Kultainen aasi

Kultainen aasi (lat. Asinus aureus) eli Muodonmuutoksia (Metamorphoses) on Lucius Apuleiuksen kirjoittama latinankielinen romaani. Teoksessa on omaelämäkerrallisia piirteitä, mutta se tunnetaan ennen kaikkea yhteiskunnallisena satiirina.

Kultainen aasi
Metamorphoses
John Pricen toimittaman Apuleiuksen Kultaisen aasin latinankielisen laitoksen kansilehti vuodelta 1650.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Apuleius
Kieli	latina
Genre	romaani
Julkaistu	n. 166–177
Suomennos
Suomentaja	J. A. Hollo
Kustantaja	Tammi
Julkaistu	1957
Sivumäärä	273
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Romaanin päähenkilö Lucius on utelias näkemään taikuutta. Sitä kokeillessaan hän muuttuu vahingossa aasiksi, mikä johtaa erilaisiin seikkailuihin. Lopulta Lucius pelastuu saatuaan Isis-jumalattaren ilmestyksen ja hän liittyy tämän kulttiin. Kirjaan sisältyy useita sisäkertomuksia, joista tunnetuin on Apuleiuksen mukaelma Eroksen ja Psykhen tarusta.

Historia

Reetori, kirjailija ja keskiplatonilainen filosofi Apuleius eli ja kirjoitti 100-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kultainen aasi on kirjoitettu aikaisintaan vuonna 166–177 jaa. Näin teos on ensimmäinen täydellisenä säilynyt latinan kielellä kirjoitettu romaani.

Apuleiuksen Kultainen aasi ja Lukianoksen nimiin laitettu mutta todellisuudessa epäperäinen teos Lukios eli Aasi perustuvat todennäköisesti yhteiseen kreikankieliseen alkutekstiin. Tämä on mahdollisesti Lukios Patraslaisen teos Metamorfoseis. Apuleiuksen ja Pseudo-Lukianoksen teosten juoni on pääpiirteissään samanlainen, ja yhteisissä kohdissa hyvin samanlainen; Kultainen aasi on kuitenkin pidempi ja sisältää kohtauksia, joita Pseudo-Lukianoksen teoksessa ei ole. Merkittävin ero on teosten loppuratkaisuissa.

Apuleiuksen teoksen alkuperäinen nimi on Metamorphoses, joka on peräisin mainitusta kreikankielisestä alkutekstistä. Teoksesta käytetään yleensä latinaksi tätä nimeä. Nimen Kultainen aasi se on saanut joltain käsikirjoituksen kopioijalta. Sen tunsi jo Augustinus, joka käyttää teoksesta tätä nimeä.

Teoksen on suomentanut J. A. Hollo vuonna 1957. Sitä ei kuitenkaan pidetä Hollon etevimpiin käännöksiin kuuluvana.

Sisältö

Kultainen aasi kertoo Luciuksen (tai Lukioksen) muuttumisesta aasiksi ja tämän aasina kokemista, näkemistä ja kuulemista seikkailuista. Teos liittää yhteen erilaisia lyhyitä, huvittavia niin kutsuttuja miletoslaisia kertomuksia. Teoksessa on sekä komiikkaa, tragiikkaa että satiiria. Lucius toimii itse kertomuksen kertojaminänä.

Luku 1. Aristomeneen kertomus. Lucius alkaa kertoa matkastaan Thessaliaan. Matkallaan hän tapaa kaksi miestä, joista toinen, Aristomenes, kertoo siitä, kuinka hän oli tavannut Hypatassa Sokrates-nimisen ystävänsä. Sokrates oli päätynyt Meroe-nimisen noitanaisen majataloon. Naisella oli esimerkiksi kyky muuttaa ihmisiä eläimiksi. Yöllä Meroe oli tullut ja surmannut Sokrateen. Seuraavana aamuna tämä olikin ollut Aristomeneen hämmästykseksi elossa, mutta jälleen kuollut päivällä.

Luku 2. Milonin talossa. Lucius saapuu Hypataan ja Milonin taloon. Hän tutustuu tämän palvelijattareen nimeltä Fotis ja viettää tämän kanssa lemmenöitä. Hän tapaa myös tätinsä Byrrhainan, joka varoittaa häntä siitä, että Milonin vaimo Pamfile on noita.

