Wikipedia

Huittinen

kaupunki Satakunnan maakunnassa

Huittinen (ruots. Vittis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupunki kuuluu Porin seutukuntaan. Kaupungissa asuu 9 554 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 539,55 km2, josta 6,94 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 17,94 asukasta/km2. Huittisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Loimaa, Punkalaidun, Sastamala ja Säkylä.

Huittinen
Vittis

vaakuna

sijainti

Huittisten keskustaa kesäkuussa 2020.
Huittisten keskustaa kesäkuussa 2020.
Sijainti 61°10′35″N, 22°41′55″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Kuntanumero 102
Hallinnollinen keskus Lauttakylä
Perustettu 1865
– kauppalaksi 1972
– kaupungiksi 1977
Kuntaliitokset Vampula (2009)
Kokonaispinta-ala 539,55 km²
207:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 532,61 km²
– sisävesi 6,94 km²
Väkiluku 9 554
102:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 17,94 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 14,3 %
– 15–64-v. 56,3 %
– yli 64-v. 29,4 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 94,7 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 5,1 %
Kunnallisvero 9,00 %
126:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 9,4 % (2020) [6]
Kaupunginjohtaja Viveka Lanne
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
 • Vas.
 • HuiP.1
 • KD
1Huittisten parhaaksi
9
8
7
5
3
2
1
www.huittinen.fi

Nykyisen muotonsa Huittisten kaupunki sai, kun Vampulan kunta liitettiin siihen vuonna 2009.[8] Huittisista tuli kauppala vuoden 1972 alussa, ja kauppaloiden lakkauttamisen yhteydessä kaupunki vuonna 1977.[9] Huittisten vaakunan on suunnitellut Erkki Honkanen, ja se on vahvistettu vuonna 1953.[10]

Maantiede

muokkaa
 
Ripovuori kesäkuussa 2018.
 
Loimijokea Rutavassa, Huittisissa.

Huittisten suurin vesistö on Kokemäenjoki, joka virtaa aluksi lounaaseen, mutta kääntyy kunnan alueella luoteeseen kohti Poria. Siihen yhtyvät tärkein sivujoki Loimijoki sekä pienemmät Punkalaitumenjoki ja Sammunjoki. Kokemäenjokilaakso kuuluu laajan valtakunnallisesti arvokkaaksi katsottuun maisema-alueeseen, joka ulottuu useiden kuntien alueelle.[11]

Järviä ei Huittisten alueella Raijalanjärven kuivatuksen jälkeen enää ole.[12] Huomattava osa kunnan alueesta on peltoa, minkä lisäksi Huittisten länsiosassa on laajoja soita. Merkittävimmät suot ovat Lauhansuo, Isosuo ja Vähäsuo.[13] Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston eteläpää ulottuu Kokemäeltä Huittisten puolelle.[14]

Pinnanmuodoiltaan Huittinen on enimmäkseen tasaista ja alavimmat alueet sijaitsevat jokien varsilla kaupungin keskiosassa. Kallioperä, joka on Huittisissa enimmäkseen granodioriittia, ei ole näkyvissä kaupungin alueella juuri missään. Korkeimmat, yli 100 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvat mäet sijaitsevat etelässä Vampulan suunnalla. Tunnettuja näköalapaikkoja ovat Ripovuori, Kännönvuori ja Korkeakallio. Huittisten halki kulkee harjujakso, joka tulee luoteesta Kokemäen puolelta ja jatkuu Huhtamon kautta Punkalaitumen puolelle.[15]

Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston lisäksi Huittisten Natura 2000 -alueiksi on määritelty Loimijoen Vanhakosken ympäristö, Punkalaitumen Isosuon osa ja Vampulan puolelle tuleva pätkä Säkylänharjua.[16]

Historia

muokkaa

Esihistoria

muokkaa
 
Huittisten hirvenpää

Huittisista on löytynyt useita muinaisesineitä kivikaudelta, merkittävimpänä Palojoelta löytynyt nykyään Kansallismuseossa esillä oleva Huittisten hirvenpää. Esinelöytöjen lisäksi Korkeakoskella on kampakeraamisen ajan asuinpaikka ja Sammun kylässä on esihistoriallisia kalmistoja. Tutkijat ovat päätelleet Huittisten saaneen ensimmäiset asukkaansa pääosin luoteesta, Kokemäenjoen alajuoksun suunnalta.[15]

