Wikipedia

Moralia

Plutarkhoksen teos

Moralia (m.kreik. Ἠθικὰ σύγγραμματα, Ēthika syngrammata, ”Etiikkaan liittyviä kirjoituksia”) on Plutarkhoksen kirjoitusten kokoelma, joka sisältää 78 eklektistä tutkielmaa ja puhetta. Moralian tekstit antavat hyvän kuvan Plutarkhoksen ajan Kreikan ja Rooman elämästä, mutta sisältävät yhtä hyvin ajattomia huomioita ihmisten elämästä ja tavoista.

Moralia
Ἠθικὰ σύγγραμματα
Moraliaan kuuluvan kirjoituksen Hyveestä ja paheesta alku käsikirjoituksesta Venetsia Gr. 248, fol. 5r, vuodelta 1455.
Moraliaan kuuluvan kirjoituksen Hyveestä ja paheesta alku käsikirjoituksesta Venetsia Gr. 248, fol. 5r, vuodelta 1455.
Alkuperäisteos
Kirjailija Plutarkhos
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofia
Julkaistu n. 100–125
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia

muokkaa

Moraliaan luetut tekstit ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ensimmäisen vuosisadan lopulla ja toisen vuosisadan alussa. Ne ovat varhaisempia kuin teos Kuuluisien miesten elämäkertoja, jonka Plutarkhos kirjoitti vasta elämänsä loppupuolella. Suuri osa tutkielmista esiintyy Lampriaan nimiin laitetussa Plutarkhoksen teosten luettelossa.

Kokoelmana Moralia — joka tunnetaan yleensä tällä latinankielisellä nimellään — syntyi, kun Maksimos Planudes yhdisti tekstit yhdeksi kokoelmaksi 1200- ja 1300-lukujen vaihteessa.[1] Moralian ensimmäisen painetun, vielä varsin heikkolaatuisen laitoksen (editio princeps) painoi Aldus Manutius Venetsiassa vuonna 1509. Moralia oli mukana myös Plutarkhoksen kaikkien teosten editio princepsissä, jonka painoi Henri Estienne eli Henricus Stephanus Genevessä vuonna 1572. Jacques Amyotin ranskankielinen käännös Moraliasta julkaistiin vuonna 1565.[2]

Monet eurooppalaiset sukupolvet ja erityisesti renessanssihumanistit ja valistusfilosofit ovat lukeneet ja jäljitelleet Plutarkhoksen esseitä, tunnetuimpina Michel de Montaigne.

Sisältö

muokkaa

Moralian kirjoituksista vain osa on aiheeltaan moraalisia. Kirjoitukset käsittelevät yhtä lailla tapoja, kasvatusta, filosofiaa, uskontoa, politiikkaa, kirjallisuutta, luonnontieteitä kuin esimerkiksi lääketiedettäkin. Osa teksteistä on erilaisia tutkielmia ja esseen kaltaisia kirjoituksia, osa retorisia harjoituspuheita ja osa dialogeja.[1]

Kirjoituksiin lukeutuvat muun muassa Aleksanteri Suuren myötäisestä onnesta ja hyveestä, joka on merkittävä lisä Aleksanteri Suuren elämäkertatietoihin; Isiksestä ja Osiriksesta, joka on tärkeä lähde egyptiläisiin uskonnollisiin rituaaleihin; Herodotoksen pahanilkisyydestä, joka saattaa olla alun perin retorinen harjoitus, ja jossa Plutarkhos kritisoi historiankirjoituksen isää Herodotosta puolueellisuudesta; sekä filosofisempia teoksia, kuten Platonisia kysymyksiä, Sokrateen daimonionista, Mielen tyyneydestä ja Niistä, joita jumaluus rankaisee myöhemmin; sekä Gryllos, joka on humoristinen dialogi Homeroksen Odysseuksen ja yhden Kirken siaksi noituman merimiehen välillä.

Osan Moraliaan luetuista teoksista tiedetään olevan pseudepigrafisia: näihin kuuluvat muun muassa Kymmenen puhujan elämäkerrat, Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä ja Musiikista. Pseudepigrafisten teosten kirjoittajasta tai kirjoittajista käytetään nimeä Pseudo-Plutarkhos. Vaikka nämä kirjoitukset eivät olekaan Plutarkhoksen omia ja ne ovat peräisin hieman myöhemmältä ajalta, ne ovat kuitenkin antiikin aikaisia ja arvokkaita historioitsijoille.

