Ilkka Pyysiäinen (s. 9. heinäkuuta 1959[1]) on suomalainen dosentti ja teologian tohtori, jonka tutkimuskohteina ovat olleet erityisesti kognitiivinen uskontotiede, kristinusko ja buddhalaisuus. Hän on tutkinut myös uskonnollista ajattelua, uskonnollista kieltä ja uskonnollista kokemusta.[2] Pyysiäinen tunnetaan myös ateistina ja uskontokriitikkona.[3]

Ilkka Pyysiäinen
Henkilötiedot
Syntynyt9. heinäkuuta 1959 (ikä 65)
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkimusalue uskontotiede

Keskustelupuheenvuoroja

muokkaa

Kognitiivisessa uskontotieteessä Ilkka Pyysiäinen tutkii kategorioita, kieltä, tietoisuutta ja uskonnollisia käsitejärjestelmiä osana ihmisen ajattelua. Hän tutkii esimerkiksi ”jumalaa” kognitiivisena ihmisen tiedonkäsittelyn eli ajattelutavan kategoriana, jota on historian aikana käytetty hyvin monissa yhteyksissä. Pyysiäisen mukaan ”jumalan” luokka sijoittuu samalla kertaa ulkopuolelle rajatuksi ja kaiken sisäpuolen kattavaksi, joka todellistuu käyttäytymisessä ja kokemuksessa silloin, kun henkilö kokee olevansa (todellisuuden) rajalla. Samalla se hänen mukaansa sijoittuu sinne missä ihmisen tieto ja käsityskyky loppuu ja toimii muista ajattelun luokista riippumattomana luokkana, sillä se toimii todellisuuden ja ei-todellisuuden käsitteellisenä rajana.[4]

Ilkka Pyysiäisen mukaan termi ”uskonto” on harhaanjohtavan abstrakti käsite, jolle ei löydy selkeää operationaalistettua määritelmää uskontotieteessä. Tämän vuoksi puhe uskonnon palauttamisesta johonkin muuhun on harhaanjohtavaa. Hänen mukaansa palauttaminen tieteessä on kuitenkin välttämätöntä, sillä kaikki tieteellinenkin tieto on palautettua käsitteen jossakin merkityksessä. Uskontotieteen avulla voidaan lisätä tieteellistä tietoa uskonnollisista ilmiöistä, mutta tieteen luonteeseen kuuluu, että se jättää aina jotakin huomioimatta ja on näkökulmasidonnaista.[5]

Ilkka Pyysiäinen on arvostellut fideististä näkemystä uskonnosta.[6] Fideistien mukaan uskonnot eivät väitä mitään todellisuudesta, vaan ovat sen sijaan eräänlaisia sisäisiä kuvia ihmisten mielenliikkeistä. Pyysiäinen huomauttaa, että uskovaisten enemmistö on aina ajatellut, että heidän uskonnolliset käsitteensä ja käsityksensä viittaavat todellisuuteen ja ovat tosia. Teologien väitteet uskonnollisten oppien vertauskuvallisuudesta ovat seurausta tieteen edistymisestä, yritys pelastaa uskonto tieteen edessä. Pyysiäisen mielestä on perusteltua sanoa, että uskonnollisiin käsityksiin sisältyy todellisuutta koskevia käsityksiä, jotka ovat ristiriidassa tieteen kanssa. Uskonto on osa arkiajattelua, joka on ristiriidassa tieteen kanssa samalla tavalla kuin moni muukin arkiajattelun käsitys.[7]

Teoksia

muokkaa

Toimitettuja teoksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Curriculum vitae Turun yliopisto. Viitattu 2.8.2010.
  2. Dosentti Ilkka Pyysiäinen, TT. Turun yliopisto. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 2.8.2010.
  3. Jumalaton Vihreä Lanka. 26.11.2010. Viitattu 7.1.2019.
  4. Anttonen, Veikko: Jumala mielessä, housut jalassa. Tieteessä tapahtuu, 1998, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.8.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Pyysiäinen, Ilkka: Reduktio kielletty! Sortumisvaara!. Tieteessä tapahtuu, 2001, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.8.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Pyysiäinen, Ilkka: Synti: Ajatuksin, sanoin ja töin. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30141-8
  7. Pyysiäinen, Ilkka: Uskonto, totuus ja kulttuuri. Vartija, 2007, nro 5–6/2007, s. 187–191.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.