Luhansk

kaupunki Ukrainassa

Luhansk (ukr. Луга́нськ; vuoteen 1882 asti Kamjanyi Brid i Luhaskyi zavod (Кам’яний Брід і Луганський Завод); vuosina 1935–1958 ja 1970–1990 nimellä Vorošilovgrad (Ворошиловград)) on kaupunki Itä-Ukrainassa, Luhanskin piirissä.[2][3][4][5][1][6] Se on Luhanskin alueen ja piirin pääkaupunki. Ukrainan tilastokeskuksen arvio kaupungin väkiluvuksi on 397 677 (2022).[1]

Luhansk
Луганськ
Näkymiä Luhanskista
Näkymiä Luhanskista
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Luhanskin alue Ukrainassa, alla kaupungin sijainti alueella
Luhanskin alue Ukrainassa, alla kaupungin sijainti alueella

Luhansk

Koordinaatit: 48.5714°N, 39.2977°E

Valtio Ukraina
Alue Luhansk
Piiri Luhanskin piiri
Perustettu 1795
Kaupungiksi 1882
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 257 km²
Korkeus 105 m
Väkiluku (2022)  ([1]) 397 677









Kaupunki on ollut Venäjän tai sen nukkevaltion, niin sanotun Luhanskin kansantasavallan miehittämänä vuodesta 2014 lähtien.[7]

Historiaa

muokkaa

Keisarinna Katariina II halusi 1790-luvulla tukea laajentumishaluisen Venäjän keisarikunnan sotatoimia perustamalla silloisen valtakunnan eteläosiin rautavalimon, jossa voitaisiin valaa tykkejä ja tykinkuulia. Valimolle valittiin paikka nykyisen Luhanskin kaupungista seudun ehtymättöminä pidettyjen hiilivarojen ja lähistön rautamalmiesiintymien takia. Vuonna 1795 avuksi kutsuttu skotlantilainen Charles Gascoigne perusti ensimmäisen rautatehtaan Kamjanyi Bridin (ukr. Кам'яний Брід) kylän lähistölle.[4][3][8][2] Tehtaan yhteyteen kasvoi kylä, joka sai nimen Luhansk (Lugansk) läheisen Luhanjoen (Lugan) mukaan. Vuonna 1882 Luhansk yhdistyi Kamjani Bridin kanssa ja sai kaupunginoikeudet. Siitä tuli Jekaterinoslavin kuvernementin kihlakuntakaupunki. [4][3][2][9][10][11]

Kaupungin nimi oli Vorošilovgrad vuosina 1935–1958 ja 1970–1990; nimi annettiin Stalinin työtoverin, Neuvostoliiton marsalkan Kliment Vorošilovin (1881–1969) mukaan. Kaupungin nimeksi palautettiin Luhansk henkilökultin purkamisen yhteydessä, mutta Vorošilovin kuoleman jälkeen henkilöön viittaava nimi otettiin taas käyttöön. Kaupunki nimettiin Luhanskiksi uudelleen 1990.[9][10][11][8]

Kaupungista kasvoi Neuvostoliiton aikana merkittävä teollisuuskeskus Donetsin laakiolla. Siellä on raskasta teollisuutta; esimerkiksi aikoinaan Euroopan suurimpiin kuulunut vetureita ja rautatievaunuja valmistava tehdas. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen osa kannattamattomasta kaivostoiminnasta ja teollisuudesta on lopetettu.

Luhanskin kansantasavalta

muokkaa

Luhansk on huhtikuussa 2014 Venäjän nukkevaltiona toimivan Luhanskin kansantasavallan hallinnollinen keskuskaupunki (pääkaupunki).[7] Samanlaisessa asemassa olevan Donetskin kansantasavallan kanssa Venäjä käy näiden nukkevaltioiden sotilaspalveluun pakotetun väestöosan ja Venäjän asevoimien kanssa Itä-Ukrainan sotaa Ukrainaa vastaan.

Yliopistot

muokkaa

Luhanskissa toimivia yliopistoja ovat esimerkiksi Vladimir Dalille nimetty Itä-Ukrainan kansallinen yliopisto,[12] Taras Ševtšenkolle nimetty Luhanskin kansallinen yliopisto[13] ja Luhanskin lääketieteellinen valtionyliopisto.

Väestö

muokkaa

Oheinen taulukko kuvaa tämän Ukrainan itäisimmän alueen pääkaupungin asukasluvun kehittymistä. Erityisesti neuvostovuosina seudun väkiluku kasvoi ja väestö venäläistyi; osaksi alueelle muuton seurauksena. Etenkin vanhemmasta ikäpolvesta osa on syntynyt Ukrainan ulkopuolella, lähinnä Venäjällä. Neuvostoliiton hajottua kaupungin, samoin kuin koko Luhanskin alueen väkiluku on pienentynyt negatiivisen luontaisen väestönkasvun (kuolleisuus suurempaa kuin syntyvyys) ja poismuuton johdosta.

