Wikipedia

K. F. Ordin

venäläinen hovimestari ja salaneuvos

Kesar Filippovitš Ordin (ven. Ке́сарь Фили́пповичь Орди́нь; 16. huhtikuuta (J: 4. huhtikuuta) 1836 – 17. kesäkuuta (J: 5. kesäkuuta) 1892 Muolaa)[1][2][3] oli venäläinen hovimestari, salaneuvos ja Suomen 1800-luvun historiaan perehtynyt harrastelijatutkija, joka tunnettiin yhtenä ”Suomen-syöjänä” eli Suomen autonomian vastustajana. Hänen 1880-luvun lopulla julkaisemansa tutkimukset ja hänen venäläisissä lehdissä ilmestyneet kirjoituksensa Suomen autonomian syntyvaiheista herättivät paljon arvostelua ja vastustusta Suomessa.

Kesar Filippovitš Ordin
Кесарь Филиппович Ордин
K. F. Ordin, ajankohta tuntematon.
K. F. Ordin, ajankohta tuntematon.
Henkilötiedot
Syntynyt16. huhtikuuta 1836
Kuollut17. kesäkuuta 1892 (56 vuotta)
Muolaa, Suomen suuriruhtinaskunta
Ammatti historioitsija, kirjailija
Vanhemmat Filipp Ivanovitš Ordin
Puoliso Sofja Aleksejevna Ordin

Elämä

muokkaa
 
Ordinin suvun aatelisvaakuna.

Ordinin isä oli Filipp Ivanovitš Ordin.[4] Ordin opiskeli luonnontieteitä Pietarin yliopistossa, ja valmistuttuaan vuonna 1857 hän loi uransa virkamiehenä Pietarin sotilaskuvernöörin kansliassa. Vuodesta 1861 hän oli sotilaskenraalikuvernöörin kanslian osastopäällikkö ja kuului useisiin Pietarin terveydenhuollon ongelmia käsitelleisiin komiteoihin. Hän sai vuonna 1865 kamarijunkkarin ja vuonna 1871 keisarillisen hovin kamariherran sekä todellisen valtioneuvoksen arvonimet.[2] Hän sai vuonna 1872 myös perinnöllisen aatelisarvon.[5]

Ordin nai vuonna 1866 Sofja Aleksejevna Andrejevan (1844–1919). Heillä tiedetään olleen kolme lasta: Boris, Sergei ja Georgi.[4] Ordin ja hänen vaimonsa olivat kirjailija Ivan Gontšarovin tuttavia.[6]

Ordin kuoli 56-vuotiaana kesäkuussa 1892 huvilassaan Muolaan Perkjärvellä.[3] Hänet on haudattu Novodevitšin hautausmaalle Pietariin.[1]

Tutkimukset Suomen historiasta

muokkaa

Ordin osti vuonna 1870 huvilan Uudenkirkon Kaukjärveltä[7] Karjalan kannakselta Suomen alueelta ja törmäsi silloin Suomen ja Venäjän poikkeavien lainsäädäntöjen aiheuttamiin ongelmiin.[2] Ordin koki Suomen viranomaisten kohtelun nöyryyttäväksi. Kertoman mukaan viimeinen pisara oli se, ettei hän voinut kuljettaa edes viinipulloja Pietarista läheiselle huvilalleen ilman että suomalaiset tullimiehet tarkastivat ne ja perivät niistä tullimaksun.[8] Tämän johdosta ja luultavasti myös Venäjän slavofiilisten lehtien Suomea arvostelleen kirjoittelun innoittamana hän ryhtyi 1880-luvulla harrastelijana tutkimaan Suomen lähihistoriaa. Hän opetteli ruotsia ja suomea voidakseen perehtyä aihetta koskeviin alkuperäislähteisiin.[2]

Ordinin ensimmäinen Suomea koskenut artikkeli ilmestyi vuonna 1877 Sobesednik-lehdessä. Vuonna 1888 Ordin käänsi venäjäksi Leo Mechelinin Suomen valtio-oppia esittelevän ranskankielisen pamfletin Précis du droit public de Grand-Duché Finlande (”Piirteitä Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeudesta”) ja täydensi sen samalla laajoilla alaviitteillä, joilla hän pyrki kumoamaan Mechelinin alkuperäiset päätelmät. Käännöksen otsikko oli Konstitutsija Finljandi v izlozeni mestnago senatora L. Mehelina (”Suomen perustuslaki senaattori L. Mechelinin mukaan”).[2]

 
Pilalehti Matti Meikäläisen vuonna 1890 julkaisema pilapiirros ”Matti Meikäläisen kompromissi herra Ordinin kanssa” julisti Ordinin valehtelijaksi. Kuvassa näkyy myös Ordinin kirja Pokorenije Finljandii.

