Wikipedia

Karjalan kieli

uralilainen kieli

Karjala on uralilainen kieli, joka kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten itämerensuomalaisten kielten pohjoisryhmään.[2] Se on suomen läheisin sukukieli inkeroisen ohella.[3][4][5]

Karjala
Karjalan kielen murrealueet (englanniksi) 1) varsinaiskarjala 1a) vienankarjala eli pohjoiskarjala 1b) eteläkarjala 2) aunuksenkarjala eli livvi
Karjalan kielen murrealueet (englanniksi)
1) varsinaiskarjala

1a) vienankarjala eli pohjoiskarjala 1b) eteläkarjala

2) aunuksenkarjala eli livvi
Oma nimi karjala
Muu nimi karjala-aunus
Tiedot
Alue Karjalan tasavalta Karjalan tasavalta
Venäjä muu Venäjä
 Suomi
Virallinen kieli -
Puhujia 35 600 [1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalaiseen kirjaimistoon pohjautuva kirjakieli kehitteillä
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 krl
ISO 639-3 krl
ISO 639-3 KRL
Puhuttua tverinkarjalaa

Karjalan kaikkien murteiden puhujia arvioidaan olevan yhteensä noin 60 000 – 95 000,[6] joten se on puhujamäärältään itämerensuomalaisista kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin. Karjalaa puhutaan Venäjällä Karjalan tasavallassa eli Itä-Karjalassa sekä Tverin karjalaisalueilla, jossa sitä puhuvat karjalaiset. Suomessa sitä puhuvat suomen karjalankieliset, joista osa identifioituu edellä mainittuun karjalaisten kansaan, kun taas osa kokee kuuluvansa suomalaisiin lukeutuvaan karjalaisten heimoon. Se on samaa jatkumoa karjalaisten kansan kanssa.[7] Karjalan kieli on sekä Venäjällä että Suomessa vakavasti uhanalainen.[8]

Karjalan kielen sisäiset murre-erot ovat suuret, eikä yhteisen kirjakielen luominen kaikille karjalaisille ole vielä onnistunut. Tavallisesti karjalan kielessä erotetaan kaksi päämuotoa: varsinaiskarjala ja livvinkarjala eli aunuksenkarjala. Aiemmin karjalan muotona pidetty lyydi luetaan nykyään yleensä omaksi kielekseen.[9][10] Varsinaiskarjalassa erottuvat edelleen pohjoiset vienalaismurteet ja eteläisempi karjala, johon kuuluu myös Tverin karjalaissaarekkeiden kieli.[11]

Historiaa

muokkaa

Historiallisesti karjalan kieli polveutuu Laatokan länsiosan tuntumassa yli tuhat vuotta sitten puhutusta pohjoisitämerensuomalaisesta kielimuodosta, jota tutkimuksessa on tapana nimittää muinaiskarjalaksi. Saman kielimuodon jatkajia ovat Suomen Etelä-Karjalassa, Kannaksella ja inkerinsuomalaisten parissa puhutut suomen kielen kaakkoismurteet sekä Suomen Pohjois-Karjalan murre, joka kielitieteellisesti kuuluu suomen savolaismurteisiin.[12] Lisäksi muinaiskarjalasta polveutuu inkeroisen kieli, jota ei tule sekoittaa Inkerin alueen suomen kielen murteisiin. Mitään näistä ei lueta karjalan kieleen kuuluviksi. Kielitieteeseen perehtymättömille suomalaisille karjalan kielen ja suomen kielen niin sanottujen karjalaismurteiden (kaakkois- ja itäisten savolaismurteiden) ero on usein epäselvä.[13]

Ensimmäiset painetut karjalankieliset julkaisut ovat 1800-luvulta, ja ne ovat muun muassa uskonnollisia tekstejä ja aapisia.[14]

Nykyisen Suomen puolella oli 1900-luvun alussa muutamia karjalankielisiä kyliä, joihin kuuluivat muun muassa Ilomantsin varsinaiskarjalankieliset karjalaiskylät, Liperin Taipale eli nykyinen Viinijärvi, vienalaiskylät Hietajärvellä, Kuivajärvellä ja Kuhmon Rimmissä[15][16].