Luku 3. Thelyfronin kertomus. Byrrhaina kutsuu Luciuksen illalliselle. Thelyfron kertoo pidoissa siitä, kuinka hän toimi kerran erään miehen ruumiin vartijana. Noitien tarkoituksena oli ryöstää ruumiilta nenä ja korvat, mutta nämä veivätkin ne vartijana toimineelta mieheltä; tilalle oli laitettu vahasta muovaillut ruumiinosat. Luvun lopussa Lucius surmaa kolme varasta, jotka yrittävät tunkeutua Milonin taloon.

Luku 4. Naurun juhla. Lucius pidätetään syytettynä kolmesta murhasta ja viedään oikeuden eteen kaupungin teatterille. Hän pitää puolustuspuheen, mutta kaikki ihmiset vain nauravat. Luciusta aiotaan kiduttaa ennen teloitusta, jotta selviäisi, onko tällä ollut rikostovereita. Kun häntä ensin kuitenkin käsketään paljastamaan teatterille tuodut kolme peitettyä ruumista, käykin ilmi, että ne ovat vain viinileilejä. Koko yleisö repeää nauruun. Käy ilmi, että Luciukselle oli tehty Naurun jumalan juhliin liittynyt kepponen. Fotis paljastaa Luciukselle emäntänsä harjoittaman noituuden, joka oli saattanut myös Luciuksen tämän kepposen uhriksi. Lucius pyytää päästä näkemään sen, kun noituutta harjoitetaan. Fotis lupaa täyttää pyynnön.

Lucius vakoilee kun Milonin vaimo muuttaa itsensä linnuksi. Kuvitusta teoksen ranskankieliseen laitokseen. Jean de Bosschère, 1947.

Luku 5. Muodonvaihdos. Fotis kertoo Luciukselle, että hänen emäntänsä aikoo muuttaa itsensä linnuksi lentääkseen rakastettunsa luokse. Lucius haluaa nähdä tämän, ja naisen lennettyä pois huuhkajana hän haluaa kokeilla samaa taikaa itseensä. Fotis antaa tälle kuitenkin väärän voidepurkin ja Lucius muuttuukin aasiksi. Ennen kuin hän ehtii tehdä vastataikaa, taloon tunkeutuu joukko rosvoja. Rosvot vievät myös Lucius-aasin mukanaan pannen tämän kantamaan ryöstösaalista. Luciuksen karkausyritykset eivät onnistu. Lopuksi saavutaan rosvojen majapaikkaan.

Luku 6. Rosvojen luolassa. Lucius-aasi kuvaa rosvojen luolaa ja rosvojen käymiä keskusteluja. Rosvot kertovat toisilleen ryöstöretkistään, joissa osa rosvojoukosta oli saanut eri tavoin surmansa. Luvun lopussa rosvot tuovat taloon eräästä hääjuhlasta lunnasrahojen toivossa ryöstämänsä morsiamen.

Luku 7. Eros ja Psykhe. Vankina olevaa tyttöä rosvojen luona vartioiva vanha nainen kertoo tälle lohdutukseksi sadun Eroksesta ja Psykhestä. Kertomus on filosofinen allegoria rakkauden ja sielun suhteesta.

Luku 8. Pelastus ja uusi onnettomuus. Rosvot aikovat surmata aasin. Rosvojen luolaan tulee kuitenkin tytön, Khariteen, sulhanen Tlepolemos, joka teeskentelee haluavansa liittyä rosvojoukkoon. Juotettuaan rosvot humalaan hän ottaa nämä kiinni. Rosvot surmataan, ja tyttö ja Lucius pääsevät vapaaksi. Tyttö lupaa palkita aasin, mutta tämä päätyy kuitenkin erilaisiin raskaisiin ja kurjiin töihin.

Luku 9. Kertomus kolmesta kuolemasta. Khariteen palvelija kertoo, kuinka tytön kilpakosija Thrasyllos oli saanut Tlepolemoksen surmatuksi. Kharite kostaa puhkaisemalla Thrasylloksen silmät. Tämän jälkeen hän tekee itsemurhan. Myös Thrasyllos surmaa itsensä.

