Kivennäismaa
Kivennäismaa on maalajityyppi, johon kuuluvat maalajit, joissa eloperäistä ainesta on alle 20 prosenttia. Moreeni on lajittumaton kivennäismaalaji, jonka syntyyn ovat vaikuttaneet jääkauden aikaiset geologiset tapahtumat. Lajittuneita kivennäismaalajitteita ovat sora, hiekka, hieta, hiesu ja savi, joista sora on karkearakeisinta ja savi hienorakeisinta. Yleisin metsän soratyyppi on harjusora, joka tunnetaan myös somerona tai singelinä. Soraa on myös rannoilla ja rapakiven rapautumisalueilla. Hiekka on tavallisesti lajittunut veden vaikutuksesta ja sitä esiintyy usein erillään muista maalajeista. Hiesu muistuttaa savea, mutta eroaa siitä siten, että se on sitkeää eikä ole muokattavissa saven tavoin. Hieta on hikevä (mahdollistaa veden voimakkaan kapillaarisen nousun) maalajite, ja siten se on sellaisenaan parhaiten viljelyyn soveltuva kivennäismaalajite. Muita kivennäismaalajitteita enimmäkseen sisältäviä maalajeja parannetaan viljelykelpoisemmiksi maanparannuksella.[1] Mitä karkeajakoisempaa maalajite tai maalaji on, sitä enemmän se on vettä läpäisevää ja mitä hienojakoisempaa se on, sitä enemmän se pidättää vettä.[2] Metsät, joiden maaperä sisältää enimmäkseen kivennäismaalejeja, ovat kangasmetsiä.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Näin maaperän koostumus vaikuttaa rakentamiseen ja kasvien viihtymiseen Puutarha.net. 9.11.2022. Viitattu 6.9.2023.[vanhentunut linkki]
- ↑ Satu Rantala: Tapion taskukirja, s. 129. (25. uudistettu p.) Metsäkustannus, 2008. ISBN 978-952-5694-26-0
- ↑ Kivennäismaa- ja lehtotyypin tunnistaminen Metsänhoidon suositukset. Maa-ja metsätalousministeriö. Viitattu 6.9.2023.