Intianlootus
Intianlootus (Nelumbo nucifera) on tunnettu Aasiassa kasvava vesikasvilaji, joka kuuluu lootuskasvien heimoon. Intianlootus on toinen reliktisen heimon sisältämästä, vain kahdesta jäljellä olevasta lajista, toinen on pohjoisamerikkalainen amerikanlootus (Nelumbo lutea). Lootukset on ulkonäkönsä perusteella aiemmin sijoitettu jopa samaan sukuun lumpeiden (Nymphaea) kanssa, vaikka nykyisen taksonomian mukaan ne kuuluvat eri lahkoihinkin, lootukset Proteales-lahkoon ja lumpeet Nymphaeales-lahkoon.
| Intianlootus[1] | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Proteales |
| Heimo: | Lootuskasvit Nelumbonaceae |
| Suku: | Lootukset Nelumbo |
| Laji: | nucifera |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nelumbo nucifera |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö
muokkaaIntianlootuksella on suuret kilpimäiset, vettähylkivät lehdet. Lootuksenkukat ovat suuret, punertavat ja kovakuoriaispölytteiset. Spiraalimaisesti sijaitsevia terälehtiä on 22–30, keltaisia heteitä on 200–300. Hedelmät ovat pähkinämäiset ja ne kehittyvät laajentuneeseen kukkapohjukseen uponneena.
Levinneisyys
muokkaaIntianlootuksen luontainen levinneisyysalue kattaa Etelä- ja Kaakkois-Aasian, Iranista Koreaan ja Pohjois-Australiaan ulottavan alueen. Se sisältää muun muassa Intian, Etelä-Kiinan ja Indokiinan.
Hyötykäyttö
muokkaaIntianlootus on merkittävä hyötykasvi. Esimerkiksi sen juurta ja siemeniä käytetään ravintona aasialaisissa keittiöissä. Intianlootus on myös suosittu laji kasvitieteellisissä puutarhoissa. Suomessa lootuksen voi nähdä ainakin Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneen lummehuoneessa, missä se kasvaa muun muassa parananjättilumpeen (Victoria cruziana) kanssa.[2]
Lisäksi intianlootus on suosittu koristekasvi. Sen kuivattuja kukkapohjuksia käytetään kukka-asetelmissa.
Lähteet
muokkaa- Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 481. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
- Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website mobot.org. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Luonnontieteellinen keskusmuseo: Kasvitieteellisen puutarhan Kaisaniemen kasvihuoneiden huoneen 310 istutuskartta Viitattu 21.3.2010
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intianlootus Wikimedia Commonsissa