Moralian esseistä on suomennettu vain muutama: näitä ovat Lihansyönnistä (Summa 2004); Neuvoja vastanaineille, Sisarrakkaudesta, Kiintymys jälkeläisiin ja Rakkaudesta kokoelmassa Hellien tunteiden kirja (Tammi 2005); Eläinten älykkyydestä, Gryllos ja valikoima Pitopuheista kokoelmassa Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia (Gaudeamus 2015); sekä Mielen tyyneydestä, Vihan hallinnasta, Turhasta uteliaisuudesta ja Lohdutukseksi puolisolle kokoelmassa Mielen tyyneydestä (Otava 2020).

Luettelo kirjoista

muokkaa
 
Plutarkhoksen Moralia, kirjoituksen Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä alku vuoden 1531 laitoksesta.

Stephanuksen vuoden 1572 editiosta lähtien Moralia on järjestetty neljääntoista kirjaan seuraavasti:[3]

  • Kirja I
    • 1. Lasten kasvattamisesta (kreik. Περὶ παίδων ἀγωγῆς, Peri paidōn agōgēs; lat. De liberis educandis) (Pseudo-Plutarkhos)
    • 2. Kuinka nuorukaisen tulee lukea runoutta (Πῶς δεῖ τὸν νέον ποιημάτων ἀκούειν, Pōs dei ton neon poiēmatōn akūein; Quomodo adolescens poetas audire debeat eli De audiendis poetis)
    • 3. Luentojen kuuntelemisesta (Περὶ τοῦ ἀκούειν, Peri tū akūein; De recta ratione audiendi)
    • 4. Miten erottaa imartelija ystävästä (Πῶς ἂν τις διακρίνοιε τὸν κόλακα τοῦ φίλου, Pōs an tis diakrinoie ton kolaka tū filū; Quomodo adulator ab amico internoscatur)
    • 5. Miten huomata edistymisensä hyveessä (Πῶς ἂν τις αἴσθοιτο ἑαυτοῦ προκόπτοντος ἐπ' ἀρετῇ, Pōs an tis aisthoito eautū prokoptontos ep' aretē; Quomodo quis suos in virtute sentiat profectus)
  • Kirja II
    • 6. Miten hyötyä vihamiehistään (Πῶς ἂν τις ὑπ' ἐχθρῶν ὠφελοῖτο, Pōs an tis hyp' ekhtrōn ōfeloito; De capienda ex inimicis utilitate)
    • 7. Moniystäväisyydestä (Περὶ πολυφιλίας, Peri polyfilias; De amicorum multitudine)
    • 8. Sattumasta (Περὶ τύχης, Peri tykhēs; De fortuna)
    • 9. Hyveestä ja paheesta (Περὶ ἀρετῆς καὶ κακίας, Peri aretēs kai kakias; De virtute et vitio)
    • 10. Lohdutuskirjoitus Apolloniokselle (Παραμυθητικὸς πρὸς Ἀπολλώνιον, Paramythētikos pros Apollōnion; Consolatio ad Apollonium) (Pseudo-Plutarkhos)
    • 11. Terveysohjeita (Ὑγιεινὰ παραγγέλματα, Hygieina parangelmata; De tuenda sanitate praecepta)
    • 12. Neuvoja vastanaineille (Γαμικὰ παραγγέλματα, Gamika parangelmata; Coniugalia praecepta)
    • 13. Seitsemän viisaan pidot (Τῶν ἑπτὰ σοφῶν συμπόσιον, Tōn hepta sofōn symposion; Septem sapientium convivium)
    • 14. Taikauskosta (Περὶ δεισιδαιμονίας, Peri deisidaimonias; De superstitione)
  • Kirja III
    • 15. Kuninkaiden ja sotapäälliköiden lausumia (Βασιλέων ἀποφθέγματα καὶ στρατηγῶν, Basileōn apofthegmata kai stratēgōn; Regum et imperatorem apophthegmata) (Pseudo-Plutarkhos)
    • 16. Spartalaisia lausumia (Άποφθέγματα Λακωνικά, Apofthegmata Lakōnika; Apophthegmata Laconica)
    • 17. Spartalaisten tavat (Τὰ παλαιὰ τῶν Λακεδαιμονίων ἐπιτηδεύματα, Ta palaia tōn Lakedaimoniōn epitēdeumata; Instituta Laconica)
    • 18. Spartalaisten naisten lausumia (Λακαινῶν ἀποφθέγματα, Lakainōn apofthegmata; Lacaenarum apophthegmata)
    • 19. Naisten rohkeita tekoja (Γυναικῶν ἀρεταί, Gynaikōn aretai; Mulierum virtutes)
  • Kirja IV
    • 20. Roomalaisia kysymyksiä (Αἴτια Ῥωμαϊκά, Aitia Rhōmaïka; Quaestiones Romanae) eli roomalaisten tapojen selityksiä
