Julie Andrews
Julie Andrews, alkuperäiseltä nimeltään Julia Elizabeth Wells, (s. 1. lokakuuta 1935 Walton-on-Thames, Surrey, Englanti)[1] on englantilainen Oscar-palkittu näyttelijä, laulaja ja lastenkirjailija. Hänet tunnetaan muun muassa rooleistaan musikaalielokuvissa Maija Poppanen (1964) ja Sound of Music (1965).
| Julie Andrews | |
|---|---|
 Julie Andrews vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. lokakuuta 1935 Walton-on-Thames, Surrey, Englanti |
| Ammatti | näyttelijä, laulaja, kirjailija, teatteriohjaaja, tanssija |
| Puoliso |
Tony Walton (1959–1967) Blake Edwards (1969–2010) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1945– |
| Merkittävät roolit |
Maija Poppanen Sound of Music |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| julieandrewscollection.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Andrews on palkittu uransa aikana muun muassa Oscarilla, viidellä Golden Globella, Baftalla, kahdella Primetime Emmyllä, kolmella Grammyllä sekä Disney Legends -palkinnolla. Vuonna 2001 hän sai Kennedy Center Honors -palkinnon myötävaikutuksestaan Yhdysvaltain kulttuurissa ja vuonna 2007 hän sai Screen Actors Guild -elämäntyöpalkinnon. Vuonna 2022 hänet palkittiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämätyöpalkinnolla. Hänen kirjoittamansa kirjat ovat lähes kaikki nousseet Yhdysvalloissa bestseller-listojen kärkeen.
Vuonna 2002 järjestetyssä 100 Greatest Britons -äänestyksessä Andrews sijoittui 59. tilalle.[2]
Ura
muokkaa1940- ja 1950-luku: My Fair Lady
muokkaaAndrews näytteli debyyttiroolinsa teatterissa vuonna 1947, Lontoon West Endissä. Hän oli tuolloin vain 12-vuotias, mutta tenori-isäpuoli ja pianistiäiti olivat kouluttaneet häntä esiintymään pienestä pitäen, ja hän oli esiintynyt jo toisen maailmansodan aikana viihdytyskiertueilla toisen lapsitähden Petula Clarkin kanssa. Andrewsilla oli harvinainen neljän oktaavin laajuinen sopraanoääni, joka teki hänestä poikkeuksellisen taitavan laulajan ja suositun musikaalitähden.[1]
Esiinnyttyään joitakin vuosia Lontoon teatterilavoilla Andrews siirtyi Yhdysvaltoihin. Ensiesiintymisensä Broadwaylla hän teki musikaalissa The Boy Friend vuonna 1954, vain 18-vuotiaana. Vuonna 1956 Andrews sai Eliza Doolittlen roolin musikaalista My Fair Lady, josta tuli menestys ja Andrewsin läpimurtorooli.[1]
1960-luku: Maija Poppanen ja Sound of Music
muokkaa
Valtavan suosion saavuttaneesta My Fair Ladystä tehtiin nopeasti elokuvaversio, mutta Andrews ei saanut elokuvan pääosaa. Tuottaja Jack Warner, joka halusi pelata varman päälle ja varmistaa elokuvan suosion, antoi pääroolin aikansa suosituimmalle naisnäyttelijälle Audrey Hepburnille. Tämän ei kuitenkaan annettu laulaa, vaan Marni Nixon toimi elokuvassa Hepburnin haamulaulajana.
Andrews teki kuitenkin elokuvadebyyttinsä samana vuonna kuin My Fair Lady -elokuva sai ensi-iltansa. Walt Disney palkkasi hänet päärooliin vuoden 1964 musikaalielokuvaansa Maija Poppanen nähtyään Andrewsin Broadwayllä näyttelemässä kuningatar Guinevereä musikaalissa Camelot. Elokuvasta tuli Disney-yhtiön suurin menestys siihen mennessä[3]. Andrewsin roolisuoritus oli kriitikoiden ylistämä ja hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla ja Golden Globella sekä Grammyllä elokuvan musiikista tehdystä levystä. Andrews on ainoa näyttelijä, joka on voittanut pääosa-Oscarin Disneyn elokuvasta. Päihitettyään Audrey Hepburnin Golden Globe -kisassa Andrews päätti kiitospuheensa sarkastisesti kiittämällä "miestä joka teki tämän mahdolliseksi, Mr. Jack Warneria".