Vielä 1950-luvulla karjalan kieli luokiteltiin usein suomen murteeksi. Kysymys siitä, onko karjala oma kielensä vai murre, on ollut pitkälti poliittinen. Siihen ovat vaikuttaneet myös Kalevala, jonka pohjana olleen kansanrunouden alkuperäinen kieli, varsinaiskarjalan kielen vienalaismurre, on hyvin lähellä suomen kieltä. Vaikutuksensa on myös karelianismin perinteellä, jonka mukaan karjalaisuus nähtiin jonkinlaisena alkuperäisen suomalaisuuden aarreaittana. 1930-luvulla ja jatkosodan aikana heimoaktivistit näkivät karjalan suomalaisena kulttuurialueena ja siten yhtenä syynä liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Toisaalta heimoaatteeseen on aina kuulunut suomen sukukansojen auttaminen.[17]

Karjalan menetys toisen maailmansodan päätteeksi Neuvostoliitolle oli vakava isku karjalan kielelle.[8] Suomessa karjalan kielen hiipumista on edesauttanut se, että karjalaiset nähtiin suomalaisina ja heidän kulttuurinsa ja kielensä sulautuivat hyvin nopeasti suomalaiseen kulttuuriin niiden samankaltaisuuden vuoksi.[8] Toisaalta karjalaa saatettiin kieltää puhumasta esimerkiksi kouluissa tai jopa Karjalan liiton tilaisuuksissa.[8] Mainzin yliopiston kielitieteen professori Anneli Sarhimaa pitää karjalan asemaa ihmisoikeuskysymyksenä.[8]

Karjalan kieli Venäjällä

muokkaa

Venäjällä karjalan kielen puhujien määrä on 1900-luvun jälkipuoliskolla jatkuvasti huvennut. Kun vuonna 1926 karjalaisia oli Karjalan tasavallassa yli satatuhatta ja Tverin karjalaisalueilla yli 140 000, ja näistä lähes kaikki puhuivat karjalaa, vuoden 2010 väestönlaskennassa karjalaa ilmoitti koko Venäjän federaatiossa puhuvansa enää 25 600. Näistä suurin osa kuuluu vanhempiin ikäluokkiin. Karjalan kielen siirtyminen lapsille ja nuorille on vakavasti vaarantunut. Jokseenkin kaikki Venäjän karjalaiset puhuvat venäjää, monet käytännössä jopa sujuvammin kuin karjalaa. Heikommin venäjää osaavia on korkeintaan kaikkein vanhimmassa sukupolvessa. Venäjää käytetään yleensä kodin ulkopuolella ja etenkin kaupungeissa. Karjalan tasavallan asukkaista suuri enemmistö on venäjänkielisiä, ja näistä vain harva yleensä osaa karjalaa, joten karjalan kielestä on tullut perheiden ja maaseudun pienten karjalaisyhteisöjen sisäinen kieli.[18]

Karjalan tasavallassa karjalan kieltä suojelemaan on vuonna 2004 säädetty erillinen laki, mutta karjalalla ei ole virallisen kielen asemaa.[19] Karjalaksi ilmestyy sanomalehti Oma Mua, jossa nykyään julkaistaan kirjoituksia sekä aunuksen- että vienankarjalaksi, sekä satunnaisia artikkeleita muissakin lehdissä. Karjalan tasavallassa myös lähetetään säännöllisesti jonkin verran karjalankielistä radio- ja toisinaan televisio-ohjelmaa.[20] Karjalaa opetetaan joissakin Karjalan tasavallan ja Tverin karjalaisalueen kouluissa oppiaineena, mutta koulujen opetuskielenä sitä ei käytetä, eivätkä karjalan oppitunnit sielläkään, missä niitä on tarjolla, näytä kunnolla tukevan elävää kaksikielisyyttä tai karjalan kielen käyttöä koulun ulkopuolella.[21]

