Kriikuna
Kriikuna (Prunus domestica subsp. insititia) on luumun alalaji.[1]
| Kriikuna | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Tuomet Prunus |
| Laji: | domestica |
| Alalaji: | insititia |
| Kolmiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Kriikunalla on hienoinen nukka sinisen hedelmän pinnassa. Hedelmäliha on kellanvihreää ja sitä on luumuun verrattuna vähän. Kriikuna on luumua pienempi, ja sen kivi on pyöreähkö, kun taas luumun kivi on soikea ja siinä on terävä pää. Kriikunat pysyvät syksyllä pitkään happamina ja muuttuvat makeiksi yleensä vasta ensimmäisen kunnon pakkasyön jälkeen. Jos pakkasta ei tule, niin viimeistäänkin kypsät, maahan pudonneet kriikunat ovat melko makeita. Siksi sitä käytetäänkin yleensä keitettynä hilloissa ja hyytelöissä. Mehumaijassa voi valmistaa kriikunoista mehua.
Hyvin kylminä talvina kriikunapuut saattavat paleltua ja kuivua. Juuristossa on kuitenkin syksyllä varastoituja ravinteita, ja tavallisesti ne toipuvat keväällä ja muutamassa vuodessa kasvavat entiselleen tuottaen taas hyvän sadon.
Linnut eivät erityisemmin piittaa kriikunoista, mutta ainakin supikoirat ja mäyrät syövät niitä.
Uskotaan, että kriikunoita on viljelty jo antiikin ajan Damaskoksessa. On pystytty todistamaan, että roomalaiset toivat sen mukanaan Englantiin, sillä sieltä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa kriikunoiden jäännöksiä. Englantilaiset puolestaan veivät kasvin Amerikkaan. Kriikunaa on viljelty Suomessa jo 1700-luvulta lähtien.[2].
Kriikunan ja myös luumun tuholaisina Suomessa esiintyy luumukirvaa (Hyalopterus pruni) ja luumunäkämäpunkkia (Eriophyes similis).
Lähteet
muokkaa- ↑ Kriikuna[vanhentunut linkki] Puutarha.net
- ↑ Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut palat , Reader's Digest Ab, 1981