Keidas

kostea ja rehevä paikka aavikolla
Tämä artikkeli käsittelee aavikoiden keitaita. Suotyypistä keidas kertoo keidassuo.

Keidas on aavikolla kostea, rehevä ja viljelyskelpoinen paikka, jossa on pysyvästi saatavilla makeaa vettä. Keitaita on eri kokoisia, lähdettä ympäröivistä hehtaarin kokoisista alueista laajoihin luontaisesti kosteisiin tai keinokasteltuihin alueisiin. Suurimman osan keitaista saavat aikaan maanalaiset vesivarastot. Niiden lähteet ja kaivot, joista osa on arteesisia, voivat hiekkakivialueilla saada vetensä jopa 800 kilometrin päästä.[1]

Keidas Omanissa.

Keitaita on yleisimmin maailman kuivilla alueilla Afrikan Saharassa ja Keski-Aasiassa, ja niillä asuu usein paimentolaisia, jotka ovat niistä riippuvaisia.[2] Saharan kokonaisväestöstä arvioidaan keitailla asuvan 60 prosenttia.[1] Keitaista ovat riippuvaisia myös aavikoilla elävät villieläimet.[2]

Silkkitien historiallisista kaupungeista monet ovat syntyneet keitaille, esimerkiksi Samarkand, Merv, Yarkant ja Turfan. Niiden laajan asutuksen ja myös matkaajien vedensaannin turvaamiseen ei tietenkään ole riittänyt pelkkä lähde tai kaivo, vaan edellytyksenä on ollut usein maanalainen joki.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Oasis Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  2. a b c Szczepanski, Kallie: What Is an Oasis? ThoughtCo. 21.6.2019. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.