Wikipedia

NHL-kausi 2014–2015

NHL-kausi 2014–2015 oli National Hockey Leaguen 97. kausi. Sen aikana 30 joukkuetta pelasi kukin 82 ottelua. Runkosarja alkoi keskiviikkona 8. lokakuuta 2014 neljällä ottelulla ja päättyi lauantaina 11. huhtikuuta 2015, jolloin ohjelmassa oli 15 ottelua. Runkosarjan päätöskierroksen lisäksi liigan kaikki joukkueet pelasivat samana päivänä kauden ensimmäisenä lauantaina 11. lokakuuta 2014.[5] Stanley Cupin voitti Chicago Blackhawks, joka kukisti finaalisarjassa Tampa Bay Lightningin otteluvoitoin 4–2 ja otti seurahistoriansa kuudennen mestaruuden. Edellisen kerran Blackhawks oli voittanut Stanley Cupin vuonna 2013.[6]

NHL-kausi 2014–2015
Laji jääkiekko
Järjestyksessä oleva kausi 97.
Maa  Yhdysvallat
 Kanada
Joukkueiden määrä 30
Sarja alkoi 8. lokakuuta 2014
Sarja päättyi 15. kesäkuuta 2015
Runkosarjan voittaja New York Rangers [1]
Mestari Chicago Blackhawks[2]
Pistepörssin voittaja Jamie Benn [3]
Pudotuspelien pistepörssin voittaja Tyler Johnson[4]
Pudotuspelien arvokkain pelaaja Duncan Keith[2]

 ← 2013–2014

2015–2016 → 

Ennen kauden alkua Phoenix Coyotes otti uudeksi nimekseen Arizona Coyotes.[7][8] Nimenmuutos tapahtui virallisesti NHL:n vuoden 2014 varaustilaisuuden aikaan, ja nimenvaihdon myötä joukkueen peliasuihin ja logoon tuli muutoksia kaudeksi 2014–2015. Joukkue tunnettiin nimellä Phoenix Coyotes vuodesta 1996 lähtien. Seuran kesällä 2013 ostanut omistajaryhmä IceArizona kuitenkin halusi, että nimi viittaisi Arizonan osavaltioon kokonaisuudessaan.[7]

Kausi 2014–2015 oli ensimmäinen NHL-kausi, jona Nashville Predatorsin valmentajana ei toiminut Barry Trotz. Sen sijaan Trotz valmensi Washington Capitalsia.[5]

Runkosarjan pistepörssin voitti Dallas Starsia edustanut Jamie Benn. Hän keräsi 82 ottelussa yhteensä 87 tehopistettä, joista 35 oli maaleja ja 52 syöttöpisteitä.[9] Bennin ottelukohtainen pistekeskiarvo 1,06 oli NHL:n runkosarjan pistepörssin voittajalle alhaisin sitten kauden 1947–1948, jolloin Elmer Lach oli kyseisen tilaston kärkinimi, ja jos työsulkukausia ei oteta huomioon, Bennin kokonaispistemäärä oli runkosarjan pistekuninkaan pienin sitten kauden 1967–1968, jolloin Stan Mikita vei Art Ross Trophyn nimiinsä 87 pisteellään.[10]

Runkosarja

muokkaa

Itäinen konfenrenssi

muokkaa

Atlantic-divisioona

muokkaa
# Joukkue O V H ja. H TM PM ME P
1 Montreal Canadiens 82 50 10 22 221 189 +32 110
2 Tampa Bay Lightning 82 50 8 24 262 211 +51 108
3 Detroit Red Wings 82 43 14 25 235 221 +14 100
4 Ottawa Senators 82 43 13 26 238 215 +23 99
5 Boston Bruins 82 41 14 27 213 211 +2 96
6 Florida Panthers 82 38 15 29 206 223 -17 91
7 Toronto Maple Leafs 82 30 8 44 211 262 -51 68
8 Buffalo Sabres 82 23 8 51 161 274 -113 54

[11]

Metropolitan-divisioona

muokkaa
# Joukkue O V H ja. H TM PM ME P
1 New York Rangers 82 53 7 22 252 192 +60 113
2 Washington Capitals 82 45 11 26 242 203 +39 101
3 New York Islanders 82 47 7 28 252 230 +22 101
4 Pittsburgh Penguins 82 43 12 27 221 210 +11 98
5 Columbus Blue Jackets 82 42 5 35 236 250 -14 89
6 Philadelphia Flyers 82 33 18 31 215 234 -19 84
7 New Jersey Devils 82 32 14 36 181 216 -35 78
8 Carolina Hurricanes 82 30 11 41 188 226 -38 71