    • 21. Kreikkalaisia kysymyksiä (Αἴτια Ἑλληνικά, Aitia Hellēnika; Quaestiones Graecae) eli kreikkalaisten tapojen selityksiä
    • 22. Kokoelma kreikkalaisia ja roomalaisia rinnakkaistarinoita (Συναγωγὴ ἰστοριῶν παραλλήλων Ἑλληνικῶν καὶ Ῥωμαϊκῶν, Synagōgē historiōn parallēlōn Hellēnikōn kai Rhōmaïkōn; Parallela minora) (Pseudo-Plutarkhos)
    • 23. Roomalaisten myötäisestä onnesta (Περὶ τῆς Ῥωμαίων τύχης, Peri tēs Rhōmaiōn tykhēs; De fortuna Romanorum)
    • 24. Aleksanteri Suuren myötäisestä onnesta ja hyveestä (Περὶ τῆς Ἀλεξάνδρου τύχης ἢ ἀρετῆς, Peri tēs Aleksandrū tykhēs ē aretēs; De Alexandri magni fortuna aut virtute)
    • 25. Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa (Πότερον Ἀθηναῖοι κατὰ πόλεμον ἢ κατὰ σοφίαν ἐνδοξότεροι, Poteron Athēnaioi kata polemon ē kata sofian endoksoteroi; De gloria Atheniensium)
  • Kirja V
  • Kirja VI
    • 30. Voiko hyvettä opettaa (Εἰ διδακτὸν ἡ ἀρετή, Ei didakton hē aretē; An virtus doceri possit)
    • 31. Moraalisesta hyveestä (Περὶ ἡθικῆς ἀρετῆς, Peri ēthikēs aretēs; De virtute morali)
    • 32. Vihan hallinnasta (Περὶ ἀοργησίας, Peri aorgēsias; De cohibenda ira)
    • 33. Mielen tyyneydestä (Περὶ εὐθυμίας, Peri euthymias; De tranquillitate animi)
    • 34. Sisarrakkaudesta (Περὶ φιλαδελφίας, Peri filadelfias; De fraterno amore)
    • 35. Kiintymys jälkeläisiin (Περὶ τῆς εἷς τὰ ἔγγονα φιλοστοργίας, Peri tēs eis ta engona filostorgias; De amore prolis)
    • 36. Riittääkö paheellisuus aiheuttamaan kurjuutta (Εἰ αὐτάρκης ἡ κακία πρὸς κακοδαιμονίαν, Ei autarkēs hē kakia pros kakodaimonian; An vitiositas ad infelicitatem sufficiat)
    • 37. Ovatko sielun vai ruumiin kärsimykset pahempia (Περὶ τοῦ πότερον τὰ ψυχῆς ἢ τὰ σώματος πάθη χείρονα, Peri tū poteron ta psykhēs ē ta sōmatos pathē kheirona; Animine an corporis affectiones sint peiores)
    • 38. Puheliaisuudesta (Περὶ ἀδολεσχίας, Peri adoleskhias; De garrulitate)
    • 39. Turhasta uteliaisuudesta (Περὶ πολυπραγμοσύνης, Peri polypragmosynēs; De curiositate)
  • Kirja VII
    • 40. Rikkauksiin pyrkimisestä (Περὶ φιλοπλουτίας, Peri filoplūtias; De cupiditate divitiarum)
    • 41. Tunnollisuudesta (Περὶ δυσωπίας, Peri dysōpias; De vitioso pudore)
    • 42. Kateudesta ja vihasta (Περὶ φθόνου καὶ μίσους, Peri fthonū kai misūs; De invidia et odio)
    • 43. Itsekehusta, joka ei herätä kateutta (Περὶ τοῦ ἑαυτόν ἐπαινεῖν ἀνεπιφθόνως, Peri tū heauton epainein anepifthonōs; De laude ipsius)
    • 44. Niistä, joita jumaluus rankaisee myöhemmin (Περὶ τῶν ὑπὸ τοῦ θείου βραδέως τιμωρουμένων, Peri tōn hypo tū theiū bradeōs timōrūmenōn; De sera numinis vindicta)
    • 45. Kohtalosta (Περὶ εἱμαρμένης, Peri heimarmenēs; De fato) (Pseudo-Plutarkhos)
    • 46. Sokrateen daimonionista (Περὶ τοῦ Σωκράτους δαιμονίου, Peri tū Sōkratūs daimoniū; De genio Socratis)
    • 47. Maanpaosta (Περὶ φυγῆς, Peri fygēs; De exilio)
    • 48. Lohdutukseksi puolisolle (Παραμυθητικὸς πρὸς τὴν γυναῖκα, Paramythētikos pros tēn gynaika; Consolatio ad uxorem)
  • Kirja VIII
    • 49. Pitopuheita (Συμποσιακά, Symposiaka; Quaestiones convivales), I–IX
  • Kirja IX
    • 50. Rakkaudesta (Ἐρωτικός, Erōtikos; Amatorius)
  • Kirja X
    • 51. Rakkaustarinoita (Έρωτικαὶ διηγήσεις, Erōtikai diēgēseis; Amatoriae narrationes) (Pseudo-Plutarkhos)
