Niskavuoren naiset (vuoden 1938 elokuva)

Niskavuoren naiset on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1938. Teos on ensimmäinen Niskavuori-filmatisointi. Niskavuori-sarjan tapahtumien aikajärjestyksessä se on kolmas. Käsikirjoituksen tekivät Jaakko Huttunen ja Orvo Saarikivi Hella Wuolijoen näytelmän Niskavuoren naiset pohjalta.

Niskavuoren naiset
Elokuvan juliste, Oscar Esti, 1938.
Ohjaaja	Valentin Vaala
Käsikirjoittaja	Jaakko Huttunen Orvo Saarikivi
Tuottaja	Matti Schreck
Säveltäjä	Harry Bergström
Kuvaaja	Armas Hirvonen
Leikkaaja	Valentin Vaala
Pääosat	Sirkka Sari Tauno Palo Irja Lautia Olga Tainio
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi
Ensi-ilta	25. joulukuuta 1938
Kesto	85 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	1 092 753 mk
Edeltäjä	Niskavuoren Heta
Seuraaja	Niskavuoren Aarne
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Henkilöt

Pääosat

Olga Tainio	…	Loviisa Niskavuori
Tauno Palo	…	Aarne Niskavuori
Irja Lautia	…	Martta Niskavuori
Sirkka Sari	…	Ilona Ahlgren

Sivuosat

Lea Joutseno	…	Anna-Liisa Niskavuori
Anni Hämäläinen	…	Salli
Ossi Elstelä	…	Simolan isäntä
Aino Lohikoski	…	Sandra Marjanen
Elli Ylimaa	…	Serafiina Lundelin
Topo Leistelä	…	Vainio, koulun rehtori
Hugo Hytönen	…	rovasti
Otto Noro	…	Nikkilän isäntä
Valter Tuomi	…	tohtori Varelius
Sasu Haapanen	…	apteekkari
Kosti Aaltonen	…	pehtori

Juoni

Aarne (Palo) ja Ilona (Sari).

Vuosi on 1931, Suomessa eletään kieltolain aikaa. Kylään tulee nuori helsinkiläinen opettajatar Ilona Ahlgren. Hän tuntee kyläläisistä ennestään opiskelutoverinsa Anna-Liisa Niskavuoren, joka on Niskavuoren nuorin tytär. Anna-Liisa esittelee Ilonan kylän väelle Loviisan juhlissa. Naisväki suhtautuu tulokkaaseen varauksellisesti, kyräillen, osa jopa avoimen vihamielisesti. Miesväki on mielissään, kun kylään on saatu hehkeä nuori nainen. Niskavuoren isännän, Aarnen, ja Ilonan välille leimahtaa lempi jo ensi tapaamisella. Elämäänsä tyytymätön Aarne huumaantuu Ilonan edistysmielisyydestä ja avarakatseisuudesta. Tanssiaisissa hän suorastaan villiintyy Ilonasta. Vanha emäntä Loviisa aavistaa suhteen kehittymisen ja varoittaa poikaansa. Niskavuori tarvitsee Aarnen vaimoa Marttaa ja Martan rahoja. Aarne on kuitenkin kyllästynyt avioliittoonsa ahdasmielisen ja tiukkapipoisen Martan kanssa.

Ihmisten puheluja salakuunteleva telefuuni-Sandra toimii kylälehtenä, joka pitää Martan ja koko kylän ajan tasalla Aarnen ja opettajattaren suhteesta. Hän informoi myös Loviisaa Aarnen liikkeistä kansakoululla. Draaman huippukohdassa Martta saa tietää, että Aarne on kansakoululla Ilonan luona. Eräänä talviyönä hän saa puhelun Sandralta: he ovat nyt siellä. Koulun rehtori sekä Martta, Sandra ja tämän sisko Serafiina tunkeutuvat Ilonan pieneen huoneistoon kansakoulun yläkerrassa. He vaativat Ilonaa paljastamaan, onko Aarne ollut hänen luonaan. Ilona kieltää kaiken ja protestoi yksityisyytensä loukkaamista vastaan.

Loviisa tulee myös paikalle ja tyhjentää Ilonan huoneiston ylimääräisestä väestä. Hän haluaa keskustella Ilonan kanssa kahden. Hän rekisteröi välittömästi kaiken, mikä todistaa Aarnen olleen Ilonan luona. Ilona kertoo Loviisalle totuuden, jolloin Loviisa vaatii häntä lopettamaan välittömästi suhteen. Tilannetta mutkistaa entisestään se, että Ilona on raskaana; Loviisaa mukaillen hänelle ja Aarnelle on jo ehtinyt tapahtua "onnettomuus". Periaatteessa Loviisa ja Ilona tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta olosuhteet estävät Loviisaa asettumasta Ilonan puolelle.