Ruotsin ja Venäjän vallan aika

muokkaa

Huittisten vanhin kylä on Karhiniemi. Siellä sijaitsi myös Huittisten ensimmäinen puukirkko.[13] Huittinen mainitaan kirkkopitäjänä vuonna 1414. Huittisten harmaakivikirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla.[15]

Suur-Huittisten alueella oli 1500-luvun alussa 300 maataloa, mutta saman vuosisadan lopulla autioituneita taloja oli toistasataa.[15] Ensimmäisenä Huittisista irtaantui Punkalaidun omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1649.[17] Huittinen oli osa vuosina 1651–1680 olemassa ollutta Porin kreivikunnan läänitystä.[13]

Suurina nälkävuosina 1696–1697 kerrotaan yli 800 pitäjän asukkaan menehtyneen. Tilastotieteilijä Ulrik Rudenschöld antoi matkakuvauksessaan vuosilta 1738–1741 varsin myönteisen kuvan Huittisten maataloudesta ja ehdotti Kokemäenjoen kanavoimista sekä kaupungin perustamista Karhiniemen kylään. Kokemäenjokea perattiin 1700-luvun lopulla tulvavahinkojen estämiseksi.[15] Huittisten väkiluku yli kolminkertaistui suon kuivatuksen ansiosta 2 396 asukkaasta (1749) 7 466 asukkaaseen (1880).[13]

Huittisten kirkko paloi vuonna 1783 ja korjauksen yhteydessä siihen lisättiin korkea torni.[15] Kirkon ympäristössä olevasta Lauttakylästä muodostui Lounais-Suomen tärkein maaliikenteen solmukohta jo kauan ennen autojen aikakautta.[18] 1700-luvulla ehdotettiin kaupungin perustamista Lauttakylään.[13] Yksi syy hankkeen kariutumiseen oli, ettei vesireittejä pystytty perkaamaan purjehduskelpoisiksi.[19] Lauttakylä syntyi vanhojen Helsinki–Pori- ja Turku–Tampere-maanteiden risteykseen, jossa Loimijoki ylitettiin lautalla.[20] Rautatiet olivat kaukana, eivätkä vesireitit olleet kulkukelpoisia pitkillä matkoilla.[18]

Vampula erotettiin Huittisista omaksi kunnakseen vuonna 1867, Kauvatsa erotettiin vuonna 1892 ja Keikyä vuonna 1919.[21] Myös Huhtamossa suunniteltiin itsenäistymistä 1900-luvun alkupuolella, mutta hanke kariutui.[22][9]

Itsenäisen Suomen aika

muokkaa

Heinäkuussa 1917 Huittisten osuusmeijerillä tapahtui Huittisten meijerikahakka, jossa lakkoilevat maataloustyöntekijät ottivat yhteen maanviljelijöiden hankkimien vartijoiden kanssa. Valtiovalta puuttui kahakkaan, mutta siitä ei tullut kahakoitsijoille seurauksia. Kahakan merkityksestä ollaan eri mielisiä, mutta sen jälkeen alkoivat suojeluskunnat ja työväen järjestyskaartit järjestäytyä ympäri Suomea.[23]

Suomen sisällissodassa Lauttakylä oli aluksi suojeluskunnan hallussa. Helmikuussa 1918 punaiset saapuivat paikkakunnalle ja suojeluskuntalaiset vetäytyivät. Porin rintaman romahduttua punaiset vetäytyivät Huittisista huhtikuussa. Vetäytymisen yhteydessä punaiset polttivat taloja ja vaurioittivat teollisuuslaitoksia. Sodan loppupuolella ja sen jälkeen valkoiset teloittivat 48 huittislaista ja noin 400–500 päätyi vankileireille.[23]

Lauttakylästä liikennöi matkustajalaiva Kokemäenjokea myöten Tampere–Pori-radan Kokemäen Kyttälän rautatieasemalle heti radan valmistumisesta alkaen 1930-luvulle saakka. Linja-autoliikenne Lauttakylästä kaikkiin suuntiin alkoi jo 1920-luvun alkuvuosina.[24]

Talvisodassa kaatui 102 huittislaista. Jatkosodassa tappiot olivat suuremmat 167 kuntalaisen kaatuessa.[25] Huittisiin asutettiin sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) ja Sakkolan siirtoväkeä.[26]

Ensimmäisen kerran Huittisten muuttamisesta kauppalaksi keskusteltiin lehdistössä 1960-luvun alussa. Aiemmin asia ei ollut saanut kannatusta, sillä ennen vuoden 1960 lakimuutoksia kauppalaksi tulo olisi tarkoittanut Lauttakylän erottamista ympäröivästä maaseudusta. Kauppalahanke toteutui vasta 1972, vain viisi vuotta ennen kuin kauppalat lakkautettiin ja Huittinen muuttui kaupungiksi.[9]