Karjalan kielen kirjallista viljelyä aloitteli Venäjällä 1800-luvulla ortodoksinen kirkko, joka julkaisi jonkin verran uskonnollista ja opetuskirjallisuutta. Lokakuun vallankumouksen jälkeen, kun monille Neuvostoliiton vähemmistöille kehitettiin kirjakieli, karjala jäi tämän kehityksen ulkopuolelle: Karjalan tasavallassa valtaa pitivät suomalaiset punaiset emigrantit, jotka ottivat käyttöön viralliseksi kieleksi venäjän rinnalle suomen. Tämä järjestely sopi vienankarjalaisille, joiden oma kieli oli suomen kieltä hyvin lähellä. Tverin alueen karjalaisille sitä vastoin kehitettiin 1930-luvun alussa latinalaiseen kirjaimistoon perustuva kirjakieli. Vasta 1930-luvun loppupuolella, kun poliittinen linja muuttui ja Karjalan tasavallan suomalaisjohdosta suuri osa joutui Stalinin vainojen uhriksi, suomi menetti virallisen kielen aseman, ja professori Dmitri Bubrih kollegoineen sai tehtäväkseen kehittää kaikille karjalaisille yhteisen kirjakielen, joka perustuisi kyrilliseen kirjaimistoon. Tämä kieli ehti olla käytössä vain pari vuotta: Suomen talvisodan ja Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan perustamisen yhteydessä viralliseksi kieleksi venäjän rinnalle palautettiin suomi. Näin Karjalasta tuli ainoa neuvostotasavalta, jonka nimikkokansan kieli ei saanut omaa kirjakieltään.[22]

 
Дядя Римусан Суарнат ("Djadja Rimusan Suarnat", Tales of Uncle Remus, Joel Chandler Harris), 1939. Kyrillistä kirjaimistoa käyttävällä karjalan kielellä ilmestyi oppi- ja valistuskirjallisuutta, myös tämä käännös suosituista eläinsaduista.

Karjalan kirjakielen kehittämistä ja standardointia alettiin puuhata uudelleen 1980-luvun lopulla. Yhteistä kirjakieltä kaikille karjalaisille ei suurten murre-erojen takia ole edelleenkään pystytty kehittämään. Tällä hetkellä Venäjän Karjalassa käytetään kirjallisesti sekä livvin- että vienan-, jossain määrin myös eteläkarjalaa; tverinkarjalaiset ovat myös kehittäneet omaa kirjakieltään. Nämä kielet käyttävät kaikki latinalaista kirjaimistoa[23].

Vuonna 2017 rapartisti Ondrei julkaisi maailman ensimmäinen karjalankielisen rapalbumin Karelication livvin kielellä.[24] Vuonna 2018 Irina Novak ja Irina Komissarova laativat tverinkarjalalle oppikirjan Miun harpaukšet karielan kieleh, ja se julkaistiin marraskuussa 2019.[25]

Karjalan kieli Suomessa

muokkaa
Pääartikkeli: Suomen karjalankieliset

Toiseen maailmansotaan asti karjalan kieltä puhuttiin Suomessa Raja-Karjalan alueella. Siihen kuuluivat Suojärvi, Salmi, Korpiselkä, Suistamo, Impilahti ja Soanlahti. Lisäksi karjalan kielen murteita käytettiin Ilomantsin itäosassa, Suomussalmen ja Kuhmon parissa vienalaiskylässä ja muualla Oulun läänin alueella Venäjän vallankumousta Suomeen paenneiden vienankarjalaisten parissa. Salmissa ja Suojärven itäosissa niin sanotussa Hyrsylän mutkassa puhuttu kielimuoto oli livviä eli aunuksenkarjalaa.

Koska karjalan kieltä ei virallisesti pidetty omana kielenään vaan suomen murteena, tarkkoja tietoja karjalankielisten lukumäärästä ei ole, mutta eräänä lähtökohtana voidaan pitää Raja-Karjalassa asuneiden ortodoksien määrää, joka vuonna 1939 oli yli 36 000 henkeä.[26] Näistä arviolta 29 000 henkeä puhui karjalaa äidinkielenään.[26] Suomen karjalankielisten määrään vaikuttivat myös Itä-Karjalasta 1920-luvulla saapuneet Repolan ja Porajärven pakolaiset sekä vienankarjalaiset; vienalaisia muutti Suomeen tuhansia jo autonomian aikana, ja vuosina 1918–1922 heitä saapui pakolaisina arviolta 11 500, joista osa tosin palasi olojen rauhoituttua takaisin kotiseuduilleen.[27] Täten on arvioitu, että Suomessa oli talvisodan alkaessa ainakin 33 000–34 000 henkeä, joiden äidinkieli oli karjala.[26]