    • 52. Filosofin tulee keskustella erityisesti hallitsijain kanssa (Περὶ τοῦ ὅτι μάλιστα τοῖς ἡγεμόσι δεῖ τὸν φιλόσοφον διαλέγεσθαι, Peri tū hoti malista tois hēgemosi dei ton filosofon dialegesthai; Maxime cum principibus philosopho esse disserendum)
    • 53. Sivistymättömälle hallitsijalle (Πρὸς ἡγεμόνα ἀπαίδευτον, Pros hēgemona apaideuton; Ad principem ineruditum)
    • 54. Pitääkö vanhan miehen osallistua politiikkaan (Εἰ πρεσβυτέρῳ πολιτευτέον, Ei presbyterō politeuteon; An seni respublica gerenda sit)
    • 55. Poliittisia neuvoja (Πολιτικὰ παραγγέλματα, Politika parangelmata; Praecepta gerendae reipublicae)
    • 56. Yksinvallasta, kansanvallasta ja harvainvallasta (Περὶ μοναρχίας καὶ δημοκρατίας καὶ ὁλιγαρχίας, Peri monarkhias kai dēmokratias kai oligarkhias; De unius in republica dominatione, populari statu, et paucorum imperio)
    • 57. Velanoton välttämisestä (Περὶ τοῦ μὴ δεῖν δανείζεσθαι, Peri tū mē dein daneizesthai; De vitando aere alieno)
    • 58. Kymmenen puhujan elämäkerrat (Βίοι τῶν δέκα ῥητόρων, Bioi tōn deka rhētorōn; Vitae decem oratorum) (Pseudo-Plutarkhos)
    • 59. Aristofaneen ja Menandroksen vertailu, tiivistelmä (Συγκρίσεως Ἀριστοφἀνους καὶ Μενάνδρου ἐπιτομή, Synkriseōs Aristofanūs kai Menandrū epitomē; Comparationis Aristophanis et Menandri compendium)
  • Kirja XI
    • 60. Herodotoksen pahanilkisyydestä (Περὶ τῆς Ήροδότου κακοηθείας, Peri tēs Hērodotū kakoētheias; De malignitate Herodoti)
    • 61. Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä (Περὶ τῶν ἀρεσκόντων τοῖς φιλοσόφοις φυσικῶν δογμάτων, Peri tōn areskontōn tois filosofois fysikōn dogmatōn; De placitis philosophorum), I–V (Pseudo-Plutarkhos)
    • 62. Luonnonilmiöiden syistä (Αἴτια φυσικά, Aitia fysika; Quaestiones naturales)
  • Kirja XII
    • 63. Kuun kehässä näkyvästä kasvosta (Περὶ τοῦ ἐμφαινομένου προσώπου τῷ κύκλῳ τῆς σελήνης, Peri tū emfainomenū prosōpū tō kyklō tēs selēnēs; De facie in orbe lunae)
    • 64. Kylmyyden alkusyystä (Περὶ τοῦ πρώτως ψυχροῦ, Peri tū prōtōs psykhrū; De primo frigido)
    • 65. Onko vesi vai tuli hyödyllisempää (Πότερον ὕδωρ ἢ πῦρ χρησιμώτερον, Poteron hydōr ē pyr khrēsimōteron; Aquane an ignis sit utilior)
    • 66. Eläinten älykkyydestä eli Ovatko maa- vai vesieläimet älykkäämpiä (Πότερα τῶν ζῷων φρονιμώτερα, τὰ χερσαῖα ἢ τὰ ἔνυδρα, Potera tōn zōōn fronimōtera, ta khersaia ē ta enydra; De sollertia animalium)
    • 67. Gryllos eli Järjettömien eläinten järjenkäytöstä (Περὶ τοῦ τὰ ἄλογα λόγῳ χρῆσθαι, Peri tū ta aloga logō khrēstai; Bruta animalia ratione uti)
    • 68. Lihansyönnistä (Περὶ σαρκοφαγίας, Peri sarkofagias; De esu carnium), I–II
  • Kirja XIII
  • Kirja XIV
    • 75. Epikuroksen mukaan on mahdotonta elää edes mukavasti (Ὅτι οὑδὲ ἡδεως ζῆν ἔστιν κατ' Ἐπίκουρον, Hoti ūde hēdeōs zēn estin kat' Epikūron; Non posse suaviter vivi secundum Epicurum)
    • 76. Kolotesta vastaan (Πρὸς Κωλώτην ὑπὲρ τῶν ἄλλων φιλοσόφων, Pros Kōlōtēn hyper tōn allōn filosofōn; Adversus Colotem) eli Vastaus Koloteelle muiden filosofien puolustukseksi
    • 77. Onko ”Elä huomaamattomana” hyvä ohje (Εἰ καλῶς εἴρηται τὸ λάθε βιώσας, Ei kalōs eirētai to lathe biōsas; An recte dictum sit latenter esse vivendum)
    • 78. Musiikista (Περὶ μουσικῆς, Peri mūsikēs; De musica) (Pseudo-Plutarkhos)

