Luolavuori
Luolavuori on kaupunginosa Turussa noin kolme kilometriä kaakkoon keskustasta. Se kuuluu Uittamo-Skanssin suuralueeseen.[1] Luolavuoren rakennuskanta koostuu pääosin 1950-luvulla rakennetuista kerros- ja pientaloista. Luolavuoren itäreunassa on Aarne Ehojoen toimiston suunnittelema[2] Petreliuksen asuinalue, joka jatkuu sieltä edelleen Peltolan puolelle.
| Luolavuori | |
|---|---|
| Luolavuori | |
 Takamaantien pientaloja. |
|
 Kaupungin kartta, jossa Luolavuori korostettuna. Turun kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Turku |
| Suuralue | Skanssi-Uittamo |
| Väkiluku | 4 465[1] (31.12.2016) |
| Osa-alueet | Luolavuori it., Luolavuori länt. |
| Postinumero(t) | 20720, 20740, 20810 |
Vuoden 2016 lopussa kaupunginosan väkiluku oli 4 465. Asukkaista 10,8 % oli alle 15-vuotiaita, 58,4 % 15–64-vuotiaita ja 30,8 % yli 65-vuotiaita. Asukkaista 88,8 % puhui suomea, 7,0 % ruotsia ja 4,2 % muita kieliä.[1]
Kaupunginosassa sijaitsevat Luolavuoren koulu, Luolavuoren ja Mäntyrinteen vanhainkodit sekä Luolavuoren vesitorni. Petreliuksen alueella sijaitsevat Henrikinkirkko, kuntoutuskeskus Petrea, Tähkäpuisto sekä Petreliuksen uimahalli.
Luolavuoren nimi on peräisin huipun alla sijaitsevasta Luolavuoren luolasta. Luolan sisäänkäynti löytyy suunnilleen puolessa välissä keskellä rinnettä tenniskentän ja vesitornin välissä. Sisäänkäynti on ahdas, mutta sen takaa avautuu tila, jossa voi hyvin kävellä. Tarinan mukaan rikolliset pitivät luolaa aikoinaan majapaikkana.[3]
Luolavuoren kukkula on nykyään 65 metrin korkeudella merenpinnasta. Kukkula kohosi nykyiseen korkeuteensa vuosina 1941–1970 toimineen Peltolan kaatopaikan ansiosta. Myöhemmin kukkula muuttui kaatopaikasta Ilpoisten maankaatopaikaksi. Kun kukkula oli vielä 1950-luvulla kaatopaikkana, sieltä ammuttiin 665 grammaa painanut Suomen suurin rotta.[4] Nykyään alue on suosittu lenkkeily- ja koirien ulkoilutuspaikka.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Turun tilastollinen vuosikirja 2017 (PDF) (s. 23) Turun kaupunki. Viitattu 21.8.2023.
- ↑ Antikainen, Jimi: ”4 Ehojoki (Arkkitehtitoimisto Aarne Ehojoki, Arkkitehti Aarne Ehojoki ym.)”, Turun lähiöiden suunnittelijat ja arkkitehtoniset erityispiirteet, s. 14. Turku: Turun kaupungin kaavoitustoimisto, 2012. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Miettunen, Sari: Luolavuori on seikkailijan taivas. Turun Sanomat, 30.11.2009. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Turun Sanomat, 14.9.2002, Aika sankareita[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luolavuori Wikimedia Commonsissa