti. Ensimmäisen patentin ompelevalle koneelle sai englantilainen keksijä-puuseppä Thomas Saint vuonna 1790. Käsikampikäyttöinen kone oli tarkoitettu kenkien ompeluun, ja se pyrki jäljittelemään käsin tehtävää ketjuompelua.

Vuonna 1830 ranskalainen räätäli Barthelemy Thimonnier sai patentin ensimmäiseen käytännössä toimivaan ompelukoneeseen. Vuosien kehittelyn tuloksena syntyi ompelukone, joka teki ketjuommelta yksilankajärjestelmällä. Koneessa ylösalas liikkuva koukkupäinen neula kulki kankaan läpi ja toi mukanaan lankasilmukan alapuoliselta kelalta. Neula veti syntyneen silmukan edellisen silmukan läpi. Koneen paranneltu versio pystyi ompelemaan 300 tikkiä minuutissa ja siinä oli osia, jotka esiintyivät myöhemmin uudemmissakin keksinnöissä: paininjalka ja ompeluvarsi, joka kannatti pystyasentoista neulaa.

Varsinainen ompelukoneen voittokulku alkoi lukkotikkien keksimisestä. Uusi kone käytti erillistä ylä- ja alalankaa. Langat lukitsivat toisensa niin, että tikin katkettua koko sauma ei purkautunut. Menetelmän keksi ilmeisesti Walter Hunt vuonna 1832, mutta sen patentoi Elias Howe vuonna 1844. Ompelukoneiden massatuotanto alkoi vasta 1850-luvulla. Isaac Merritt Singer kehitti ensimmäisen kaupallista suosiota saavuttaneen koneen edeltäjiensä keksintöjen pohjalta. Singer keksi miten neula saatiin liikkumaan suoraan ylös ja alas, ja hän kehitti paininjalan, joka piti kangasta paikoillaan. Singerin kone vuodelta 1851 oli ensimmäisiä koneita, joilla voitiin ommella suoraa, kaarevaa ja minkä pituista saumaa tahansa yhtäjaksoisesti. Vuonna 1856 eri keksijät sopivat patenttiriitansa. Samana vuonna Singer esitteli Turtle Back -mallin, joka oli tarkoitettu kotikäyttöön. Se oli varsin kallis ja maksoi 100 dollaria, mutta Singer sai markkinoita kehittämällään osamaksujärjestelmällä, jossa asiakas sai koneen kotiinsa maksamalla viiden dollarin etumaksun.

Vaikka ompelukoneet olivat alun perin Yhdysvalloista, ne tulivat pian suosituiksi ympäri maailmaa. Japanilaiset saivat ensimmäiset ompelukoneet vuonna 1860, mutta ne oli valmistettu Yhdysvalloissa. Sen jälkeen ompelukoneita tuotiin myös Eurooppaan.

1900-luvun alkuun mennessä ompelukoneen peruskeksinnöt oli tehty. Oli kehitetty yksi-, kaksi- ja monilankajärjestelmiä, jotka ompelivat ketju-, lukko- ja siksak-ommelta sekä koristeompeleita. Koneissa oli pyörösukkulat tai puola ja sieppaajalaite. Pistonopeus oli lähellä tuhatta tikkiä minuutissa. Ensimmäisiä sähkömoottorikäyttöisiä ompelukoneita esiteltiin jo Pariisin maailmannäyttelyssä 1867. Singerin kotiompelukoneeseen sai sähkömoottoriliitännän jo vuonna 1887. Kuitenkin vasta 1920-luvulla Singer toi markkinoille kannettavan sähköompelukoneen kotikäyttöön. Toisen maailmansodan jälkeen sähköompelukoneet alkoivat syrjäyttää poljettavat koneet kotitalouksissa.

1900-luvun alussa Suomessa järjestettiin kouluille poljettavia ompelukoneita.

Suoraommel- eli lukkotikkikoneen toimintaperiaate. Alhaalla puola (vihreä lanka), ja ylhäällä neula (keltainen lanka).

Nykyaikaiset ompelukoneet

Nykyiset sähkökäyttöiset ompelukoneet tekevät suoran ompeleen lisäksi monipistosiksakkia, ja kalliimmat mallit myös erilaisia kirjontatikkejä. T-paitoja ja muita trikoovaatteita varten tarvitaan saumuri, jossa on monta tikkiä vierekkäin ja saumanvarojen huolittelu siksakin tyyppisellä ompeleella.

Tunnettuja ompelukonemerkkejä ovat Bernina, Brother, Elna, Eva, Pfaff, Husqvarna (Viking), Janome, Juki ja Singer.

Katso myös

• Konekirjonta

Lähteet

• Willberg, L. 1988. Ompelukone – ensimmäinen kodinkone. Tampereen kaupungin museolautakunnan julkaisuja 20.