Kai Krohn
Kai Juhani Ernst Krohn (29. heinäkuuta 1936 Helsinki[1][2] – 11. heinäkuuta 2023 Helsinki[3]) oli Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian professori.[4] Krohn tunnetaan merkittävänä AIDS-tutkijana.[5][6]
Kai Krohn väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1966 ja valmistui patologian erikoislääkäriksi vuonna 1969. Hän julkaisi noin 200 tutkimusta immunologian ja immunopatologian aloilta.[2]
Kai Krohn kuului huomattavaan kulttuurisukuun. Hänen isänsä Sven Krohn toimi Turun yliopiston filosofian professorina.[1] Krohnilla oli neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan Leena A. Krohnin (o.s. Salo) kanssa, joista tunnetuimpia ovat Elokuvasäätiön entinen toimitusjohtaja Irina Krohn, helsinkiläinen kunnallispoliitikko Minerva Krohn ja teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija Katja Krohn. Kai Krohnin serkkuja ovat muiden muassa kirjailijat Aarni Krohn, Leena Krohn ja Tiina Krohn, näyttelijä Heidi Krohn ja kuvataiteilija Inari Krohn.[1][7][8][9][10]
Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Krohn valittiin Pälkäneen kunnallisvaltuustoon Vihreän liiton listalta.[11] Pälkäneellä Krohn pyrki edistämään Pälkäneen rauniokirkon suojelua.[12][13] Krohn aikoi alun perin arkkitehdiksi ja arkkitehtuuri säilyi hänen erikoisharrasteenaan.[2]
Tieteellinen ura
muokkaaVirustutkimus
muokkaaToimiessaan vierailevana tutkijana New Yorkin veripalvelussa Krohn kuvasi ensimmäisenä Hepatiitti B -viruksen rakenteen.[14]
Krohn tutki vuodesta 1983 alkaen HI-virusta[15][16][17] ja keskittyi AIDS-rokotteen kehittämiseen.[18][19][20][21][22][23][24] Vuonna 1987 julkaistussa tutkimuksessa Krohnin ryhmä osoitti, että voi kulua yli vuosi tartunnasta siihen, että AIDS-testit antavat positiivisen tuloksen.[25]
Tampereen yliopisto
muokkaaKrohn toimi vuosina 1973–1995 Tampereen yliopiston patologian professorina.[26] Hän oli yksi Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian instituutin perustajista[4] ja toimi sen ensimmäisenä johtajana vuosina 1995–2001.[4][5][27][28]
Krohn oli Tarton yliopiston kunniatohtori.[29]
APECED-geeni
muokkaaKrohnin kokoama suomalais-japanilais-sveitsiläinen tutkijaryhmä identifioi APECED-geenin, ja antoi sille nimen AIRE (autoimmune regulator).[30][31][32]
Kirjallisuutta
muokkaa- Visakorpi Jarmo, Seppälä Raimo, Pasternack Amos & Ylitalo Pauli (toim.): 30-vuotinen sota. Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan synty ja selviytyminen. Tampereen yliopisto, 2003. ISBN 951-44-5632-7
- Krohn, Kai: Oma ja vieras. Lääkäri ja tutkija muistelee. Recallmed, 2013. ISBN 9518470987
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Kuka kukin on (Aikalaiskirja), s. 439. Otava, 1978. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen(toim.): Tampereen kasvot, s. 50. Tampere: Sanasato Oy, 1997.
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 30.7.2023, s. B 26.
- ↑ a b c Kai Krohn Tarton yliopiston kunniatohtoriksi. Yliopistouutiset, marraskuu 2009. Tampereen yliopisto. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.11.2013.
- ↑ a b Tutkijoita ja persoonallisuuksia Tampereen yliopisto. Viitattu 5.11.2013.
- ↑ Heikki Laurinolli: Pelurit kaappasivat bioteknologiafirman. Aikalainen, 24.1.2014. Tampereen yliopisto. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Maria Mustranta: Perhesiteitä – Irina ja pikkutytöt. Helsingin Sanomat – Kuukausiliite, 2011, nro 12, s. 26–28.
- ↑ Krohnin suku. Helsingin Sanomat, 14.11.2004. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Jälleen yksi Krohn. Helsingin Sanomat, 14.9.2003. maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.10.2009.
- ↑ Yllätykset odottavat sukututkijaa. Helsingin Sanomat, 12.7.1997. maksullinen verkkoversio. Viitattu 9.11.2013.
- ↑ Vihreät perheet juhlivat vaalivoittoa Kaisaniemessä. Helsingin Sanomat, 23.10.2000. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Pälkäneen rauniokirkon alla tuhatvuotisia ehjiä hautoja. Helsingin Sanomat, 26.6.2003. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Pälkäneen kirkonraunio yhä vailla kattoa. Helsingin Sanomat, 3.1.2006. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ P. T. Jokelainen, Kai Krohn, A. M. Prince and N. D. C. Finlayson: Electron Microscopic Observations on Virus-Like Particles Associated with SH Antigen. J Virol., 1970, 6. vsk, nro 5, s. 685-689. ISSN 1098-5514 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Heidi Piiroinen, Antti Järvi, Hanna Nikkanen: Kesä 1983. Helsingin Sanomat, 30.6.2013. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Marjut Swahn: AIDS-tieto karttuu lupaavasti. Helsingin Sanomat, kuukausiliite, 1987, s. 42-45.
- ↑ Professori Kai Krohn: Väestön sietokyky voi kehittyä kestämään hi-virusta. Helsingin Sanomat, 8.7.1990. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Anja Mulari-Ikonen: Tampereesta merkittävä aids-tutkimuksen keskus. Aamulehti, 15.8.1987, s. 1, 11.
- ↑ Halpa aids-rokote saataville vuonna 2008? 8.12.2002. YLE.
- ↑ Aids-rokotetta aletaan testata HYKS:ssä. Helsingin Sanomat, 27.2.1993. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Rokotteet aidsin estämiseksi ovat osoittautuneet tehottomiksi Yhdistelmälääkitys hidastaa HI-viruksen etenemistä enemmän kuin rokotehoidot. Helsingin Sanomat, 11.12.1996. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Hiv-rokotteen ihmiskokeet aloitetaan... Helsingin Sanomat, 16.12.1997. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ 11 lupaavaa yritystä – Hi-viruksen kukistaja, ehkä. Helsingin Sanomat, 17.9.2000. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Tamperelaisyritys aloitti kokeet ihmisillä. Helsingin Sanomat, 1.12.2001. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Gina Kolata: New Findings made on AIDS Detection. The New York Times, 3.10.1987, s. 1, 8.
- ↑ Kai Krohn: Lääkekehittelyn lumetta. Voima, 2006, nro 4. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Finn-Medi lyhentää sydänleikkausjonoja Tampereella. Helsingin Sanomat, 25.9.1994. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Yliopisto-opiskelijoista parhaat poimitaan varhain tohtoriputkeen. Helsingin Sanomat, 23.8.2000. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kai Krohn Tarton yliopiston kunniatohtoriksi. Helsingin Sanomat, 5.12.2009. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Nagamine K, Peterson P, Scott HS, et al.: Positional cloning of the APECED gene. Nat. Genet., 1997, 17. vsk, nro 4, s. 393–8. PubMed:9398839 doi:10.1038/ng1297-393
- ↑ Peterson, P., Heino, M., Krohn, K.: APECED-oireyhtymän immunologinen ja geneettinen tausta. Duodecim, 1998, nro 114(15). Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.10.2009.
- ↑ AIRE geenien nimikomitean HUGO-tietokannassa (englanniksi)