1897[14] 1923 1926 1931[15] 1939 1959[16] 1970[17] 1979[18] 1989[19] 2001[2] 2014
(arvio)[20]
2022
(arvio) [1]
20 404 43 966 71 006 102 124 214 607 274 520 382 774 463 047 496 813 463 097 424 113 397 677


Hieman laajempaan, Luhanskin kaupunkipiiriksi kutsuttuun alueeseen kuuluivat ennen vuoden 2020 aluehallinnollista uudistusta Luhanskin kaupungin ohella myös Oleksandrivskin (Олександрівськ, 6 401 as.) kaupunki ja Juvileinen kaupunkityyppinen taajama (yli 16 000 asukasta) sekä noin 3 000 maaseutuasukasta.[20][1]

Asukkaista enemmistön äidinkieli on venäjä.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 17.9.2023. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. a b c d А. В. Бадер, О. А. Забудкова, І. Г. Мельник, Н. В. Гусєва: Luhansk (Луганськ) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine. 2017. Viitattu 17.9.2023. (ukrainaksi)
  3. a b c Ihor Stebelsky: Luhansk Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 2020 (updated). Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  4. a b c Vorošilovgrad (Ворошиловград) (ISBN 5-88500-005-0) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 1: A-Ž, s. 224. 1989. Viitattu 17.9.2023. (ukrainaksi)
  5. M. V. Hauh’man: Luhansk (do 2014 r.) (Луганськ (до 2014 р.)) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja); history.org.ua. 2023. Viitattu 17.9.2023. (ukrainaksi)
  6. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. (venäjäksi)
  7. a b Luhansk (2014-2022 rr.) (Луганськ (2014–2022 рр.)) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja); history.org.ua. 2023. Viitattu 17.9.2023. (ukrainaksi)
  8. a b A. Evans: Ukraine - the Bradt Travel Guide, s. 392-994. (Teoksen 2. painos, Luhanskia käsittelevät sivut) Bradt Travel Guides Ltd, www.bradtguides.com, 2007. ISBN 978 1 84162 181 4 (englanniksi)
  9. a b Lugansk (m Luhansk, Luhanska oblast) Ukrainan parlamentti, rada.gov.ua. Viitattu 7.3.2014. (ukrainaksi)
  10. a b Lugansk (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2006 ja toinen teos 2001) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 7.3.2014. (venäjäksi)
  11. a b Vorošilovgrad (Ворошиловград) (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 7.3.2014. (venäjäksi)
  12. Sh’idnoukrajinskyi natsionalnyi universitet imeni Volodymyra Dalja Itä-Ukrainan kansallinen yliopisto (SNU im. V. Dalja), snu.lg.ua. Arkistoitu 10.11.2014. Viitattu 10.11.2014. (ukrainaksi)
  13. Luhanskyi natsionalnyi universitet imeni Tarasa Ševtšenka Luhanskin kansallinen yliopisto (LNU im. T. Ševtšenka), luguniv.edu.ua. Viitattu 10.11.2014, aiemman epäselvän .info sivuston tilalle päivitetty ukrainalaisten yliopistojen käyttämä .edu.ua -loppuinen domain-osoite 3.2.2015. (ukrainaksi)
  14. demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g., Jekaterinoslavskaja gubernija. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897. Jekaterinoslavin kuvernementti) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.4.2014. (venäjäksi)
  15. Tšentralnyi ispolnitelnyi komitet sojuza SSR. Vserossijski tšentralnyi ispolnitelnyi komitet.: Administativno-territorialnoje delenije Sojuza SSR - rajony i goroda SSSR. (na 1 janvarja 1931 goda). Administativnoje delenije, territorija i nanselenije Sojuza SSR: II Ukrainskaja SSR (Ukrainan SNT:tä koskevat sivut 192–217 (pdf)) 1931. Moskova: pdf-kopio netissä: http://istmat.info/node/17630.+Arkistoitu 6.6.2013. Viitattu 7.4.2014. (venäjäksi)
  16. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.4.2014. (venäjäksi)
  17. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.4.2014. (venäjäksi)
  18. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 12.5.2013. (venäjäksi)
  19. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.4.2014. (venäjäksi)
  20. a b H. M. Timoninoji: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2015 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2014 ja 1.1.2015) 2015. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), via archive.org. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 17.9.2023. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla

muokkaa