Jatkosodan jälkeen

muokkaa

Kun suomalaiset vetäytyivät miehittämästään Itä-Karjalasta vuonna 1944, vienalaisille tarjottiin mahdollisuus vapaaehtoisesti muuttaa Suomeen. Vienan karjalaisia tuli Suomeen noin 500–1 000 henkeä.[27] Sotien jälkeen Raja-Karjalan maatalousväki sijoitettiin vuoden 1945 maanhankintalain mukaan Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Savoon, Etelä-Kainuuseen ja osittain Pohjanmaalle. Suhteellisesti eniten karjalaisia sai Pohjois-Karjalan pohjoisin kunta Valtimo, johon sijoitettiin yli tuhat siirtokarjalaista pääasiassa Suojärveltä.[28] Karjalankielisten keskittymiä muodostui myös suurimpiin asutuskeskuksiin, kuten pääkaupunkiseudulle, Lahteen, Jyväskylään, Joensuuhun, Kotkaan, Tampereelle ja Ouluun. Osa pakolaisista palasi vapaaehtoisesti takaisin Neuvostoliittoon, ja loppuja pyrki VALPO taivuttamaan Neuvostoliittoon paluuseen. Suuri osa vienalaisista pakeni heti sodan jälkeen Ruotsiin, osa YYA-sopimuksen herättämän pelon vuoksi. Osa pakeni myöhemmin Neuvostoliiton entisten alamaistensa palauttamista vaativan nootin jälkeen 1950-luvun alussa.[27]

Karjalan kielellä ei ole viime vuosiin saakka ollut virallista asemaa Suomen koululaitoksessa, eikä sitä ole opetettu kouluissa muuten kuin joidenkin yksittäisten opettajien harrastustoimintana. (Valtimon kunnassa, minne on aikoinaan tullut paljon rajakarjalaisia evakkoja, tällaista karjalan kielen harrastusta koulussa piti 1900-luvun lopulla yllä paikallinen opettaja ja karjalaisaktivisti Paavo Harakka.)[29] Karjalan kieli on ollut lähes pelkästään puhekieltä, ja siten karjalaisyhteisöjen hajotessa myös kieli on hävinnyt. Selvitettäessä karjalankielisten määrää nykyään voidaan lähtökohdaksi ottaa se, että ennen sotia syntyneet ja karjalan kielen äidinkielenään oppineet puhuvat karjalan kieltä edelleen.[26] Lukuun on lisättävä 1940-luvulla ja myöhemmin syntyneet, jotka ovat oppineet äidinkielenään karjalan. Heidän lukumääränsä arvioiminen on hankalaa, koska virallisia tilastoja ei ole ja koska osa lapsena karjalaa puhuneista on saattanut sen myöhemmin unohtaa. Suomeen on saapunut myös viime vuosina Venäjältä karjalankielisiä maahanmuuttajia, joiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa.

Vienalaisten juurien etsintä, kulttuuri ja identiteetti kokivat uuden nousun 1980-luvulta lähtien. Pääsy Vienaan 1990-luvulla toi siihen oman lisänsä.[27]

1990-luvulta nykypäivään

muokkaa

1990-luvulla arvioitiin Suomessa olevan noin 5 000 karjalan puhujaa.[8] Epävirallisten laskelmien mukaan karjalankielisiä olisi Suomessa vuonna 2001 ollut 11 000–12 000 henkeä. Kaikki näistä eivät välttämättä pystyneet aktiivisesti keskustelemaan karjalaksi, vaikka ymmärtävätkin puhetta.[30] Sujuvien karjalan puhujien ja sitä päivittäin käyttävien määräksi on arvioitu noin 5 000 henkeä.[3] Myös vuonna 2017 karjalan kielen asiantuntija, professori Anneli Sarhimaa arvioi karjalan puhujayhteisön kooksi Suomessa noin 5 000 henkeä.[8] Tällä hän tarkoitti juuri päivittäistä kielen käyttöä.[8] Vähintään melko hyvin tai hyvin kieltä osasi vuonna 2017 noin 11 600 henkeä.[8] Lisäksi on noin 20 000 henkeä, jotka osaavat kieltä vähän tai ymmärtävät sitä.[8] Vuodesta 2011 lähtien karjalan kielen on voinut ilmoittaa väestörekisteriin virallisesti äidinkielekseen[31], ja tätä mahdollisuutta on käyttänyt hyväkseen joitakin satoja henkilöitä.[8]

