Nevill Francis Mott
Nevill Francis Mott (30. syyskuuta 1905 – 8. elokuuta 1996) oli brittiläinen teoreettinen fyysikko. Hän on selittänyt teoreettisesti, miten valo saa aikaan piilevän kuvan valokuvausemulsioon, ja tutkinut aineiden muuttumista metallisista epämetalleiksi (Mottin muunnos). Nämä tutkimukset johtivat halvempien elektroniikan komponenttien kehittämiseen. Mottin eriste on myös nimetty hänen mukaansa. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon 1977 magneettisten ja epäjärjestäytyneiden aineiden elektronirakenteen teoreettisesta tutkimuksesta yhdessä Philip Andersonin ja John Hasbrouck van Vleckin kanssa.[1] Mott jatkoi työskentelyään 90-vuotiaaksi asti.
| Nevill Francis Mott | |
|---|---|
 London 1952 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. syyskuuta 1905 Leeds, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 8. elokuuta 1996 Milton Keynes, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kansalaisuus |
 Britti |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Cambridgen yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Ralph H. Fowler |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1977) |
