Kelveneenlampi

järvi Padasjoella Kelveneen kylän lähellä Päijät-Hämeessä

Kelveneenlampi[2] eli Kelvenneenlampi[1] on Päijät-Hämeessä Padasjoella Kelvenneen saaressa sijaitseva lampi.[1][2]

Kelveneenlampi
Kelvenneenlampi
Valtiot Suomi
Maakunnat Päijät-Häme
Kunnat Padasjoki
Koordinaatit 61°20′54″N, 25°27′42″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Päijänteen alue (14.22)
Laskujoki ei laskuojaa [1]
Järvinumero 14.221.1.009
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 79,7 m [1]
Pituus 170 m [1]
Leveys 140 m [1]
Rantaviiva 0,459 km [2]
Pinta-ala 1,343 ha [2]
Saaria ei saaria [1]
Kartta
Kelveneenlampi

Maantietoa

muokkaa

Lammen pinta-ala on 1,3 hehtaaria, se on 150 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 450 metriä.[1][2][3][4] Lampi on Kelvenneen harjusaaren keskelle muodostunut suppa[5]. Sen ympärillä ei ole rakennuksia, mutta sen pohjoispuolelta kulkee pieni polku. Kelveneenlampi, kuten koko Kelvennekin, kuuluu kokonaan Päijänteen kansallispuistoon.[1]

Vesistösuhteet

muokkaa

Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Päijänteen alueella (14.22), jonka Päijänteen lähialueeseen (14.221) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 79,7 metriä mpy. Lammella ei ole kartan mukaan laskuojaa.[1][2][6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j Kelveneenlampi, Padasjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 27.7.2024.
  2. a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 30.7.2019.
  3. Kelveneenlampi, Padasjoki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
  4. Kelveneenlampi, Padasjoki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
  5. Päijänteen luonto (Puiston sydän Kelvenne) luontoon.fi. Helsinki: Metsähallitus. Viitattu 27.7.2024.
  6. Kelveneenlampi (14.221.1.009) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.7.2019.