Vuonna 1889 Ordin julkaisi lähes tuhatsivuisen kaksiosaisen tutkimuksen Pokorenije Finljandii (”Suomen valloitus”), jossa hän laajoihin alkuperäislähteisiin nojaten kumosi suomalaisten vallitsevat autonomiatulkinnat: Ordinin mukaan vuoden 1809 Porvoon valtiopäivillä ei vahvistettu mitään Suomen perustuslakeja, vaan pelkästään liitettiin uusi provinssi Venäjän valtakuntaan. Tutkimus sai Venäjän tiedeakatemian palkinnon. Suomessa sitä pidettiin vaarallisena hyökkäyksenä maan autonomiaa vastaan. Muun muassa J. R. Danielson-Kalmari vastasi siihen omalla tutkimuksellaan Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan, jossa hän osoitti Ordinin teoksesta paljon detaljivirheitä ja liioitteluja, vaikka ei kyennytkään torjumaan sen pääväitettä Porvoon valtiopäivistä. Elämänsä viimeisinä vuosina Ordin kirjoitti pietarilaisiin lehtiin, esimerkiksi Novoje Vremjaan ja Russki Vestnikiin, kymmeniä artikkeleita, joissa hän puolusti näkemystään Suomen asioista. Hän ajautui tällöin ankaraan sanasotaan erityisesti Mechelinin kanssa.[2]

Myöhempi vaikutus

muokkaa

Vaikka Ordin ei ehtinyt näkemään helmikuun manifestia ja Suomen venäläistämiskauden alkua, hänen aktiivisuutensa Suomen-kysymyksen esiin nostamisessa vaikutti Venäjällä vallitseviin käsityksiin ja tietämykseen Suomen autonomiasta. Ordin on melko lailla unohdettu Suomen historiassa, mutta hän loi pohjaa sille ajattelulle, jota Nikolai Bobrikov ja muut venäläistäjät myöhemmin toteuttivat.lähde?

Pietarissa vuosina 1908–1909 julkaistut Ordinin kolmiosaiset kootut teokset käsittävät kaikkiaan 55 artikkelia Suomen historiasta. Mukana on myös Russki Arhiv -lehdessä vuonna 1887 julkaistu alkuperäislähteisiin perustuva elämäkerta kreivi Georg Magnus Sprengtportenista otsikolla ”Suomen sankari”. Myöhemmin Ordinin tutkimukset ovat puutteineenkin saaneet tunnustusta myös Suomessa. Esimerkiksi Pokorenije Finljandii on arvokas myös lähdejulkaisuna, sillä se sisältää yli 300 sivun verran alkuperäisasiakirjoja, kuten Sprengtportenin ja Mihail Speranskin kirjeitä. Pääosa 1960-luvulta alkaen tehdystä suomalaisesta historiantutkimuksesta on päätynyt vuoden 1809 tapahtumien osalta selvästi lähemmäs Ordinin kuin Danielson-Kalmarin tulkintaa.[2] Jotkut ovat tulkinneet tämän käänteen liittyneen suomettumiseen.[9][10][11][12]

Teokset

muokkaa
  • Konstitutsija Finljandi v izlozeni mestnago senatora L. Mehelina (1888)
  • Pokorenije Finljandii (1889)
  • Sobranije sotšineni po finljandskomu voprosu (1908–1909)

Kunniamerkit

muokkaa

    Pyhän Vladimirin ritarikunta 2., 3. ja 4. luokka
    Pyhän Annan ritarikunta 1. ja 2. luokka
    Pyhän Stanislauksen ritarikunta 4. luokka (1865)[2][13]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Петербургский некрополь. Т. 3 : (М - Р) (1912), s. 321 (venäjäksi) Российская Национальная Библиотека – Vivaldi. Viitattu 19.6.2024.
  2. ↑ a b c d e f g h Kristiina Kalleinen: Ordin, Kesar Filippovitsh Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ a b Ordin död (ruotsiksi) Finland. 18.6.1892, s. 3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 12.2.2021.
  4. ↑ a b Кесарь Филиппович Ордин www.rgfond.ru. Viitattu 26.5.2024.
  5. ↑ ГЕРБ РОДА ОРДИНА gerbovnik.ru. Viitattu 19.6.2024. (venäjäksi)
  6. ↑ Владимир Мельник. Иван Гончаров и семья Ординых / Православие.Ru pravoslavie.ru. Viitattu 26.5.2024. (venäjä)
  7. ↑ Koli, Arvi (koonnut): Uusikirkko kylät kujasineen, s. 275. 1990.
  8. ↑ Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 461. WSOY, Helsinki 2004.
  9. ↑ Seppinen, Jukka: Suomettumisen syövereissä, s. 421–422. Docendo/WSOYpro, Porvoo 2011. ISBN 978-951-038-127-4
  10. ↑ Rasilainen, Aki, s. 104–110 julkaisussa Ajankohta '95. Poliittisen historian vuosikirja 1995 (toim. Soikkanen, Timo & Majander, Mikko). Turku 1995. ISBN 951-29-0579-5
  11. ↑ Vihavainen, Timo: Kansakunta rähmällään – Suomettumisen lyhyt historia, s. 186. Otava, Helsinki 1991. ISBN 951-1-11397-6.
  12. ↑ Kujala, Antti: Vallankumous ja kansallinen itsemääräämisoikeus - Venäjän sosialistiset puolueet ja suomalainen radikalismi vuosisadan alussa, s. 299. SHS, Helsinki 1989. ISBN 951 8915-25-3
  13. ↑ Ордин Кесарь Филиппович runivers.ru. Viitattu 26.5.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=K._F._Ordin&oldid=22462580”