Luku 10. Muuttomatkalla. Koska Luciuksen omistanut pariskunta oli kuollut, tämä päätyy uusia isäntiä paenneiden palvelijoiden matkaan.

Luku 11. Pappismiesten parissa. Lucius myydään joukolle pappeina esiintyviä uskonnollisia huijareita ja kerjäläisiä. Niin hän päätyy kantamaan selässään Syyrian jumalattaren (Atargatis) kuvaa. Pappisporukka jää kuitenkin kiinni seksuaalisista rietasteluista. Luvussa kerrotaan myös eräs tarina aviorikoksesta; Giovanni Boccaccio käytti tätä kertomusta myöhemmin Decameronessaan.

Luku 12. Myllärin talossa. Pappien jäätyä kiinni Lucius huutokaupataan myllärin taloon. Perhekunta tuhoutuu aviorikokseen. Samassa yhteydessä kerrotaan lisää tarinoita muista aviorikoksista; näihin lukeutuu myös toinen Boccaccion hyödyntämä tarina.

Luku 13. Puutarhurin ja roomalaisen sotilaan seurassa. Seuraavaksi Luciuksen huutaa köyhä puutarhuri. Tämä tarjoaa yösijan miehelle, joka lupaa antaa korvaukseksi tuotteitaan. Miehen talossa tapahtuu erilaisia kauhistuttavia enteitä, kuten kanan munima elävä poikanen ja koiran suusta hyppäävä sammakko. Pian miehen kolme poika kuolevatkin naapuririidan seurauksena.

Paluumatkalla Luciuksen isäntä joutuu puolestaan sanaharkkaan erään roomalaisen sotilaan kanssa. Sotilas haluaisi viedä aasin. Tappelussa isäntä lopulta pieksee sotilaan. Tämän jälkeen isäntä piiloutuu erään tuttavansa taloon. Aasi tulee kuitenkin paljastaneeksi isäntänsä sijainnin. Tämä vangitaan ja aasi päätyy sotilaalle ja edelleen erään raatiherran taloon.

Luku 14. Raatiherran talossa. Lucius kuulee kerrottavan kammottavasta rikoksesta. Miehellä oli poika, jonka äitipuoli oli rakastunut poikaan. Koska poika ei vastannut rakkauteen, äitipuoli suunnitteli myrkyttävänsä tämän. Myrkky päätyy kuitenkin naisen omalle nuoremmalle pojalle. Kun mies palaa kotiin, nainen sanoo, että poika oli kuollut tämän ”veljen myrkystä”. Poikapuoli oli muka rakastunut äitipuoleensa, ja kostoksi surmannut velipuolensa.

Mies kehottaa toisia raadin jäseniä tuomitsemaan poikansa kuolemaan tästä rikoksesta. Oikeudenkäynnissä vanha lääkäri todistaa, että äitipuolen orja oli ostanut häneltä myrkkyä. Hän kuitenkin sanoo myyneensä myrkyn sijasta unilääkettä. Kaikki rientävät nuorukaisen hautakammiolle, jossa tämä herää juuri henkiin.

Luku 15. Valmennettavana. Luciuksen vienyt sotilas joutuu lähtemään Roomaan ja myy tämän kahdelle veljekselle, joista toinen on leipuri ja toinen kokki. Aasi alkaa näpistellä näiltä herkkuruokia. Veljekset syyttelevät ensin toisiaan ruoan katoamisesta, mutta saavat sitten aasin kiinni itse teosta. Ihmisten ruokaa syövästä aasista tulee kuuluisuus, ja tätä opetetaan myös viestimään päätä nostamalla ja silmää iskemällä. Luciukseen rakastuu myös varakas nainen, joka haluaa viettää tämän kanssa lemmenöitä.

Lopulta aasi päätyy amfiteatterille. Siellä hänen on tarkoitus olla erään tuomitun naisen kanssa, ennen kuin tämä annettaisiin eläinten raadeltavaksi. Nainen oli tuomittu surmattavaksi, koska hän oli murhannut miehensä sisaren, jota oli luullut miehensä rakastajattareksi, sekä miehensä, tyttärensä ja myrkkyä toimittaneen lääkärin vaimoineen.