Vampula liitettiin Huittisiin vuonna 2009.[8]

Kylät

muokkaa

Huittisten keskustaajama on Lauttakylä. Se on talousalueensa ja työssäkäyntialueensa kaupallinen keskus.[27]

Maarekisterin mukaan Huittisissa on 36 kylää, joista 24 löytyy myös kirkonkirjoista.[28][17] Vampulassa on vastaavasti 17 kylää, joista 14 on kirkonkirjoissa.[29][30] Historiallista kylärajausta on monin paikoin mahdoton havaita, sillä nykyaikainen kaavoitus ja kunnalliset ja valtiolliset rakennustyöt ovat rikkoneet vanhat kylärakenteet.[31] Kylien reunoille ja takamaille on syntynyt myös uusia kulmakuntia, joita ei ole erotettu maarekisterissä omiksi yksiköiksi. Suurin näistä on Huhtamo.

Huittisten kylät

Hakuni, Hannula, Hirvelä, Huhkola, Huittistenkylä, Hurula, Kaharila, Kallionkorpi, Kannila, Karhiniemi, Kiviranta, Korkeakoski, Koskua, Kuninkainen, Kännölä, Lauha, Lauttakylä, Leppäkoski, Loima, Löysälä, Matikkala, Mauriala, Mommola, Mäentaka, Naatula, Nanhia, Pappila, Pöyriälä, Raijala, Raskala, Rieskala, Riesola, Sampu, Sorvola, Suttila ja Uola.

Vampulan kylät

Hanhikoski, Honko, Horna, Huhtaa, Kotaja, Kukonharja, Kärväselä, Matkusjoki, Murto, Närälä, Punola, Sallila, Salmenoja, Siivikkala, Soinila, Tamare ja Vampula.

Hallinto

muokkaa

Huittisten kaupunginvaltuustossa on 35 jäsentä, joista nykyisellä kaudella (2021–2025) miehiä on 25 ja naisia 10.[32] Suurimmat valtuustoryhmät ovat keskusta (9 paikkaa), kokoomus (8 paikkaa) ja perussuomalaiset (7 paikkaa).[7] Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Jouni Isotalo, ensimmäisenä varapuheenjohtajana Ilkka Riuttamäki ja toisena varapuheenjohtajana Helena Manninen.[32]

Huittisten kaupunginjohtaja on Viveka Lanne.[33]

Ystävyyskaupungit

muokkaa

Huittisilla on viisi virallista ystävyyskaupunkia[34]:

Palvelut

muokkaa

Koulutus

muokkaa
 
Lauttakylän lukio

Huittisissa toimii viisi peruskoulun alakoulua, jotka ovat:[35]

Lisäksi kunnan Pellonpuiston koulu on peruskoulujen yläkoulu.[35] Huittisten toisen asteen oppilaitokset ovat Lauttakylän lukio, Sasky-koulutuskuntayhtymän alainen Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto ja kansanopisto Länsi-Suomen opisto.[36][37][38]

Ammatti- ja yrittäjäopisto on sijoitettu Kuninkaisten koulutus- ja kulttuurikeskukseen, jossa toimivat myös kansalaisopisto Sataopisto sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun etäkampus.[39]

Koulutuskuntayhtymä Sataedulla on aikuiskoulutusta Huittisissa.[40] Kaupungissa toimii myös Huittisten musiikkiopisto.[37]

Kirjastopalvelut

muokkaa

Huittisten kaupunginkirjastolla on kaksi toimipistettä: pääkirjasto ja Vampulan kirjasto.[41]

Sosiaali- ja terveyspalvelut

muokkaa

Huittisten terveyspalveluista vastaavat Huittisten ja Vampulan terveyskeskukset.[42]

Liikenne

muokkaa

Huittinen tunnetaan vilkkaana vähittäiskaupan sekä autokaupan keskuksena.[43] Liikenteellisesti se sijaitsee Turun, Tampereen ja Porin kaupunkien muodostaman kolmion keskellä. Keskustan tuntumassa on Helsingistä Poriin johtavan valtatie 2:n ja Raumalta Kouvolaan johtavan valtatie 12:n risteys.[44] Samassa paikassa on myös Auraan johtavan kantatie 41:n päätepiste. Teiden risteys tuli valmistuttuaan 1960-luvulla nopeasti tunnetuksi useista liikenneonnettomuuksista ja se muutettiin eritasoliittymäksi jo vuonna 1967. Aikanaan Huittinen oli myös Toijalaan vieneen kantatie 57:n toinen päätepiste; nykyisin pääosa tästä tiestä on Urjalaan, Punkalaitumen kautta kulkeva, Taikayöntieksi kutsuttu seututie 230.[45]