Seuraavana vuonna 1965 Andrews näytteli ja lauloi pääroolin elokuvassa Sound of Music, josta tuli vielä Maija Poppastakin suurempi menestys, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä elokuvista sekä kaikkien aikojen menestynein musikaalielokuva. On arvioitu, että Sound of Musicin on nähnyt jopa miljardi ihmistä. Ohjaaja Robert Wise päätti palkata Andrewsin pääosaan nähtyään kaksi minuuttia Andrewsin roolisuoritusta Maija Poppasen leikkaamattomasta versiosta. Sound of Musicin soundtrack-levyä, jonka useimmat laulut esittää Andrews, on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta.
Maija Poppasen ja Sound of Musicin jälkeen Andrewsista tuli hetkeksi Hollywoodin tavoitelluin naistähti, joka vieraili lukuisissa tv-ohjelmissa ja sai muun muassa jalanjälkensä Grauman’s Chinese Theatren edustan betonilaattaan. Sound of Musicia seuraavana vuonna hän näytteli naispääosat George Roy Hillin kolmetuntisessa historiallisessa eepoksessa Havaiji (Hawaii, 1966) ja Alfred Hitchcockin jännityselokuvassa Revitty esirippu (Torn Curtain, 1966).
1960-luvun lopulla Andrews esiintyi kahden suuren musikaalielokuvan päärooleissa. Star! – tähti (1968) oli elämäkerrallinen elokuva musikaalitähti Gertrude Lawrencen elämästä, Darling Lili (1970) komediallinen musikaali. Suurten musikaalien aika alkoi kuitenkin olla ohi Hollywoodissa. Kumpikaan elokuva ei yltänyt Maija Poppasen tai Sound of Musicin suosioon. Tämän jälkeen Andrews keskittyi lähinnä perheeseensä ja muutti perheineen Sveitsiin.
Vuonna 1982 Andrews näytteli musikaalikomediassa Victor/Victoria, jonka ohjasi hänen silloinen aviomiehensä Blake Edwards. Andrews palkittiin roolistaan viidennellä Golden Globe -palkinnolla, ja hän sai myös parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Andrews näyttelee naista, joka näyttelee miestä, joka näyttelee naista saadakseen töitä. Vuonna 1995 Edwards muokkasi Victor/Victoria-elokuvasta näyttämökäsikirjoituksen, joka mahdollisti hänen vaimolleen paluun Broadwayn musikaalilavoille, joilta hän oli ollut poissa yli 30 vuotta. Musikaali pyöri 18 kuukautta loppuunmyydyille katsomoille, kunnes Andrews joutui vetäytymään ääniongelmien vuoksi. Ääniongelmat saivat hänet turvautumaan leikkaukseen, johon suostumistaan hän on jälkikäteen katunut.
1990-luvulta 2010-luvulle
muokkaaAndrewsin yhtenä tavaramerkkinä ollut neljän oktaavin lauluääni vaimentui pysyvästi kyseisessä leikkauksessa vuonna 1997.lähde? Leikkauksen jälkeen Andrews ei kyennyt laulamaan ja hänen puheääntäänkin vaivaa lievä käheys.lähde? Leikkauksensa jälkeen Andrews on toiminut aktiivisesti vaurioituneista äänihuulista kärsivien ihmisten auttamiseksi tukemalla tutkimusta äänihuulivaurioiden korjaamiseksi. Laulu-uransa päätyttyä Andrews ryhtyi kirjoittamaan lastenkirjoja ja hän omistaa Emma-tyttärensä kanssa pienen kustannusyhtiön, Julie Andrews Collectionin, jolle he kirjoittavat kirjoja yhdessä. Kirjat kuvittaa usein Tony Walton.
