Jalavat
Jalavat (Ulmus) on jalavakasveihin (Ulmaceae) kuuluva suku. Siihen kuuluu 45 lajia, jotka kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla.[2] Jalavat ovat korkeita, usein karhealehtisiä puita, jotka kukkivat keväällä ennen lehtimistään. Niiden kukat ovat pieniä, ruskeita ja mykerömäisissä sarjoissa. Hedelmä on siipipalteinen pähkylä, jonka siivet ovat paperinohuet.[3] Jalavien, varsinkin vuorijalavien lehdistöt kasvavat etenkin nuorilla yksilöillä tasannemaisesti, joten ne varjostavat hyvin maata.
| Jalavat | |
|---|---|
 Vuorijalava (Ulmus glabra) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Jalavakasvit Ulmaceae |
| Suku: |
Jalavat Ulmus L.[1] |
| Katso myös | |
Suomen jalavat
muokkaaSuomen luonnossa kasvaa kahta jalavalajia, jotka ovat Etelä-Suomessa kasvavat vuorijalava (Ulmus glabra) ja kynäjalava (Ulmus laevis). Kumpaakin näistä lajeista istutetaan ja käytetään myös puistopuina. Suomen jalavaesiintymät ovat jäänne jääkauden jälkeiseltä lämpimämmältä hemiboreaaliselta, atlanttiselta kaudelta, jolloin ne ovat voineet olla melko runsaitakin Etelä-Suomessa. Tämän takia jalavia kasvaa luonnossa vain muutamissa paikoissa, eivätkä ne kuulu enää Suomen tavallisimpaan metsälajistoon. Varsinkin Länsi-Euroopassa hollanninjalavatauti (Ophiostoma ulmi) on tuhonnut jalavia. Tämän sienen itiöt leviävät puusta puuhun pienten kovakuoriaisten avulla. Nykyään molempia jalavalajeja pidetään Suomessa uhanalaisina, ja ne ovat rauhoitettuja.[4] Kaupunkialueiden metsissä kasvavat jalavat, etenkin nuoret jalavayksilöt, lienevät kuitenkin todennäköisemmin puistopuina käytettyjen jalavien luontoon karanneita jälkeläisiä kuin luonnonvaraisista jalavaesiintymistä peräisin olevia jalavia.
Vuorijalava on kynäjalavaa selvästi runsaampi puu. Se kasvaa tosin harvinaisena, ja yksittäisinä esiintyminä pääosin vain Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä, paikoittain pohjoisempanakin. Esiintymiä löytyy pohjoisempaa muun muassa Tampereelta, Korpilahdelta ja jopa Kuopiosta.
Harvinaisempi kynäjalava kasvaa Suomessa vain Vanajaveden seudulla muutamissa paikoissa, Tampereen ja Hämeenlinnan välillä. Pieniä esiintymiä on myös Etelä-Suomen hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joka onkin kaikkein parasta aluetta Suomessa jalojen lehtipuiden kasvulle. Esiintymiä on etelässä esimerkiksi Lohjanjärven alueella.
Käyttö
muokkaaJalavan siemeniä voi syödä villivihanneksena touko-kesäkuussa, kun ne ovat vielä vihreitä. Jalavan sitkeää ja huonosti lohkeavaa puuainesta on käytetty hevosajokaluihin, ulko-oviin ja huonekaluihin[5].
Lajeja, risteymiä ja lajikkeita
muokkaa
- Ulmus americana – valkojalava
- Ulmus castaneifolia – kastanjajalava
- Ulmus crassifolia – setrijalava
- Ulmus glabra – vuorijalava
- Ulmus japonica – japaninjalava (syn. Ulmus davidiana var. japonica)
- Ulmus laciniata – viuhkajalava
- Ulmus laevis – kynäjalava
- Ulmus lanceifolia – kaitalehtijalava
- Ulmus macrocarpa – kääpiöjalava
- Ulmus mexicana – meksikonjalava
- Ulmus minor – lehtojalava
- Ulmus parvifolia – kiinanjalava
- Ulmus procera – englanninjalava
- Ulmus pumila – siperianjalava
- Ulmus rubra – punajalava
- Ulmus serotina – syysjalava
- Ulmus thomasii – kivijalava eli kalliojalava
- Ulmus wallichiana – himalajanjalava
- Ulmus × hollandica – puistojalava (Ulmus glabra × minor, vuorijalavan ja lehtojalavan risteymä)
Lajikkeita:
- Ulmus glabra ’Camperdownii’ – sateenvarjojalava (vuorijalavan lajike)
- Ulmus glabra ’Exoniensis’ – kartiojalava (vuorijalavan lajike)
- Ulmus glabra ’Horizontalis’ – riippajalava (vuorijalavan lajike)
- Ulmus minor ’Hoersholmensis’ – kujajalava (lehtojalavan lajike)
Lähteet
muokkaa- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ Tampereen kaupunki
- ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Almar (Ulmus) Den virtuella floran. 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 7.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Koko maassa rauhoitetut kasvit Ympäristökeskus
- ↑ Hannula, Mandi & Wiherheimo, Alli (toim.): ”Kotiteollisuuden raaka-aineet”, Emännän tietokirja II, uudistettu laitos, Katto–Nauris, s. 773. WSOY, 1953.