Karl Väinö Grahn (8. lokakuuta 1891 Pohja23. joulukuuta 1963 Kuusankoski)[1] oli suomalainen puunjalostusalalla toiminut teollisuusmies joka perusti Etelä-Savossa toimineen Grahn-konsernin. Grahn-konserniin kuuluivat Oy Grahn Ltd, Kalso Oy, Oy Siikakoski Ab, Lastubetoni Oy ja Mikkeli Oy sekä loppuvuosina huonekaluvalmistajat Jouko Mäkinen Oy ja Lepokalusto Oy.[2]

Grahn asui nuoruusvuosinaan ensin Yhdysvalloissa ja sitten jonkin aikaa Venäjällä. Palattuaan Suomeen hän perusti vuonna 1917 yhdessä konsuli Alexander Gabriel Zachariassenin (1870–1937) kanssa Tampereen Epilänharjun kaupunginosaan heloitustarvikkeita valmistaneen Oy Excelsior Ab:n. Vuonna 1924 Grahn oli Zachariassenien kanssa perustamassa Laatokan Puu Oy:tä ja Heinolan Faneritehdasta. Hän oli myös molempien yhtiöiden toimitusjohtajana. Laatokan Puu Oy:llä oli vaneritehdas Lahdenpohjan kauppalassa Laatokan rannalla.

Vuonna 1935 Grahn hankki omistukseensa Oy Siikakoski Ab:n ja rakennutti 1934 Kalso Oy:n nimellä toimineen sahan ja vaneritehtaan Valkealan Vuohijärvelle. Vuonna 1938 Grahn osti Mikkelin Puutavara Oy:n (sittemmin Mikkeli Oy) jolla oli sahalaitos Mikkelin Tuppuralassa. Hän perusti 1938 Grahn & Kumppanit yhtiön (myöhemmin Oy Grahn Ltd) ja Lastubetoni Oy:n joka toimi Järvenpäässä. Grahn Ltd -yhtiölle siirtyi Mikkelin Tuppuralassa sijainnut entinen Mikkeli Oy:n saha ja tämän sahan yhteyteen rakennettiin myös vaneritehdas ja puutalotehdas sekä myöhemmin autokoritehdas. Grahn Ltd -yhtiöllä oli myös yhteinen metsäosasto Kalso Oy:n kanssa. Tuppuralan tehtaiden toiminta oli laajimmillaan 1960-luvun alussa jolloin työntekijöitä oli 550 ja sahatavaran vuosituotanto oli 23 360 m3 sekä vanerin ja rimalevyjen vuosituotanto 25 000 m3.

Karl Grahnin jälkeen Grahn Ltd -yhtiön toimitusjohtajana oli Helmer Grahn. Hänet erotettiin 1965 luvattomien tappiollisten osakekauppojen vuoksi ja hän myi 1966 osuutensa Grahn-yhtiöstä. Grahnin suvun omistus jatkui yhtiössä aina vuoteen 1971 saakka jolloin Boris Grahn myi omat ja sukunsa osakkeet yhtiössä. Grahn Ltd -yhtiön toimitusjohtajana oli 1965–1986 Heikki Kivijärvi. Grahn Ltd -yhtiöön sulautettiin 1966 Lastubetoni Oy ja 1977 Oy Siikakoski Ab.

Vuonna 1977 Grahn-yhtymä osti jurvalaisen huonekalutehdas Jouko Mäkinen Oy:n. Samana vuonna Jouko Mäkinen Oy:öön fuusioitiin Grahn-yhtymään kuulunut Kyyvesi Oy ja vuonna 1978 osia Lepokalusto Oy:n konkurssipesästä. [2][3] Tämän myötä Grahn-yhtymästä tuli 1980-luvun alkuvuosien mittaan yksi Suomen kolmesta suurimmasta huonekaluviejästä Askon ja Iskun rinnalla. Grahn-yhtymä erikoistui Neuvostoliiton markkinoihin, joihin Jouko Mäkinen Oy oli päässyt kiinni jo 1970-luvun alussa voitettuaan tarjouskilpailun Viru-hotellin kalustamisesta. Grahn-konsernin yritykset toimittivat sisustuksen myös moniin Suomessa rakennettuihin matkustaja-aluksiin; näitä olivat Finnjet, Song of America, Viking Song ja Viking Saga.[4]

Grahn Ltd teki konkurssin keväällä 1986. Samalla päättyi myös Grahn-konsernin toiminta.

Konsernin yhtiöistä Kalso Oy:n osake-enemmistön osti pian konkurssin jälkeen ruotsalainen Albine Plywood AB[5]. Vuohijärvellä toiminut entinen Kalso Oy:n vaneritehdas on ollut vuodesta 1996 UPM-Kymmenen omistuksessa ja toimii nykyisin nimellä UPM Kalson viilutehdas valmistaen sorvattua kuusiviilua lähinnä parkettiteollisuudelle parketin taustaviiluksi.

Jouko Mäkinen Oy:n kirjahyllytuotantoa jatkoi MackFinn Teollisuus Oy vuoteen 2013 asti, jolloin se meni konkurssiin.[6]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 27.12.1963, HS Aikakone. Viitattu 7.3.2018.
  2. a b Jouko Mäkinen Oy, Elinkeinoelämän keskusarkisto. Viitattu 6.8.2014.
  3. Sarantola-Weiss, Minna: Kalusteita kaikille. Suomalaisen puusepänteollisuuden historia, s. 168. Puusepänteollisuuden liitto ry, 1995. ISBN 952-90-6138-2
  4. Ojansivu, Merja: Tuntematon huonekaluviejä. Helsingin Sanomat, 28.1.1985, s. 22. Näköislehti (maksullinen).
  5. Konkurssi-Grahnista yhtiö ruotsalaisille. Helsingin Sanomat, 5.7.1986, s. 26. Näköislehti (maksullinen).
  6. MackFinn meni konkurssiin, Jurvan Sanomat 25.1.2013. Viitattu 6.8.2014.