[11]

New York Rangers voitti NHL:n runkosarjan ensimmäisen kerran sitten kauden 1993–1994, jolloin se vei myös Stanley Cupin.[1][12]

Läntinen konfenrenssi

muokkaa

Central-divisioona

muokkaa
# Joukkue O V H ja. H TM PM ME P
1 St. Louis Blues 82 51 7 24 248 201 +47 109
2 Nashville Predators 82 47 10 25 232 208 +24 104
3 Chicago Blackhawks 82 48 6 28 229 189 +40 102
4 Minnesota Wild 82 46 8 28 231 201 +30 100
5 Winnipeg Jets 82 43 13 26 230 210 +20 99
6 Dallas Stars 82 41 10 31 261 260 +1 92
7 Colorado Avalanche 82 39 12 31 219 227 -8 90

[11]

Pacific-divisioona

muokkaa
# Joukkue O V H ja. H TM PM ME P
1 Anaheim Ducks 82 51 7 24 236 226 +10 109
2 Vancouver Canucks 82 48 5 29 242 222 +20 101
3 Calgary Flames 82 45 7 30 241 216 +25 97
4 Los Angeles Kings 82 40 15 27 220 205 +15 95
5 San Jose Sharks 82 40 9 33 228 232 -4 89
6 Edmonton Oilers 82 24 14 44 198 283 -85 62
7 Arizona Coyotes 82 24 8 50 170 272 -102 56

[11]

Edellisellä kaudella mestaruuden voittanut Los Angeles Kings ei selviytynyt mukaan pudotuspeleihin.[13]

Pelaajatilastot

muokkaa

Tilastojen kärjessä

muokkaa
Tilastokärjet
Tilasto Nimi Seura Tulos
Maalit   Aleksandr Ovetškin Washington Capitals 53
Maalisyötöt   Nicklas Bäckström Washington Capitals 60
Tehopisteet   Jamie Benn Dallas Stars 87
Tehopisteet
(puolustaja)		   Erik Karlsson Ottawa Senators 66
Tehopisteet
(tulokas)		   Johnny Gaudreau
  Mark Stone		 Calgary Flames
Ottawa Senators		 64
Ylivoimamaalit   Claude Giroux Philadelphia Flyers 37
Voittomaalit   Aleksandr Ovetškin Washington Capitals 11
Paras teholukema   Max Pacioretty
  Nikita Kutšerov		 Montreal Canadiens
Tampa Bay Lightning		 +38
Huonoin teholukema   Nail Jakupov Edmonton Oilers -35
Rangaistus-
minuutit		   Steve Downie Pittsburgh Penguins 238min
Voitot
(maalivahti)		   Carey Price Montreal Canadiens 44
Nollapelit
(maalivahti)		   Marc-André Fleury Pittsburgh Penguins 10
Torjuntaprosentti
(maalivahti)		   Carey Price Montreal Canadiens 93,3 %
Päästettyjen keskiarvo
(maalivahti)		   Carey Price Montreal Canadiens 1,96
Paras kotijoukkue Tampa Bay Lightning 65p.
Paras vierasjoukkue New York Rangers 58p.
Paras ylivoima Washington Capitals 25,3 %
Paras alivoima Minnesota Wild 86,3 %
Yleisökeskiarvo Chicago Blackhawks 21 769

Runkosarjan pistepörssi

muokkaa

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, ± = plus-miinus, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. ± RM
Benn, JamieJamie Benn Dallas Stars 82 35 52 87 +1 64
Tavares, JohnJohn Tavares New York Islanders 82 38 48 86 +5 46
Crosby, SidneySidney Crosby Pittsburgh Penguins 77 28 56 84 +5 47
Ovetškin, AleksandrAleksandr Ovetškin Washington Capitals 81 53 28 81 +10 58
Voráček, JakubJakub Voráček Philadelphia Flyers 82 22 59 81 +1 78
Bäckström, NicklasNicklas Bäckström Washington Capitals 82 18 60 78 +5 40
Seguin, TylerTyler Seguin Dallas Stars 71 37 40 77 −1 20
Hudler, JiříJiří Hudler Calgary Flames 78 31 45 76 +17 14
Sedin, DanielDaniel Sedin Vancouver Canucks 82 20 56 76 +5 18
Tarasenko, VladimirVladimir Tarasenko St. Louis Blues 77 37 36 73 +27 31