Kielen tutkimuksella ja opetuksella on vuoden 2009 alusta ollut Joensuun yliopistossa (nykyään Itä-Suomen yliopisto) professuuri, jota hoiti alkuvuodet vienankarjalainen Pekka Zaikov.[32] Zaikovin jäätyä eläkkeelle hänen seuraajakseen valittiin vuonna 2015 Vesa Koivisto. Virka on maailman toinen karjalan kielen professuuri Petroskoin yliopiston jälkeen. Myös suomen kielen professori Helka Riionheimo on toiminut karjalan kielen ja kulttuurin professorina Itä-Suomen yliopistossa.[33][34][35][36][5]

Yle aloitti keväällä 2015 karjalankieliset radiouutislähetykset (Yle Uudizet karjalakse). Uutisten toteuttaminen aloitettiin yhteistyössä Karjalan kielen seuran kanssa.[37] Karjalaksi ilmestyi Suomessa myös verkkolehti Karjal Žurnualu vuosina 2011–2020,[38] ja useat suomalaiset karjalan kielen harrastajat ylläpitävät karjalankielisiä sivustoja, verkkoaineistoja, blogeja tai Facebook-ryhmiä. Suomen karjalaisissa on sekä aunuksen- että vienan- ja eteläisemmän varsinaiskarjalan puhujia, ja kaikkia näitä kieliä käytetään myös kirjallisesti Suomen karjalaisyhteisössä. Yhteisestä kirjakielestä on toisinaan ollut julkisuudessa puhetta, mutta toistaiseksi sellaista ei ole saatu aikaan.

Joulukuussa 2009 tehdyssä asetusmuutoksessa Suomi lisäsi karjalan kielen Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjan suojelemien kielten joukkoon. Tällä päätöksellä kieli sai käytännössä vähemmistökielen aseman, mikä oikeuttaa mahdollisen rahallisen tuen hakemisen Euroopan unionilta kielen elvyttämiseen.[32] Niin sanottua virallista vähemmistökielen asemaa karjalalla ei kuitenkaan ole, koska Suomen lainsäädäntö ei tunne ”kansallisen vähemmistökielen” käsitettä. Tätä nykyä karjala on ainoa Suomen kotoperäinen vähemmistökieli, jota ei nimenomaisesti mainita perustuslaissa eikä muissakaan laeissa. Karjalan kielen tukemiseksi ei myöskään ole laadittu kielipoliittista toimintaohjelmaa, jollaiset Suomessa on paitsi kansalliskielillä suomella ja ruotsilla myös Suomen romanikielellä, saamelais- ja viittomakielillä.[5][31]

Karjalan kielen päivää on Suomessa vietetty 27. marraskuuta vuodesta 2016 alkaen.[39] Venäjällä karjalan kielen päivää vietetään 20. huhtikuuta yhdessä vepsän kielen kera.[40]

Karjalan kielen murteet

muokkaa

Karjalan kieli jakautuu kahteen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan ja livvinkarjalaan eli aunuksenkarjalaan.[41][42] Tarkempi murrejako voidaan esittää seuraavasti:

Karjalan kielen ominaispiirteistä

muokkaa

Karjalan kieltä yhdistävät suomen kielen itäisiin murteisiin esimerkiksi pitkien a- ja ä-vokaalien diftongiutuminen (moa ‘maa’, peä ‘pää’), verbien yksikön kolmannen persoonan vartalovokaali e:n labiaalistuminen o:ksi tai ö:ksi (mänöy ~ menöy ‘menee’, tulou ‘tulee’) sekä tiettyjen konsonanttien liudentuminen (alkuperäisen) i:n tai j:n edellä (män'i ~ men'i ‘meni’, vrt. savolaismurteiden mänj). Suomen yleiskielestä poikkeavia ja useimmille itämurteillekin outoja äännepiirteitä taas ovat esimerkiksi h:n säilyminen sanojen jälkitavuissa (terveh ‘terve’, perttih ‘pirttiin’, kindahat ‘kintaat’) sekä jälkitavujen pitkien vokaalien diftongiutuminen (voattiet ‘vaatteet’, maguan ‘makaan’).lähde?

