Wikipedia

Kommunistilait

vaalikelpoisuuden evääminen kommunistisilta tahoilta

Kommunistilait olivat Suomessa vuonna 1930 säädettyjä lakeja, joilla pyrittiin estämään kommunistien toiminta Suomessa maanpetoksellisena tai yhteiskuntajärjestystä vastaan suunnattuna rikollisena toimintana. Niillä rajoitettiin kansalaisten paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta.[1] Lakien perusteella estettiin kiellettyihin järjestöihin aiemmin kuuluneiden asettuminen ehdokkaaksi valtiollisissa ja kunnallisvaaleissa, sillä niiden nojalla voitiin evätä vaalikelpoisuus sellaisilta henkilöiltä, jotka edeltävien kolmen vuoden aikana olivat kuuluneet valtiopetoksellisina pidettyihin järjestöihin tai muutoin suosineet kyseistä toimintaa.[2]

Yleinen mielipide oli vuodesta 1928 lähtien kääntynyt kommunistien julkista toimintaa vastaan muun muassa Etsivän keskuspoliisin paljastettua SKP:n maanalaisen organisaation. Kokoomus oli eduskuntavaalien 1929 kampanjassaan kannattanut kommunistisen toiminnan kieltämistä, kuten myös tasavallan presidentti Relander valtiopäivien avajaispuheessaan. Taustalla vaikutti myös Lapuan liikkeen painostus, jolla oli merkittävä vaikutus asian kiirehtimiseen ja Eduskunnan hajottamiseen, jotta laki saataisiin voimaan SDP:n vastustettua kiireellistä perustuslain säätämisjärjestystä.[3]

Lakiesitykset ja niiden sisältö

muokkaa

Hallitus antoi 30. kesäkuuta 1930 eduskunnalle ehdotukset seuraaviksi laeiksi: [4]

Tasavallan suojelulain mukaan presidentillä oli tietyissä tilanteissa valta asetuksella rajoittaa eräitä kansalaisten perusoikeuksia. Valtiopäiväjärjestyksen muutoksella aiottiin säätää, että kansanedustajaksi ei voitu valita "sellaisen yhdistyksen, järjestön tai muun yhteenliittymän jäsentä, jonka tarkoituksiin sisältyy Suomen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen väkivaltainen tai muutoin lainvastainen kumoaminen". Kunnallislakien muutoksilla aiottiin säätää, että tällaisten järjestöjen jäsentä ei voitu valita myöskään kunnallisvaltuuston jäseneksi. Vaalilain muutettavien säännösten mukaan vaalilautakuntien oli tarkastettava ehdokkaiksi asetettavista henkilöistä, ettei heillä ollut tällaista taustaa.[4] Painovapauslain muutoksella pidennettiin aikakautisen painokirjoituksen pisin mahdollinen lakkautusaika kolmesta kuukaudesta vuoteen.[5] Painotuote säädettiin rangaistavaksi muun muassa, jos siinä halvennettiin maan hallitusta, eduskuntaa tai laillista yhteiskuntajärjestystä tai jos se oli vaarana yleiselle järjestykselle.[6]

Käsittely eduskunnassa

muokkaa

Kommunistilakien käsittelyä varten eduskunta kutsuttiin koolle heinä­kuun alussa, mikä on Suomessa ollut poikkeuksellista.[6] Lakiesitykset antanut Kallion III hallitus oli jo sitä ennen lakkauttanut eräitä kommunistisia lehtiä. Tässä asiassa hallitus sai edus­kunnalta luottamuslauseen, mutta päätti kuitenkin erota, ja jo 4. heinäkuuta 1930 sen tilalle nimitettiin Svinhufvudin II hallitus.[7][8] Muutamaa päivää myöhemmin Lapuanliike järjesti talonpoikaismarssin.[7]

Sosialidemokraatit vastustivat lakeja, koska oli epäilyksiä, että niillä pyrittäisiin rajoittamaan kaikkea vasemmistolaista toimintaa. Alku­peräisten kommunistilakien ohella seuraavina vuosina säädettiinkin koko joukko lakeja, jolla pyrittiin estämään vasemmiston vaalimenestystä ja julkista esiintymistä.[9]