[9]

Pudotuspelit

muokkaa
  Konferenssien puolivälierät Konferenssien välierät Konferenssien finaalit Stanley Cup -finaali
                                     
A1  Montreal Canadiens 4  
VK  Ottawa Senators 2  
  A1  Montreal Canadiens 2  
  A2  Tampa Bay Lightning 4  
A2  Tampa Bay Lightning 4
A3  Detroit Red Wings 3  
  A2  Tampa Bay Lightning 4  
Itäinen konferenssi
  M1  New York Rangers 3  
M1  New York Rangers 4  
VK  Pittsburgh Penguins 1  
  M1  New York Rangers 4
  M2  Washington Capitals 3  
M2  Washington Capitals 4
M3  New York Islanders 3  
  A2  Tampa Bay Lightning 2
  C3  Chicago Blackhawks 4
C1  St. Louis Blues 2  
VK  Minnesota Wild 4  
  C3  Chicago Blackhawks 4
  VK  Minnesota Wild 0  
C2  Nashville Predators 2
C3  Chicago Blackhawks 4  
  C3  Chicago Blackhawks 4
Läntinen konferenssi
  P1  Anaheim Ducks 3  
P1  Anaheim Ducks 4  
VK  Winnipeg Jets 0  
  P1  Anaheim Ducks 4
  P3  Calgary Flames 1  
P2  Vancouver Canucks 2
P3  Calgary Flames 4  

[14][15][16]

Pudotuspelien pistepörssi

muokkaa

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Tyler Johnson Tampa Bay Lightning 26 13 10 23 24
Patrick Kane Chicago Blackhawks 23 11 12 23 0
Nikita Kutšerov Tampa Bay Lightning 26 10 12 22 14
Jonathan Toews Chicago Blackhawks 23 10 11 21 8
Duncan Keith Chicago Blackhawks 23 3 18 21 4
Ryan Getzlaf Anaheim Ducks 16 2 18 20 6
Corey Perry Anaheim Ducks 16 10 8 18 14
Alex Killorn Tampa Bay Lightning 26 9 9 18 12
Steven Stamkos Tampa Bay Lightning 26 7 11 18 20
Jakob Silfverberg Anaheim Ducks 16 4 14 18 16

[17]

Palkinnot

muokkaa
Stanley Cup:   Chicago Blackhawks [6]
Presidents’ Trophy:   New York Rangers [1][12]
Prince of Wales Trophy:   Tampa Bay Lightning [18]
Clarence S. Campbell Bowl:   Chicago Blackhawks [19]
Art Ross Trophy:   Jamie Benn, Dallas Stars [20]
Bill Masterton Memorial Trophy:   Devan Dubnyk, Minnesota Wild [21]
Calder Memorial Trophy:   Aaron Ekblad, Florida Panthers [22]
Conn Smythe Trophy:   Duncan Keith, Chicago Blackhawks [23]
Frank J. Selke Trophy:   Patrice Bergeron, Boston Bruins [24]
Hart Memorial Trophy:   Carey Price, Montreal Canadiens [25]
Jack Adams Award: Bob Hartley, Calgary Flames [26]
James Norris Memorial Trophy:   Erik Karlsson, Ottawa Senators [27]
King Clancy Memorial Trophy:   Henrik Zetterberg, Detroit Red Wings [28]
Lady Byng Memorial Trophy:   Jiří Hudler, Calgary Flames [29]
Ted Lindsay Award:   Carey Price, Montreal Canadiens [30]
Mark Messier Leadership Award:   Jonathan Toews, Chicago Blackhawks [31]
Maurice ”Rocket” Richard Trophy:   Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals [32]
NHL Foundation Award:   Brent Burns, San Jose Sharks [33]
Vezina Trophy:   Carey Price, Montreal Canadiens [34]
William M. Jennings Trophy:   Corey Crawford, Chicago Blackhawks ja
  Carey Price, Montreal Canadiens [35][36]