Suomalaisen silmään pistävä erikoispiirre on klusiilien (k, p, t) sekä s:n soinnillistuminen sanan sisällä soinnillisessa ympäristössä: poiga ~ poigu ‘poika’, lindu ‘lintu’, käzi ‘käsi’. Tämä puuttuu kuitenkin vienalaismurteista, joissa k, p ja t ääntyvät samaan tapaan kuin suomessa.lähde?

Karjalassa suomen s:ää vastaa toisinaan suhu-š, eri murteissa erilaisin ehdoin. Vienankarjalassa s on yleensä muuttunut suhu-s:n tapaiseksi, paitsi jos sitä seuraava i liudentaa sen. Aunuksenkarjalassa taas š tai sen soinnillinen muoto ž esiintyy tyypillisesti alkuperäisen i:n jäljessä: ižä ‘isä’, lašku ‘laiska’, muštan (~ varsinaiskarjalan muissan) ‘muistan’. Karjalassa esiintyy myös usein affrikaattoja (soinniton tš eli č, soinnillinen dž), esim. čondžoi ‘kirppu’, ruočči ‘ruotsi, luterilainen (suomalainen)’.lähde?

Astevaihtelu toimii karjalassa hieman toisin kuin suomessa. Aunuksenkarjalassa jotkin suomessa ja karjalassa vaihtelevat konsonanttiyhtymät eivät vaihtele lainkaan (lähten ‘lähden’), varsinaiskarjalassa taas vaihtelevat esimerkiksi sk, st ja tk (muissan ‘muistan’, matan ‘matkan’). Lyydissä astevaihtelu koskee vain kaksoiskonsonantteja, yksinäiskonsonantteja ei lainkaan.lähde?

Muoto-opissa karjalan kielen tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi verbien refleksiivitaivutus (pezietšen ~ pežeten ‘peseydyn’) sekä niin sanotun passiivin käyttö monikon kolmannen persoonan sijasta (hyö tullah ‘he tulevat’, “he tullaan”).lähde?

Suomalaisen silmään pistävät karjalan kielessä lukuisat venäjän- ja kirkkoslaavinkieliset lainasanat, kuten esimerkiksi šĺupka (ven. шлюпка, ‘vene’) ja malittu, malitvo (kirkkoslaaviksi молитва, ‘rukous’). Niitä on vienalaismurteissa vähemmän kuin eteläisemmissä karjalan kielen murteissa.lähde?

Äänneoppi

muokkaa

Konsonantit

muokkaa
Labiaali Alveolaari Postalveolaari Palataali Velaari Glottaali
Nasaali m n
Klusiili p | b̥ t | d̥ k | g̊
Affrikaatta ts tʃ | d̥ʒ̊
Frikatiivi f | v s | z ʃ | ʒ̊ x ~ h
Tremulantti r
Lateraali l
Puolivokaali j

Lähde:[43]

Vokaalit

muokkaa
Etinen Takainen
Suppea i | y u
Puolisuppea o
Puoliavoin œ
Lähes avoin æ
Avoin ɑ

Diftongeja ovat [ou̯], [ea̯], [ie̯], [yø̯], [ia̯] ja [ua̯].

Lähde:[43]

Karjalan kielen elvyttäminen

muokkaa

Karjalan kielen käyttäminen ja kehittäminen Internetissä on noussut tärkeään asemaan karjalan käytön ja elvyttämisen kannalta. Internetiin muodostuva karjalan kielen virtuaalinen kielimaisema tukee kielen käyttöä, nostaa kielen arvoa ja vaikuttaa kielen käyttäjien kieli-identiteettiin. Monelle karjalan kielen taitoiselle karjalan kielen käyttö verkossa ja sosiaalisessa mediassa on ainoa mahdollisuus ylläpitää ja kehittää kielitaitoaan.[44]

Suurin osa karjalankielisistä sivustoista on erilaisten seurojen tekemiä ja vapaaehtoisvoimin kehiteltyjä. Karjalankielisiä versioita verkkosivuistaan ovat myös tehneet erilaiset tutkimushankkeet, lehdet, yksityiset henkilöt ja yritykset. Vuonna 2015 Yleisradio aloitti karjalankieliset uutislähetykset, mikä oli kielen kannalta hyvin merkittävää.[5]