Kadonneita kirjoja

muokkaa

Plutarkhoksen tutkielmiin on kuulunut myös lukuisia muita teoksia, jotka ovat kadonneet. Osa tunnetaan nimeltä Lampriaan luettelosta. Kadonneisiin kuuluvat muun muassa seuraavat tutkielmat:

  • Akatemian ykseydestä Platonin jälkeen (Περὶ τοῦ μίαν εἶναι τὴν ἀπὸ τοῦ Πλάτωνος Ἀκαδημίαν, Peri tū mian einai tēn apo tū Platōnos Akadēmian; Non esse Academiam a Platone profectam)[4]
  • Daidaloista Plataiaissa (Περὶ τῶν ἐν Πλαταιαῖς Δαιδάλων, Peri tōn en Plataiais Daidalōn; De Daedalis Plataeensibus)[5][6]
  • Pyrrhonistien ja akateemikkojen erosta (Περὶ τῆς διαφορᾶς τῶν Πυῤῥωνίων καὶ Ἀκαδημαϊκῶν, Peri tēs diaforās tōn Pyrrhōniōn kai Akadēmaïkōn; De repugnantia Pyrrhoniorum et Academicorum)[4]
  • Vihasta (Περὶ ὀργῆς, Peri orgēs)[7]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Sironen, Erkki: Jälkisanat teokseen Plutarkhos 2005, s. 178–179.
  2. ↑ Smith, William: ”Plutarchus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Teosten nimien suomennokset vastaavat suomennoksissa käytettyä nimeä, mikäli teos on suomennettu. Muiden teosten osalta on seurattu pääosin teosluetteloa: Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos 2005, s. 191–193.
  4. ↑ a b Karamanolis, George: Plutarch The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  5. ↑ Carriker, Andrew James: The Library of Eusebius of Caesarea. (Vigiliae Christianae, Supplements) Brill, 2003. ISBN 9789047402312 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Chaniotis, Angelos: Ritual Dynamics: The Boiotian Festival of the Daidala Academia.edu. Viitattu 14.4.2021.
  7. ↑ On the Control of Anger: Loeb Edition Introduction LacusCurtius. Viitattu 14.4.2021.