Lopulta kolmiodraamaa ratkotaan johtokunnan kokouksessa rovastin, vanhan emännän, koulun rehtorin ja kylän muiden vaikuttajien kokoontuessa Niskavuorelle. Martta haluaa uskoa epätoivoisesti, että väite Aarnen ja Ilonan suhteesta on pelkkää juoruilua, Sandran ja Serafiinan juttuja. Kiusallisessa kuulustelussa Ilona kieltäytyy kertomasta totuutta luonaan vierailleesta miehestä. Simolan isäntäkin on kiinnostunut Ilonasta, ja hän valehtelee olleensa öinen vierailija koululla. Loviisa olisi valmis naittamaan Ilonan Simolaan. Martta yrittää pelastaa luhistuvan avioliittonsa raahaamalla lapsensa kuulustelupaikalle. Epätoivoisen tempauksen jälkeen Aarne vihdoin paljastaa olleensa mies Ilonan luona. Aarne ja Ilona poistuvat Niskavuorelta ja koko pitäjästä voivottelujen ja ihmettelyjen saattamina. Loviisan mielestä Aarnella ei ole enää asiaa Niskavuorelle.

Arviot

Niskavuoren naiset sai aikalaiskriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton. Ilta-Sanomien kriitikko katsoi, että elokuvasta puuttui jotakin näytelmän tehosta. Helsingin Sanomien kirjoittajan mielestä elokuva oli "vapautunut teatterin kahleista onnistuneesti". Eräiden arvostelijoiden mielestä elokuvan luvaton rakkaus oli ajan "rappeutuneen edistysmielisyyden mukaista". Helsingin ruotsinkielinen lehdistö ylisti elokuvaa. Kameratyön ja replikoinnin yhteensopivuutta kiitettiin. Amatöörinäyttelijä, Helsingin Kansanteatterin lippukassa Olga Tainio saa Loviisaansa suurta jylhyyttä; useimpien kriitikkojen mukaan juuri hän tekee näytelmän kaikista kolmesta filmatisoinnista parhaan tulkinnan, joka kiteytyy viimeiseen repliikkiin, kun Loviisa katsoo portailtaan Aarnen ja Ilonan poistumista:

»Ajattelin minä sanoa että älä tule haudallenikaan..... mutta tule sentään!»

Hänen suoritustaan ei ylittänyt Emma Väänänen eikä Rauni Luomakaan, joka myönsi haastattelussa Niskavuori-elokuvaa tehtäessä, että tuo muinainen suoritus kelpaa yhä malliksi täydellisestä roolin sisäistämisestä.

Huomioita

Vasemmistolaisena pidetty Wuolijoki oli kirjoittanut näytelmän salanimellä Juhani Tervapää. Kolmen ja puolen miljoonan asukkaan Suomessa tosin paljastui jo näytelmän ensi-illassa 1936, kuka nimimerkin takana oli.

Vaalan mustavalkoista elokuvaa pidetään malliesimerkkinä ohjaajan impressionistisesta tyylistä. Sen kuvakulmia on kiitetty oivaltavuudesta. Luonnonilmiöt ja vuodenaikojen vaihtelut tuovat tarinaan tenhoa. Niskavuoren naiset on nuorena kuolleen Sirkka Sarin kolmesta elokuvaroolista ensimmäinen. Elokuva aiheutti tuoreeltaan paheksuntaa Tauno Palon ja Sarin sänkykohtauksen takia. He ovat elokuvassa naimaton pari, joka makaa Ilonan vuoteessa, täysissä pukeissa, mutta kohtaus määrättiin leikattavaksi pois. Niskavuoren naiset kuvattiin kevättalvella ja kesällä 1937. Niskavuoren tilaa esittää Räväsmäen rustholli Hauhon Rukkoilassa.

Valentin Vaala ohjasi aiheesta värielokuvan Niskavuoren naiset vuonna 1958. Matti Kassila tarttui aiheeseen 1980-luvulla. Elokuvan Niskavuori (1984) alkupuoli perustuu Niskavuoren naisiin.

Koko elokuvaidean alkuunpanija oli toinen käsikirjoittaja Jaakko Huttunen. Hän kuoli yllättäen viisi päivää ensi-illan jälkeen. Niskavuoren naiset kattoi valmistuskustannuksensa kolmessa kuukaudessa. Vuoden 1949 loppuun mennessä sen kokonaistuotto oli 2 418 928 markkaa.

Katso myös

• Niskavuori, koko sarjaa käsittelevä artikkeli

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 2, ISBN 951-37-1582-5
• Niskavuoren naiset (vuoden 1938 elokuva) Elonet.