Koska valtiopäiväjärjestys oli perustuslaki, sen muutos oli säädettävä perustus­lain säätämis­järjestyksessä. Täten se oli joko hyväksyttävä jätettäväksi lepäämään seuraavien vaalien jälkeisiin ensimmäisiin valtiopäiviin saakka tai julistettava kiireelliseksi päätöksellä, jota kannatti vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Samoin oli laita tasavallan suojelulain, koska se sisälsi selvästi poikkeuksia hallitusmuodon säännöksistä. Muut esitetyt lait sen sijaan katsottiin voitavan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.[4] Silloisen valtio­päivä­järjestyksen mukaan kuitenkin tavallisetkin lait voitiin jättää lepäämään, mikäli eduskunta hyväksyttyään lain päätti niin päätöksellä, jota kannatti vähintään kolmas­osa annetuista äänistä.

Eduskunnassa sekä tasavallan suojelulakia että valtiopäiväjärjestyksen muutosta ehdotettiin julistettaviksi kiireellisiksi, mutta kummankaan osalta kiireelliseksi julistaminen ei saanut vaadittua määräenemmistöä. Eduskunta kuitenkin hyväksyi molemmat lait jätettäviksi lepäämään seuraavien vaalien yli, tasavallan suojelulain äänin 108–53 ja valtiopäiväjärjestyksen muutoksen äänin 105–66.[10] Ehdotettuun valtiopäiväjärjestyksen muutokseen edus­kunta oli vielä lisännyt säännöksen, että vaalikelpoisuutta vailla eivät olleet vain siinä tarkoitettujen yhteen­liittymien jäsenet vaan myös henkilö, jotka muulla tavoin oli vaaleja edeltäneiden kolmen vuoden aikana toiminut sellaisen yhteenliittymän hyväksi tai muutoin edistänyt niiden tarkoituksiin tähtäävää toimintaa.

Eduskunta hyväksyi muutkin hallituksen esittämät lait. Vaalilain muutoksen se kuitenkin päätti jättää lepäämään. Eduskunnassa ehdotettiin muitakin lakeja jätettäviksi lepäämään, mutta äänestyksissä nämä ehdotukset eivät saaneet riittävästi kannatusta, jotta niin olisi tapahtunut.[10] Näin ollen tasavallan presidentti Relander vahvistikin 31. heinäkuuta 1930 kunnallislakien, kunnallisen vaalilain, painovapauslain ja rikoslain muutokset.[11]

Kun eduskunta oli jättänyt osan hallituksen esittämistä laeista lepäämään, presidentti määräsi 15. heinä­kuuta 1930 eduskunnan hajotettavaksi ja uudet vaalit pidettäviksi loka­kuun alussa.[7][8] Uudessa eduskunnassa porvarilliset puolueet saivat entistä suuremman enemmistön, 134–66[7], ja eduskunta hyväksyi lepäämässä olleet lait äänin 132 puolesta ja 66 vastaan. Tasavallan presidentti vahvisti ne 18. marraskuuta 1930.[12][13]

Lakien soveltaminen

muokkaa

Lakien seurauksena kiellettiin kommunistiset sanomalehdet ja lakkautettiin muun muassa helsinkiläinen Suomen Työmies, oululainen Pohjan Voima ja vaasalainen Nya Folkbladet. Kirjapainoja takavarikoitiin useissa kaupungeissa ja kommunisteiksi epäiltyjä pidätettiin. Joukossa oli muun muassa 329 toimittajaa ja kirjaltajaa, jotka tuomittiin kuritushuone- ja vankeusrangaistuksiin.[14] Kommunistilait lisäsivät tuomioiden ja vankien määrää huomattavasti.[15]

Kommunistilaeilla oli suuri vaikutus myös urheiluelämään, kun niiden nojalla lakkautettiin 157 Työväen Urheiluliiton jäsenseuraa. Lakkautettujen joukossa oli muun muassa maan suurimpiin urheiluseuroihin lukeutunut Helsingin Jyry.[16]

Tasavallan suojelulakia sovellettiin myös Lapuan liikkeen lakkauttamiseen Mäntsälän kapinan jälkeen vuonna 1932.[3]

Voimassaolo ja kumoaminen

muokkaa

Tasavallan suojelulaki säädettiin määräajaksi, joka päättyi vuoden 1935 lopussa. Samalla lakkasivat kaikki sen nojalla säädetyt asetuksetkin olemasta voimassa.