Vuonna 2016 Itä-Suomen yliopiston tutkijan Ilia Moshnikovin mukaan yksikään hänen tutkimusaineistoonsa kuuluva sivusto ei ollut esimerkiksi valtion, kunnan, piirin tai kaupungin tekemä. Moshnikovin mukaan karjalan kieltä olisi lisättävä muun muassa julkisen sektorin verkkosivuille. Monikielisten sivustojen suunnittelussa olisi myös otettava huomioon karjalan kieli. Hän katsoo, että kielitaitoisten ammattikääntäjien koulutusta on jatkettava. Digitaalisia tuotteita, kuten erilaisia monikielisiä sovelluksia ja pelejä on kehiteltävä, ja sosiaalisen median käyttöliittymiä on käännettävä karjalaksi. Pienetkin karjalan kielen näkyvyyttä lisäävät teot tukevat karjalan kielen elvytystä, Moshnikov katsoo. Esimerkiksi tästä hän nostaa livvinkarjalankielisen Wikipedian.[45]

Uusi testamentti on käännetty karjalaksi vuonna 2011.[46]

Kielinäyte

muokkaa

»Kai rahvas roittahes vällinny da taza-arvozinnu omas arvos da oigevuksis. Jogahizele heis on annettu mieli da omatundo da heil vältämättäh pidäy olla keskenäh, kui vellil.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [47]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Ethnologue: Karelian (englanniksi) Viitattu 9.12.2013.
  2. ↑ Glottolog 4.4 - Karelian glottolog.org. Viitattu 12.9.2021.
  3. ↑ a b Mitä ovat karjalan kieli ja kulttuuri? www.karjalankielenseura.fi. Arkistoitu 11.5.2015. Viitattu 7.8.2015.
  4. ↑ Muita suomen sukukielten sanakirjoja Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 8.12.2020.
  5. ↑ a b c d Kotoperäiset kielet monikielisessä Suomessa – Millainen on karjalan kielen asema? www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 27.9.2022.
  6. ↑ Karjalan kielestä www.eldia-project.org. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 23.7.2015.
  7. ↑ Lampi, Pertti: Suomen karjalankieliset karjalaiset karjal.fi. Arkistoitu 16.1.2021. Viitattu 3.2.2020.
  8. ↑ a b c d e f g h i j k Anneli Sarhimaa: Karjalan kielellä viime hetket elpyä | Ajantasa areena.yle.fi. Viitattu 7.12.2017.
  9. ↑ Karjala Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.11.2019.
  10. ↑ Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli vai murre? helda.helsinki.fi. Viitattu 1.10.2019.
  11. ↑ Karjala - kieli, murre ja paikka Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.1.2016.
  12. ↑ https://web.archive.org/web/20050210234328/http://www.helsinki.fi/hum/sugl/oppimat/imsjohd/suomi.html
  13. ↑ Palander, Marjatta & Nupponen, Anna-Maria (toim.): Monenlaiset karjalaiset. Suomen karjalaisten kielellinen identiteetti. Joensuun yliopisto, 2005.
  14. ↑ Karjala M.A. Castrénin seura. Viitattu 14.12.2023.
  15. ↑ Palander, Marjatta: Karjalaa Liperin murteessa (Tutkimusessee, Muutto ja kielellinen eriytyminen: karjala Tverissä ja Suomessa KATVE) erepo.uef.fi. Viitattu 11.7.2023.
  16. ↑ Karjala – kieli, murre ja paikka Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.7.2023.
  17. ↑ Uola, Mikko: AKS:n tie, s. 16–17. Minerva Kustannus Oy, 2011.
  18. ↑ Karjalainen, Heini et al.: Karelian in Russia: ELDIA Case-Specific Report, s. 20-26. ELDIA, 2013. Teoksen verkkoversio.
  19. ↑ Karjalainen, Heini et al.: Karelian in Russia: ELDIA Case-Specific Report, s. 89–90. ELDIA, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF).
  20. ↑ Karjalainen, Heini et al.: Karelian in Russia: ELDIA Case-Specific Report, s. 92–93. ELDIA, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF).
  21. ↑ Karjalainen, Heini et al.: Karelian in Russia: ELDIA Case-Specific Report, s. 41–44. ELDIA, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF).