Tähdistökentälliset

muokkaa
Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
  Carey Price, Montreal Canadiens maalivahti   Devan Dubnyk, Minnesota Wild
  Erik Karlsson, Ottawa Senators puolustaja   Drew Doughty, Los Angeles Kings
  P. K. Subban, Montreal Canadiens puolustaja   Shea Weber, Nashville Predators
  John Tavares, New York Islanders keskushyökkääjä   Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins
  Aleksandr Ovetškin, Washington Capitals vasen laitahyökkääjä   Jamie Benn, Dallas Stars
  Jakub Voráček, Philadelphia Flyers oikea laitahyökkääjä   Vladimir Tarasenko, St. Louis Blues

[37]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Kautto, Maija: NY Rangers varmisti runkosarjan voiton Yle.fi. 8.4.2015. Yle. Viitattu 25.6.2015.
  2. ↑ a b Blackhawks' Duncan Keith claims Conn Smythe Trophy as playoffs MVP ESPN. 16.5.2015. ESPN. Viitattu 18.6.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Laine, Sami: NHL:n pistekuninkuus ratkesi dramaattisesti – laihin saldo yli 50 vuoteen Yle.fi. 12.4.2015. Yle. Viitattu 12.4.2015.
  4. ↑ 2015 NHL Stanley Cup Playoffs Leaders Hockey Reference. 16.5.2015. Hockey Reference. Viitattu 18.6.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b Winter Classic, rivalries highlight 2014–15 schedule NHL.com. 22.6.2014. NHL. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b Nyrhinen, Matti: Timosen uralle kruunu – Chicago on mestari MTV.fi. 16.6.2015. MTV Internet. Arkistoitu 26.6.2015. Viitattu 25.6.2015.
  7. ↑ a b Phoenix Coyotes to officially change name to Arizona Friday CBC.ca. 23.6.2014. CBC. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi) 
  8. ↑ Lehtonen, Samu: NHL-seura vaihtaa nimensä Yle.fi. 29.1.2014. Yle. Viitattu 2.7.2014.
  9. ↑ a b 2014–2015 – Regular Season – Stats NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  10. ↑ Wyshynski, Greg: Jamie Benn wins NHL scoring title with 8.5 seconds left in season Yahoo Sports. 12.4.2015. NBC Sports Network. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d 2014–2015 Division Standings NHL.com. NHL. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  12. ↑ a b Kautto, Maija: Stepanin osumat ratkaisivat voiton Rangersille Yle.fi. 7.4.2015. Yle. Viitattu 25.6.2015.
  13. ↑ Niemeläinen, Jonne: Hallitseva mestari ei selviytynyt NHL:n pudotuspeleihin Yle.fi. 10.4.2015. Yle. Viitattu 12.4.2015.
  14. ↑ Lyhenne VK tarkoittaa villin kortin joukkuetta. A1 on Atlantic-divisioonan voittaja, P2 Pacific-divisioonassa toiseksi sijoittunut joukkue ja niin edelleen.
  15. ↑ Laine, Sami: NHL:n pudotuspeliparit selvillä – nämä suomalaiset jahtaavat Stanley Cupia Yle.fi. 12.4.2015. Yle. Viitattu 12.4.2015.
  16. ↑ Stanley Cup Playoffs NHL.com. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  17. ↑ 2014–2015 / Playoffs / All Skaters / Skater Season Stats Leaders / Points NHL.com. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  18. ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  19. ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  22. ↑ Calder Memorial Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  23. ↑ Conn Smythe Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  24. ↑ Frank J. Selke Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  25. ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  26. ↑ Jack Adams Award NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  27. ↑ James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  28. ↑ Red Wings’ Zetterberg awarded King Clancy Trophy NHL.com. 24.6.2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  29. ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  30. ↑ Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  31. ↑ Bridgestone Messier Leadership Award NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  32. ↑ Maurice Richard Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  33. ↑ NHL Foundation Award NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  34. ↑ Vezina Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  35. ↑ Rönkä, Otto: NHL-gaalassa kolme pystiä Montreal-molarille: tässä kaikki voittajat Yle.fi. 25.6.2015. Yle. Viitattu 25.6.2015.
  36. ↑ William M. Jennings Trophy NHL.com. 2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  37. ↑ NHL announces 2014–15 All-Star Teams NHL.com. 24.6.2015. NHL. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=NHL-kausi_2014–2015&oldid=22088832”