Valtiopäiväjärjestystä muutettiin uudelleen vuonna 1934. Nyt säädettiin, että vaalikelpoisuutta vailla oli henkilö, joka oli tuomittu tai asetettu syytteeseen valtiopetoksesta tai maanpetoksesta taikka näistä jommankumman yrityksestä tai valmistelusta, siihen saakka, kunnes tuomitun rangaistus­ajan päättymisestä oli kulunut kuusi vuotta.[17][18] Tässä muodossa säännös oli voimassa, kunnes se kumottiin marras­kuussa 1944.[19]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Historian äärelle 1930-luku agricolaverkko.fi. Viitattu 14.2.2009.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Historia, Punainen Pispala pispala.fi. Viitattu 14.2.2009.
  3. ↑ a b Kohti kommunistilakeja Eduskunta. Viitattu 3.12.2022.
  4. ↑ a b c ”Hallituksen esitykset nro 54-56/1930”, Valtiopäivät 1930, Asiakirjat. Valtioneuvoston kirjapaino, 1930.
  5. ↑ Marita Hietasaari: Syksyn 1930 eduskuntavaalit kotinet.com. Arkistoitu 1.12.2008. Viitattu 14.2.2009.
  6. ↑ a b Jukka Sarjala: Kotomaamme outo Suomi, s. 141. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  7. ↑ a b c d ”Suomi, historia”, Uusi tietosanakirja, 19. osa (SPE-SUO), s. 892. Tietosanakirja Oy, 1967.
  8. ↑ a b Vuosisatamme kronikka, s. 410–411. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X
  9. ↑ Jouni Heikniemi: Suomen oikeuden historiallisen kehityksen vaiheet 14.2.2009.
  10. ↑ a b ”Tiistaina 15. päivänä heinäkuuta 1930”, Valtiopäivät 1930, Pöytäkirjat, s. 1133-1134. Valtioneuvoston kirjapaino, 1930.
  11. ↑ Suomen asetuskokoelma 1930, s. 911–917. Valtioneuvoston kirjapaino, 1930.
  12. ↑ Suomen asetuskokoelma 1930, s. 1043–1048. Valtioneuvoston kirjapaino, 1930.
  13. ↑ Tanner, Väinö: Kahden maailmansodan välissä. Muistelmia 20- ja 30-luvuilta, s. 126-127. Tammi, 1966.
  14. ↑ Markku Kuusela: Työväen sananvapaus porvariston mielivallan alaisena Kirjatyö. viestintaliitto. Viitattu 14.2.2009.
  15. ↑ Naiset kävelivät vankilasta lähes suoraan eduskuntaan – Hämeenlinnan naisvankila vilisi kuuluisia kommunisteja ja vakoojia 1920–40-luvulla Yle, 2020
  16. ↑ Hentilä, Seppo: Työläisurheilusta työpaikkaliikuntaan (esitelmä Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa Tampereella 27.–28.8.2012) 27.8.2005. Helsingin yliopisto. Viitattu 21.5.2017.
  17. ↑ Laki valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta 25.5.1934
  18. ↑ Esko Hakkila: ”Valtiopäiväjärjestys (7 §)”, Suomen tasavallan perustuslait sekä eräitä niihin liittyviä lakeja, asetuksia ja säännöstöjä selityksin, s. 395–398. WSOY, 1939.
  19. ↑ Laki valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta 24.11.1944 (839/1944)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kommunistilait&oldid=22787656”