  22. ↑ Neuvostoliiton kielipolitiikkaa: Karjalan kirjakielen suunnittelu 1930-luvulla www.oocities.org. Viitattu 17.1.2016.
  23. ↑ ScriptSource - Karelian written with Latin script scriptsource.org. Viitattu 12.9.2021.
  24. ↑ OndreiMaailman ensimmäinen karjalankielinen rap-tähti Karjalan Heimo. Viitattu 14.7.2020.
  25. ↑ Tuomisto, Matti: Irina Novak sai valmiiksi tverinkarjalan oppikirjan Oma Suojärvi. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 12.5.2020.
  26. ↑ a b c d Harakka Paavo: Esitelmä valtakunnallisilla kotiseutupäivillä www.karjalankielenseura.fi. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 20.7.2015.
  27. ↑ a b c d Karjalan Liitto :: Vienan pakolaiset Pohjois-Suomessa www.karjalanliitto.fi. Arkistoitu 9.8.2011. Viitattu 17.1.2016.
  28. ↑ Arkistoitu kopio www.rasimäki.net. Arkistoitu 19.1.2016. Viitattu 7.8.2015.
  29. ↑ Karjalan kieli Suomessa: ELDIA-projektin tuloksia phaidra.univie.ac.at.
  30. ↑ http://www.karjalankielenseura.fi/tekstit/kirjoituksia/valtimo082001.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ a b Anneli Sarhimaa: Luento "Karjala virallisessa kielipolitiikassa" opastajat.net.
  32. ↑ a b http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/11/karjalan_kieli_sai_virallisen_aseman_1194062.html
  33. ↑ Helka Riionheimo suomen kielen professoriksi. Jokainen kieli on korvaamaton 3.5.2018. Itä-Suomen yliopisto, uef.fi. Viitattu 6.2.2021.
  34. ↑ Helka Riionheimo. Professori. Itä-Suomen yliopisto, uef.fi. Viitattu 6.2.2021.
  35. ↑ Marja-Liisa Kämppi: Valtio tukee karjalan kieltä jatkossa Itä-Suomen yliopiston kautta – elvytys on ollut vähäistä kieliseuran rahavaikeuksien ja konkurssin jälkeen 16.12.2020. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.2.2021.
  36. ↑ Pauliina Tolvanen: Karjalan kieltä elvyttänyt seura teki näyttävän mahalaskun – kieliaktivistit näkevät sen mahdollisuutena 28.11.2020. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 6.2.2021.
  37. ↑ Karjalankieliset uutiset alkavat Ylellä – Yle Uudizet karjalakse, jälgimäi! Yle Uutiset. Viitattu 17.1.2016.
  38. ↑ Seppälä, Tanja & Lesonen, Sirkku & Iikkanen, Päivi & D’hondt, Sigurd: ”4.1”, Kieli, muutos ja yhteiskunta / Language, change and society (AFinLAn vuosikirja 2022), s. 201. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA, 2022. ISBN 978-951-9388-74-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.1.2024). (suomeksi) ja (englanniksi)
  39. ↑ Hyvää karjalan kielen päivää! Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.10.2020.
  40. ↑ M. A. Castrénin seura – Jäsentiedote 1 / 2020 macastren.fi. Viitattu 27.9.2023.
  41. ↑ Karjalan kielen murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.11.2019.
  42. ↑ Karjala Kielitieto. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.11.2019.
  43. ↑ a b Karelian language, alphabet and pronunciation omniglot.com. Viitattu 12.9.2021.
  44. ↑ Kotoperäiset kielet monikielisessä Suomessa – Millainen on karjalan kielen asema? www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 10.5.2023.
  45. ↑ Moshnikov, Ilia: Karjalankieliset verkkosivut virtuaalisena kielimaisemana. Lähivõrdlusi – Lähivertailuja, 2016.
  46. ↑ Karelian in Finland joshuaproject.net. Viitattu 12.9.2021. (englanniksi)
  47. ↑ Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karjalan kieli.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karjalan_kieli&oldid=22784956”