Kongruenssi (kielitiede)

Kongruenssi tarkoittaa kielitieteessä sitä, että yhden lauseenjäsenen taivutus mukautuu toisen lauseenjäsenen mukaan. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että predikaatti mukautuu subjektiin tai attribuutti pääsanaansa. Myös määritteet voivat mukautua pääsanansa mukaan.

Kongruensseja on erilaisia. Ne jakautuvat morfologiseen (esim. luku- ja sijakongruenssi) ja semanttiseen kongruenssiin (esim. persoona- ja possessiivikongruenssi).

Esimerkiksi puhutussa ranskassa kongruenssia on huomattavasti vähemmän kuin kirjoitetussa. Esimerkiksi verbien erilaisia preesensmuotoja on kirjoitetussa ranskassa yleensä viisi, mutta eri tavoin ääntyviä on vain kolme. Lisäksi adjektiivien taipuminen suvussa ja luvussa jää monesti ääntymättä.

Sukukongruenssi

Genus eli suku on yleinen piirre eri kielissä, erityisesti indoeurooppalaisissa kielissä. Sukukongruenssilla tarkoitetaan yleensä adjektiivin mukautumista pääsanansa sukuun. Suomen kielessä ei ole sukukongruenssia, sillä suomen kielessä nomineilla ei ole sukuja.

Esimerkiksi ranskassa adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan: un petit garçon ~ une petite fille. Ranskassa myös artikkelit ja omistuspronominit mukautuvat pääsanansa sukuun. Venäjässä myös preteriti-muotoon taivutettu verbi mukautuu subjektin sukuun: заяц был ~ черепаха была ~ море было. Ruotsissa myös jotkin pronominit taipuvat pääsanan suvun mukaan: en sådan bil ~ ett sådant hus tai omistuspronominien muodot min, mitt ja mina.

Lukukongruenssi

Lukukongruenssi on sanan mukautumista toisen sanan luvun, esimerkiksi yksikön, kaksikon tai monikon, mukaan.

Suomen kielessä lukukongruenssi vallitsee:

1. lauseen subjektin ja predikaatin välillä, esim. Minä olen, Me olemme; Henkilö tulee, Henkilöt tulevat
2. predikatiivin ja subjektin tai muun predikatiivilla kuvattavan jäsenen välillä, esim. Talo on punainen, Talot ovat punaisia; Talosta tulee sininen, Taloista tulee sinisiä (huom. koskee myös predikatiiviadverbiaalia mutta ei yhtä sitovasti, esim. Hän on kipeänä mutta He ovat kipeinä ~ kipeänä)
3. substantiivilausekkeissa substantiivin ja sen adjektiivi- tai pronominimääritteen välillä, esim. tämä punainen talo, nämä punaiset talot
4. joissakin muissa tapauksissa, kuten yleensä relatiivipronominin ja sen pääsanan välillä, esim. hän, joka tai he, jotka.

Venäjässä adjektiivi taipuu pääsanansa luvussa ja verbi preteritissä subjektin mukaan: хороши люди были. Ranskassa säilyy sukukongruenssi lukukongruenssin rinnalla, toisin kuin venäjässä, jossa esiintyy vain yhtä kerrallaan: petits garçons ~ petites filles. Italiassa joillain adjektiiveilla ei ole erillisiä maskuliini- ja feminiinimuotoja (-e-loppuiset), mutta ne taipuvat silti pääsanansa luvun mukaan.

Sijakongruenssi

Sijakongruenssi on yhteenliittyvien sanojen taipumista samassa sijassa.

Suomen kielessä sijakongruenssi vallitsee:

1. substantiivilauseikkeissa adjektiivi- ja pronominiattribuutin ja niiden edussanana toimivan substantiivin välillä: esim. kaunis talo ~ kauniin talon ~ kaunista taloa
2. joissakin muissa tapauksissa, kuten yhdysnumeraalien (pl. toista-loppuiset) sekä sellaisten yhdyssanojen, joiden alkuosana on adjektiivi, välillä: esim. kaksikymmentä ~ kahtakymmentä tai Iso-Britannia ~ Isossa-Britanniassa tai nuoripari ~ nuorenparin.

Esimerkiksi venäjässä sijakongruenssi ei ole ehdoton, vaan toisen sanan taipuminen saattaa muuttaa merkitystä, kuten päivämäärää ilmaistaessa järjestysluku on joko nominatiivissa ja kuukausi genetiivissä (Monesko päivä?) tai molemmat genetiivissä (Minä päivänä?).

Possessiivikongruenssi

Possessiivikongruenssi on omistettavan asian mukautumista omistajaan.

Suomen kielessä possessiivikongruenssissa omistajan persoona merkitään samaan lausekkeeseen kahdella kieliopillisella keinolla: genetiivimuotoisella persoonapronominilla ja possessiivisuffiksilla. Suomen kielessä possessiivikongruenssia esiintyy viidessä erityyppisessä lausekkeessa:”3.2.8 Possessiivisuffiksit ja possessiivikongruenssi”, Suomen kielen rakenne, s. 77–78. Joensuun yliopiston monistuskeskus, 1990.

1. substantiivilausekkeessa: esim. minun kirjani ~ sinun kirjasi ~ hänen kirjansa)
2. adjektiivilausekkeessa: esim. minun kaltaiseni ~ sinun kaltaisesi
3. postpositiolausekkeessa: esim. minun takiani ~ sinun takiasi
4. infinitiivilausekkeessa: esim. minun ollessani ~ sinun ollessasi
5. partisiippilausekkeessa: esim. minun tekemäni ~ sinun tekemäsi.

Possessiivikongruenssi on tyypillinen uralilaisille kielille, mutta sitä esiintyy muissakin kielissä.

Persoonakongruenssi

Suomessa predikaattiverbi taipuu subjektin mukaan persoonassa ja luvussa. Myös kieltoverbi taipuu, mutta varsinkin puhekielessä sen kolmannen persoonan muodot ovat samanlaisia.

	Yksikkö	Monikko
1.	rakastan	rakastamme
2.	rakastat	rakastatte
3.	rakastaa	rakastavat

Englannissa persoonakongruenssia esiintyy vain preesensissä ja silloinkin vain yksikön kolmannessa persoonassa. Ruotsissa sitä ei ole lainkaan, kun taas toisessa germaanisessa kielessä, saksassa, persoonakongruenssia esiintyy hyvinkin runsaasti.

Suomen persoonakongruenssi edustaa subjektikonjugaatiota, ja esimerkiksi unkarissa esiintyy sen rinnalla myös objektikonjugaatio eli verbi mukautuu paitsi subjektin, myös objektinsa mukaan: szeretek (rakastan) ~ szeretlek (rakastan sinua) szeretem (rakastan sitä).

Kongruenssin ja rektion ero

Kongruenssissa kongruoiva sana ja korrelaatti ovat samassa muodossa, esim. sijakongruenssissa samassa sijassa, lukukongruenssissa samassa luvussa ja persoonakongruenssississa samassa persoonassa. Rektiossa taas pääsana määrää määritteelleen jonkin muodon. Esim. "tykätä"-verbin rektio on elatiivi, "tykätä jostakin", mutta "tykätä"-verbi ei itse ole elatiivissa. Määrite ei myöskään koskaan vaadi pääsanalleen tiettyä rektiota, vaan suhde on yksisuuntainen. Esim. persoonakongruenssissa taas nimenomaan pääsana eli lauseen pääverbi kongruoi.