Vuonna 2001 Andrews näytteli elokuvassa Prinsessapäiväkirjat, joka oli hänen ensimmäinen Disney-elokuva sitten Maija Poppasen. Andrew näyttelee kuningatar Clarisse Marie Renaldia ja hän uusi roolin elokuvan jatko-osassa Prinsessapäiväkirjat 2 vuonna 2004. Jatko-osassa Andrews lauloi ensi kertaa elokuvassa sitten hänen leikkauksensa. Hän lauloi kappaleen ”Your Crowning Glory” yhdessä Raven-Symonén kanssa ja kappale oli sävellajiltaan sopiva Andewsille, että hän pystyi laulamaan kappaleen. Elokuvan musiikkivastaava Dawn Soler kertoi Andrewsin onnistuneen ensimmäisellä otolla ja että koko työryhmä oli liikuttunut kohtausta kuvatessa.[4]
Vuodesta 2004 Andrews on ääninäytellyt useissa elokuvissa. Hän ääninäytteli kuningatar Lilliania Shrek-elokuvasarjan elokuvissa Shrek 2 (2004), Shrek kolmas (2007) ja Shrek ja ikuinen onni (2010). Andrews on ääninäytellyt myös muun muassa elokuvissa Lumottu (2007) ja Itse ilkimys (2010).
Vuonna 2016 Andrews ohjasi Australian oopperalle My Fair Lady -musikaalin, joka esitettiin Sydneyn oopperatalossa.[5] Andrews on luonut lastensarjan Julie's Greenroom, jossa hän näyttelee pääosaa ja jonka hän myös tuottaa.[6] Sarja julkaistiin Netflixissä vuonna 2017.[7]
Andrewes julkaisi toisen muistelmansa ”Home Work: A Memoir of My Hollywood Years” vuonna 2018.
Vuonna 2020 Andrews ääninäytteli Lady Whistledownin kertojaroolin Netflixin draamasarjassa Bridgerton.[8] Sarjasta tuli pian julkaisun jälkeen Netflixin kaikkien aikojen katsotuin sarja yli 82 miljoonalla katsojalla.[9]
Andrews palkitaan Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämätyöpalkinnolla.[10]
Yksityiselämä
muokkaaAndrews on ollut kahdesti naimisissa. Vuosina 1959–1967 hän oli naimisissa englantilaisen nuoruudenrakkautensa Tony Waltonin kanssa, joka on Oscar-palkittu lavaste- ja pukusuunnittelija. Walton muun muassa suunnitteli Maija Poppasen puvustuksen ja osan lavastuksesta. Vuonna 1969 Andrews meni naimisiin elokuvaohjaaja Blake Edwardsin kanssa, jonka kanssa hän teki lukuisia yhteisiä elokuvia. Heidän avioliittonsa päättyi 88-vuotiaan Edwardsin kuolemaan joulukuussa 2010. Andrews ja Edwards olivat juuri viettäneet 41-vuotishääpäiväänsä.
Andrewsilla on kolme lasta: tytär Emma Katherine Walton Hamilton ensimmäisen miehensä Tony Waltonin kanssa ja kaksi Vietnamista 1970-luvun alussa adoptoitua tytärtä, Amelia (Amy) Leigh ja Joanna Lynne, Blake Edwardsin kanssa. Lisäksi perheeseen kuuluvat myös Edwardsin kaksi lasta aiemmasta avioliitosta: tytär Jennifer ja poika Geoffrey. Lastenlapsia Andrewsilla ja Edwardsilla on yhdeksän ja lapsenlapsenlapsia on kaksi. Lapsenlapsista kaksi on Andrewsin biologisia lapsenlapsia: Emma-tyttären 1990-luvulla syntynyt poika ja 2000-luvun alussa syntynyt tytär.