Luku 16. Juhla amfiteatterissa. Lucius kertoo juhlamenoista amfiteatterilla: ensin nähdään tanssiesityksiä ja tämän jälkeen esitys Pariksen tuomiosta. Viimeksi mainittu johtaa Luciuksen käsittelemään tuomarien langettamia virheellisiä tuomioita ja filosofiaakin. Lopuksi Lucius karkaa teatterilta, koska pelkää kuolevansa itsekin eläinten raadellessa kuolemaantuomittua naista. Hän päätyy meren rannalle Kenkhreaihin.

Lucius palautuu ihmiseksi Isis-jumalattaren juhlissa. Kuvitusta teoksen ranskankieliseen laitokseen. Jean de Bosschère, 1947.

Luku 17. Isis-jumalatar ilmestyy. Täysikuun noustessa merestä Lucius päätyy rukoilemaan jumalatarta, vaikka ei tiedä, millä nimellä – Demeter, Afrodite, Artemis, Persefone tai joku muu – tätä tulisi rukoilla. Hän rukoilee, että jumalatar palauttaisi hänet jälleen ihmiseksi tai antaisi edes kuolla. Lucius nukahtaa; unessa hänelle ilmestyy jumalatar, joka ilmaisee olevansa Isis. Tämä lupaa palauttaa Luciksen ihmiseksi, ja kertoo myös, millä tavalla se tulisi tapahtumaan seuraavan päivän tälle jumalattarelle omistetuissa juhlissa.

Luku 18. Jälleen ihmisenä. Seuraavana päivänä kaikki käy, niin kuin Isis oli ennustanut. Jumalattaren pyhissä menoissa on kulkue, jossa ylipapilla on kädessään helistin ja ruusuista tehty seppele. Lucius menee ja syö tämän seppeleen väkijoukon antaessa hänelle tietä. Näin aasi muuttuu jälleen ihmiseksi juhlaväen hämmästellessä ja pappien ylistäessä jumalatarta.

Ylipappi pyytää Luciusta liittymään Isiksen pappien pyhään veljeskuntaan. Lucius harkitsee tätä, sillä se vaatisi sitoutumista uskonnon vaatimuksiin, papillista pidättyvyyttä ja harkittua elämäntapaa. Lucius saa kuitenkin useita hyviä ennusmerkkejä, kuten esimerkiksi palvelijansa ja entisen hevosensa takaisin. Lopulta Lucius ottaa pappisvihkimyksen. Lopuksi hän matkustaa jumalattaren kehotuksesta Roomaan.

Luku 19. Roomassa. Osiris. Roomassa Isis kehottaa Luciusta valmistautumaan uuteen vihkimykseen; hänen tulisi vihkiytyä myös Osiriksen mysteereihin. Tämän jälkeen Lucius saa vielä kolmannenkin vihkimyksen, ja pääsee näin kokemaan kolmesti sen, mikä muille suodaan yleensä vain kerran. Lopuksi Osiriskin ilmestyy Luciukselle, sanoen, että hänestä tulisi kuuluisa asianajaja sekä pastoforien veljeskunnan ja temppelineuvoston jäsen.

Kirjallisuutta

Suomennos

• Apuleius, Lucius: Kultainen aasi. (Suomentanut, johdannon ja selitykset kirjoittanut J. A. Hollo. Elävä maailmankirjallisuus 10) Helsinki: Tammi, 1957.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Apuleius: Metamorphoses (The Golden Ass). (Volume I. Books 1–6. Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. (latinaksi) (englanniksi)
• Apuleius: Metamorphoses (The Golden Ass). (Volume II. Books 7–11. Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. (latinaksi) (englanniksi)

Aiheesta muualla

Teos

• Lucii Apuleii Metamorphoses. (latinaksi)
• Lucius Apuleius: The Golden Asse (Arkistoitu – Internet Archive). Adlington's translation, 1566. This edition by Martin Guy, 1996. (englanniksi)
• Lucius Apuleius: The Golden Asse. Project Gutenberg. (englanniksi)
• Lucius Apuleius: The Golden Asse. Sacred Texts. (englanniksi)

Muuta

• Slade, Benjamin: The Golden Ass. Teoksen kommentaari. (englanniksi)