Maunulan muumio

Maunulan muumio on vakiintunut kutsumanimeksi miehelle, jonka muumioitunut ruumis löytyi Helsingin Maunulassa sijaitsevasta kerrostaloasunnosta huhtikuussa 2000. Hän oli ollut vuoteellaan kuolleena kuusi vuotta. Muumioituminen on selitetty muun muassa kuivalla huoneilmalla ja hyvällä ilmanvaihdolla.

Käsittely julkisuudessa

Rikosylikomisario Kari Tolvanen luonnehti tapausta TV-uutisissa "eräänlaiseksi surulliseksi ennätykseksi".

Tapaus herätti paljon keskustelua siitä, voisiko yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä jotenkin auttaa tai muuten toimia siten, että tällaista ei tapahtuisi. Sosiaalivirastoa muun muassa syytettiin siitä, että se oli vain maksanut hänen vuokransa eikä ollut selvittänyt tarkemmin hänen olosuhteitaan tai edes sitä, oliko hän ylipäänsä elossa. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että viranomaiset eivät saa tarpeettomasti puuttua ihmisten yksityisyyteen. Tällaisia tapauksia on paljon kaupunkien kerrostaloissa, joissa ihmiset ovat joskus varsin vähän tekemisissä samassa talossa asuvien naapuriensa kanssa.

Samanlaista keskustelua käytiin myös kesällä 2006, kun Yleisradion toimittaja Ilpo Hakasalo oli löydetty asunnostaan puoli vuotta kuolemansa jälkeen.

Elämänvaiheet

Maunulan muumio oli vuonna 1938 Helsingissä syntynyt yksin elänyt mies. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 11/2000 kerrottiin hänen elämäntarinansa. Jutun aineisto oli kerätty pääasiassa viranomaisten rekistereistä sekä haastattelemalla hänen entistä aviopuolisoaan ja entisiä naisystäviään.

Mies oli vanhempiensa ainoa lapsi. Hän harrasti muun muassa partiota ja oli kovasti kiinnostunut autoista ja moottoripyöristä. Hänen elämänsä alkoi kuitenkin mennä sivuraiteelle jo kouluaikana, koska hänen koulumenestyksensä ei ollut kovin hyvä. Käden taitoja edellyttävissä kouluaineissa kuten veistossa hän menestyi, mutta esimerkiksi kielet ja matematiikka tuottivat vaikeuksia. Koulunkäynti jäi kesken luokalle jäämisten vuoksi.

Häntä kuvattiin levottomaksi ihmiseksi, joka ei jaksanut pysyä kauan paikoillaan. Työsuhteet olivat lyhyitä, ja kotiosoitteet vaihtuivat usein. Hän oli työskennellyt muun muassa satamassa, merillä, tietöissä ja trukinkuljettajana. Äidin kuolema 1950-luvun puolivälissä oli hänelle kova isku. Isänsä kanssa hänen välinsä olivat huonot. Hän oli armeijasta päästyään lyhyen ajan avioliitossa, josta syntyi kaksi lasta.

Mies syyllistyi lukuisiin omaisuusrikoksiin, joista hän sai nykykäytäntöön verrattuna ankarat vankilatuomiot. Koko 1960-luvun hän oli pääasiassa vankilassa. Hän onnistui myös kerran pysymään karkumatkalla useita vuosia. Vapaalla jalalla ollessaan hän asui naisystäviensä luona tai oli vailla vakinaista asuntoa. 1980-luvun lopulla hän sai vuokra-asunnon Maunulasta ja asui siellä yksinään. Samoihin aikoihin hän oli päässyt työ­kyvyttömyys­eläkkeelle sydäninfarktin vuoksi. Hän ei osannut käsitellä rahaa vaan tuhlasi heti kaiken, minkä vuoksi hänen eläkkeensä ohjattiin sosiaaliviraston välitystilille, josta maksettiin vuokrat ja muut pakolliset maksut. Koska välit lapsiin ja muihin omaisiin olivat katkenneet vuosia aikaisemmin ja maksuliikenne toimi sosiaaliviraston kautta, kukaan ei vuosikausiin tullut yrittäneeksi ottaa häneen yhteyttä siten, että olisi saanut tietää hänen kuolleen.

Kuolema

Kiinteistön huoltohenkilöstö löysi hänen muumioituneen ruumiinsa mennessään asentamaan palovaroitinta asuntoon. Koska ovikellon soittoon ei vastattu, sisään mentiin yleisavaimella. Poliisin tutkimuksissa kuolinpäiväksi vahvistettiin 15. helmikuuta 1994 muun muassa eteisen lattialle kertyneen postin perusteella. Hän oli siis kuollessaan 55-vuotias.

Edesmenneen tuhkat päätyivät Honkanummen hautausmaan uurnalehtoon kuusi vuotta kuoleman jälkeen. Uurnalehdossa olevaan muistokiveen kiinnitettiin messinkinen nimilaatta useiden kymmenien samanlaisten laattojen jatkoksi.

Lähteet

• HS:n Kuukausiliite 11/2000 (PDF)