Filmografia
muokkaaElokuvat
muokkaa| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1949 | Bagdadin ruusu | La Rosa di Bagdad | Princess Zeila (äänirooli) |
| 1964 | Maija Poppanen | Mary Poppins | Maija Poppanen |
| Sodassa ja rakkaudessa | The Americanization of Emily | Emily Barham | |
| 1965 | Salzburg Sight and Sound | Salzburg Sight and Sound | itsenään |
| Sound of Music | The Sound of Music | Maria von Trapp | |
| 1966 | Revitty esirippu | Torn Curtain | Dr. Sarah Louise Sherman |
| Hawaiji | Hawaii | Jerusha Bromley | |
| 1967 | Think Twentieth | Think Twentieth | itsenään |
| Moderni Millie | Thoroughly Modern Millie | Millie Dillmount | |
| 1968 | Star! – tähti | Star! | Gertrude Lawrence |
| 1970 | Darling Lili | Darling Lili | Lili Smith (Schmidt) |
| 1971 | The Moviemakers | The Moviemakers | itsenään |
| 1972 | Julie | Julie | itsenään (dokumentti) |
| 1974 | Romantiikan siemen | The Tamarind Seed | Judith Farrow |
| 1976 | Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen | The Pink Panther Strikes Again | Ainsley Jarvis (laulu) |
| 1979 | 10 – nainen kuin unelma | 10 | Samantha Taylor |
| 1980 | Veijari | Little Miss Marker | Amanda Worthington |
| 1981 | S.O.B. – sekoilijan otollinen bisnes | S.O.B. | Sally Miles |
| 1982 | Victor/Victoria | Victor Victoria | Victoria Grant / Count Victor Grezhinski |
| Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä | Trail of the Pink Panther | Charwoman | |
| 1983 | Mimmikuume | The Man Who Loved Women | Marianna |
| 1986 | Elämänmenoa | That's Life! | Gillian Fairchild |
| Duetto yhdelle | Duet for One | Stephanie Anderson | |
| 1991 | Cin cin | A Fine Romance | Mrs. Pamela Piquet |
| Our Sons | Our Sons | Audrey | |
| 1995 | Victor/Victoria | Victor/Victoria | Victoria Grant / Count Victor Grezhinski |
| 2000 | Relative Values | Relative Values | Felicity Marshwood |
| 2001 | Prinsessapäiväkirjat | The Princess Diaries | kuningatar Clarisse Renaldi |
| 2002 | Vallaton rakkaus | Unconditional Love | itsenään |
| 2003 | Eloise at the Plaza | Eloise at the Plaza | Nanny |
| Eloise at Christmastime | Eloise at Christmastime | Nanny | |
| 2004 | Shrek 2 | Shrek 2 | kuningatar Lillian (ääni) |
| Prinsessapäiväkirjat 2 | The Princess Diaries 2: Royal Engagement | kuningatar Clarisse Renaldi | |
| 2007 | Shrek kolmas | Shrek the Third | kuningatar Lillian (ääni) |
| Lumottu | Enchanted | kertoja (ääni) | |
| 2010 | Hammaskeiju | Tooth Fairy | Lily |
| Shrek ja ikuinen onni | Shrek Forever After | kuningatar Lillian (äänirooli) | |
| Itse ilkimys | Despicable Me | Marlena, Grun äiti (äänirooli) | |
| 2017 | Itse ilkimys 3 | Despicable Me 3 | Marlena, Grun äiti (äänirooli) |
| 2018 | Aquaman | Aquaman | Karathen (äänirooli) |
| 2021 | Kätyrit: Grun tarina | Minions: The Rise of Gru | Marlena, Grun äiti (äänirooli) |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Dame Julie Andrews Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.4.2013.
- ↑ Suuret suomalaiset, s. 260. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19538-7.
- ↑ Mary Poppins Fun Facts Disney DVDs. Viitattu 5.4.2013.
- ↑ Singing comeback for Dame Julie BBC. 19.3.2004. Viitattu 13.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Spring, Alexandra: Julie Andrews to direct Sydney Opera House production of My Fair Lady The Guardian. 5.8.2015. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Littleton, Cynthia: Netflix Sets ‘Julie’s Greenroom’ Preschool Series From Julie Andrews, Jim Henson Co. Variety. 2.6.2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Julie Andrews To Star In Kids Series About The Performing Arts For Netflix Deadline. 2.6.2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
- ↑ McKenzie, Jean-Philippe: How Bridgerton Scored Julie Andrews As Its Narrator Oprha Mag. 25.12.2020. Viitattu 10.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Haikonen, Matias: Bridgerton on Netflixin katsotuin sarja Iltalehti. 28.1.2021. Viitattu 10.2.2021.
- ↑ McNary, Dave: Julie Andrews Selected for AFI’s Life Achievement Award Variety. 20.9.2019. Viitattu 28.9.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Julie Andrews Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Julie Andrews Elonetissä.
- Julie Andrews nndb:ssä
- Julie Andrews ibdb:ssä