Kirjallisuutta

muokkaa

Suomennokset

muokkaa

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

muokkaa
  • Plutarch: Moralia. (Volume I. The Education of Children. How the Young Man Should Study Poetry. On Listening to Lectures. How to Tell a Flatterer from a Friend. How a Man May Become Aware of His Progress in Virtue. Translated by Frank Cole Babbitt. Loeb Classical Library 197) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1927.
  • Plutarch: Moralia. (Volume II. How to Profit by One's Enemies. On Having Many Friends. Chance. Virtue and Vice. Letter of Condolence to Apollonius. Advice About Keeping Well. Advice to Bride and Groom. The Dinner of the Seven Wise Men. Superstition. Translated by Frank Cole Babbitt. Loeb Classical Library 222) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1928.
  • Plutarch: Moralia. (Volume III. Sayings of Kings and Commanders. Sayings of Romans. Sayings of Spartans. The Ancient Customs of the Spartans. Sayings of Spartan Women. Bravery of Women. Translated by Frank Cole Babbitt. Loeb Classical Library 245) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1931.
  • Plutarch: Moralia. (Volume IV. Roman Questions. Greek Questions. Greek and Roman Parallel Stories. On the Fortune of the Romans. On the Fortune or the Virtue of Alexander. Were the Athenians More Famous in War or in Wisdom?. Translated by Frank Cole Babbitt. Loeb Classical Library 305) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1936.
  • Plutarch: Moralia. (Volume V. Isis and Osiris. The E at Delphi. The Oracles at Delphi No Longer Given in Verse. The Obsolescence of Oracles. Translated by Frank Cole Babbitt. Loeb Classical Library 306) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1936.
  • Plutarch: Moralia. (Volume VI. Can Virtue Be Taught? On Moral Virtue. On the Control of Anger. On Tranquility of Mind. On Brotherly Love. On Affection for Offspring. Whether Vice Be Sufficient to Cause Unhappiness. Whether the Affections of the Soul are Worse Than Those of the Body. Concerning Talkativeness. On Being a Busybody. Translated by W. C. Helmbold. Loeb Classical Library 337) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1939.
  • Plutarch: Moralia. (Volume VII. On Love of Wealth. On Compliancy. On Envy and Hate. On Praising Oneself Inoffensively. On the Delays of the Divine Vengeance. On Fate. On the Sign of Socrates. On Exile. Consolation to His Wife. Translated by Phillip H. De Lacy, Benedict Einarson. Loeb Classical Library 405) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1959.
  • Plutarch: Moralia. (Volume VIII. Table-talk, Books 1–6. Translated by P. A. Clement, H. B. Hoffleit. Loeb Classical Library 424) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1969.
  • Plutarch: Moralia. (Volume IX. Table-Talk, Books 7–9. Dialogue on Love. Translated by Edwin L. Minar, F. H. Sandbach, W. C. Helmbold. Loeb Classical Library 425) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1961.
  • Plutarch: Moralia. (Volume X. Love Stories. That a Philosopher Ought to Converse Especially With Men in Power. To an Uneducated Ruler. Whether an Old Man Should Engage in Public Affairs. Precepts of Statecraft. On Monarchy, Democracy, and Oligarchy. That We Ought Not to Borrow. Lives of the Ten Orators. Summary of a Comparison Between Aristophanes and Menander. Translated by Harold North Fowler. Loeb Classical Library 321) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1936.
  • Plutarch: Moralia. (Volume XI. On the Malice of Herodotus. Causes of Natural Phenomena. Translated by Lionel Pearson, F. H. Sandbach. Loeb Classical Library 426) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1965.
  • Plutarch: Moralia. (Volume XII. Concerning the Face Which Appears in the Orb of the Moon. On the Principle of Cold. Whether Fire or Water Is More Useful. Whether Land or Sea Animals Are Cleverer. Beasts Are Rational. On the Eating of Flesh. Translated by Harold Cherniss, W. C. Helmbold. Loeb Classical Library 406) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1957.
  • Plutarch: Moralia. (Volume XIII. Part 1: Platonic Essays. Translated by Harold Cherniss. Loeb Classical Library 427) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1976.
  • Plutarch: Moralia. (Volume XIII. Part 2: Stoic Essays. Translated by Harold Cherniss. Loeb Classical Library 470) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1976.
  • Plutarch: Moralia. (Volume XIV. That Epicurus Actually Makes a Pleasant Life Impossible. Reply to Colotes in Defence of the Other Philosophers. Is "Live Unknown" a Wise Precept? On Music. Translated by Benedict Einarson, Phillip H. De Lacy. Loeb Classical Library 428) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1967.
  • Plutarch: Moralia. (Volume XV: Fragments. Translated by F. H. Sandbach. Loeb Classical Library 429) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1969.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Moralia&oldid=22797363”