Matewan – kuoleman kaivos
Matewan – kuoleman kaivos (Matewan) on John Saylesin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen independent-draamaelokuva vuodelta 1987. Se perustuu vuoden 1920 kaivoslakkoon Länsi-Virginiassa, joka johti avoimeen taisteluun kaivosyhtiön ja työläisten välillä. Chris Cooper näyttelee tapausta selvittämään tulevaa ammattiliiton miestä, joka pyrkii käännyttämään afroamerikkalaisten ja italialaissiirtolaisten joukosta haalitut rikkurityöläiset lakkolaisia tukemaan. Muissa keskeisissä osissa nähdään muun muassa David Strathairn, Will Oldham, James Earl Jones ja Mary McDonnell.
| Matewan – kuoleman kaivos | |
|---|---|
| Matewan | |
 |
|
| Ohjaaja | John Sayles |
| Käsikirjoittaja | John Sayles |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Mason Daring |
| Kuvaaja | Haskell Wexler |
| Leikkaaja | Sonya Polonsky |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Red Dog Films |
| Levittäjä |
Cinecom Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1987 |
| Kesto | 133 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Vastaanotto
muokkaaHaskell Wexler oli kuvauksesta ASC- ja Oscar-ehdokkaana ja voitti kategoriansa Film Independent Spirit Awards -gaalassa,[1] jossa elokuva toi ehdokkuuksia neljässä muussakin sarjassa[2][3][4][5].
Elokuvaa ei tuotu Suomen teattereihin, vaan se julkaistiin videokasettina. Suomen tv-kanavilla se on nähty 1993 ja 1995. Helsingin Sanomien Petri Immonen luonnehti Matewania balladinomaisesti kerrotuksi lännenelokuvaa muistuttavaksi tarinaksi, joka ei pyri saarnaamaan[6]. Saman lehden Mikael Fränti kirjoitti kesäkuun 1993 tv-esityksen alla: ”John Saylesia kiinnostaa kollektiivin synty ja ryhmän toiminta. Sayles ei kuvaa Amerikkaa yhtenä suurena kokonaisuutena, vaan hän pyrkii näyttämään lähihistorian oikeat kasvot ja vaietut ristiriidat.”[7] Video-oppaassa 95 Amerikkalaiselokuvalle harvinaista kollektiivin kuvausta kehui myös Tapani Maskula: ”Matewan on sangen tarkkanäköinen ja oivaltava analyysi amerikkalaisesta demokratiasta sekä sen sisälle rakennetusta riistomekanismista. Toisaalta Sayles käyttää historiallista etäisyyttä hyväkseen viedäkseen tarinansa lähes westerniä muistuttaviin myyttisiin raameihin. Koko ajan elokuva silti pohtii yksilön sidonnaisuutta ryhmäänsä, paneutuu luokkatietoisuuden heräämiseen ja varoittaa valtasuhteiden kärjistymisestä.”[8] Video-opas 95 -kirjassa Asko Alanen kuvaili elokuvaa tuimaksi raportiksi, joka leikittelee tulitikuilla luokkasodan ruutitynnyrin äärellä.[9]
Lähteet
muokkaa- ↑ FISA – Best Cinematography, Awards Archive, Film Independent Spirit Awards. Viitattu 1.10.2021.
- ↑ 1988 Film Independent Spirit Awards – Best Director Winner and Nominees, Awards Archive, Film Independent Spirit Awards. Viitattu 1.10.2021.
- ↑ 1988 Film Independent Spirit Awards – Best Screenplay Winner and Nominees, Awards Archive, Film Independent Spirit Awards. Viitattu 1.10.2021.
- ↑ 1988 Film Independent Spirit Awards – Best Feature Winner and Nominees, Awards Archive, Film Independent Spirit Awards. Viitattu 1.10.2021.
- ↑ 1988 Film Independent Spirit Awards – Best Supporting Male Nominees, Awards Archive, Film Independent Spirit Awards. Viitattu 1.10.2021.
- ↑ Immonen, Petri: Kaivoslakkolaisia Virginiassa. Helsingin Sanomat, 21.7.1989, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Fränti, Mikael: John Saylesin kunnianhimoinen elokuva kaivostyöläisten taistelusta 1920-luvun Amerikassa. Helsingin Sanomat, 22.6.1993, s. 43. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Maskula, Tapio: Matewan (1987) elitisti.net. Viitattu 1.10.2021.
- ↑ Video-opas 95, WSOY 1994.