Masaccio (oik. Tommaso Cassai tai Tommaso di Ser Giovanni di Mone Cassai; 21. joulukuuta 1401 – syksyllä 1428 Rooma)[1] oli italialainen renessanssiajan taidemaalari. Masaccio oli ensimmäisiä luonnonmukaista perspektiiviä ja syvyysvaikutelmaa kehittäneitä ja käyttäneitä kuvataiteilijoita. Hänen katsotaan keksineen erään perspektiivikuvaamisen tärkeimmistä tekniikoista, katoamis- eli pakopisteen.[2]

Omakuva,1425–1428, yksityiskohta maalauksesta Teofiluksen pojan kasvatus ja Pietari virkaansa vihittynä.

Masaccion Santa Maria del Carmine -kirkkoon maalaamat freskot edustivat humanismia ja vaikuttivat koko renessanssiajan maalaustaiteeseen. Lyhyestä kuuden vuoden pituisesta urastaan huolimatta Masaccio on eräs läntisen maalausperinteen vaikutusvaltaisimpia hahmoja. Hänen maalauksensa vaikuttivat muun muassa Leonardo da Vincin, Michelangelon ja Rafaelin maalauksiin.[1] Masaccio kehitti perspektiiviä. Ennen häntä maalausten hahmot seisoivat varpaillaan, mutta Masaccio asetti maalaustensa näköpisteen alas ja lyhensi hahmot sen mukaan.

Masaccio liittyi San Lucan maalarikiltaan Firenzessä vuonna 1424.

Masaccion töitä on nykyään esillä muun muassa Napolin Capodimonte-museossa (Lumimadonna , Neitsyt Marian taivaaseen astuminen, Masolinon maalaamana pidetty Santa Maria Maggiatoren perustaminen) sekä Lontoon National Galleryssa (Pyhä Hieronymus ja Johannes Kastaja).

Masaccion maalaus Karkotus Paratiisista (yksityiskohta Aatami ja Eeva) ennen restauraatiota ja sen jälkeen. Vasemmalla muutettu versio lisättyine viikunalehtineen ja maalaus restauraation jälkeen, 1426–1428 (muutettu 1680 ja restauroitu 1980).


Lähteet

muokkaa
  1. a b Masaccio Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.6.2008. (englanniksi)
  2. Tieteen kuvalehti Historia 3/2014, s. 77

Aiheesta muualla

muokkaa