Sijaintinsa ansiosta Huittinen on erittäin vilkas linja-autoliikenteen solmukohta. Päivittäin sieltä lähtee useita pikavuoroja Helsingin, Turun, Rauman, Porin ja Tampereen suuntiin. Nykyinen linja-autoasema on valmistunut vuonna 1965. Ennen Huittisten muuttumista kauppalaksi vuonna 1972 Lauttakylän Auto oli Suomen suurin maalaiskunnasta käsin linja-autoliikennettä harjoittanut yritys ja Huittisten linja-autoasema Suomen vilkkain maaseudun linja-autoasema.[46] Linja-autoliikenteen hiljennyttyä myös Huittisten linja-autoasema on 2000-luvulla hiljentynyt, eivätkä kaikki suurempien kaupunkien väliset pikavuorot enää edes käy kaupungin keskustassa.[47]

Huittisissa ei ole rautatieasemaa, mutta kunnan alueella Kuukinmaantien pohjoispäädyssä kulkee noin sadan metrin pätkä Tampere–Pori-junarataa. Lähimmät rautatieasemat ovat Kokemäellä ja Sastamalassa.[48]

Talous

muokkaa

Vuonna 2022 Huittisten kaupunki sai verotuloja 37,8 miljoonaa euroa. Yhteensä tuloja kertyi 83,4 miljoonaa euroa. Ylijäämää kertyi 2,9 miljoonaa euroa.[49]

Työllistävin toimiala on elintarvikkeiden jatkojalostus. Kaupungissa toimii myös merkittäviä kone-, rakennus- ja laukkualan yrityksiä ja lukuisa joukko muuta pienteollisuutta. Huittislainen maataloustuotanto on painottunut kasvintuotannon osalta voimakkaasti erikoiskasvien tuotantoon. Vastaavasti kotieläintuotannossa painopiste on sian- ja broilerintuotannossa. Huittisissa on Suomen kunnista eniten sikoja.[50]

Vuonna 2001 konkurssiin ajautunut tunnettu elintarvikeyhtiö Huittisten Lihapojat[51] oli aikoinaan yksi kaupungin suurimpia työnantajia. Yhtiö työllisti tuolloin 180 henkilöä.[52]

Jokisivun kultakaivos sijaitsee Huittisissa. Polar Mining aloitti esiintymän louhimisen vuonna 2009[53].

Työpaikat

muokkaa

Vuonna 2020 Huittisissa oli 4 063 työpaikkaa. Työpaikoista 9,2 % oli alkutuotannossa, 26,0 % jalostuksessa ja 63,5 % palvelusektorilla. Työllisyysaste oli 75,2 % vuonna 2021.[6]

Huittisten työpaikkaomavaraisuus oli 102,4 % vuonna 2020.[6]

Väestö

muokkaa

Huittisten väkiluku oli 9 745 vuonna 2022. Väestöstä naisia oli 50,5 % ja miehiä 49,5 %.[2]

Vuonna 2021 Huittisissa oli 5 093 asuntokuntaa. Vuokra-asuntojen osuus oli 29,0 %.[6]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Huittisten väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 11 650
1985
  
 11 502
1990
  
 11 429
1995
  
 11 270
2000
  
 10 983
2005
  
 10 768
2010
  
 10 663
2015
  
 10 473
2020
  
 10 051
Lähde: Tilastokeskus.[54]

Taajamat

muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Huittisissa oli 10 207 asukasta, joista 7 109 asui taajamissa, 2 993 haja-asutusalueilla ja 105:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Huittisten taajama-aste on 70,4 %.[55] Huittisten taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[56]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Lauttakylä 6 641
2 Vampulan kirkonkylä 468

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Uskonnolliset yhteisöt

muokkaa
 
Huittisten kirkko.

Huittisissa toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Huittisten seurakunta, johon vuonna 2022 kuului 79,3 %[57] kunnan asukkaista. Vampulan alueella toimii seurakuntaan kuuluva Vampulan kappeliseurakunta[58], joka oli aiemmin itsenäinen seurakunta, mutta liitettiin Huittisten seurakuntaan vuonna 2009.[59]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Huittisten alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[60] Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Huittisissa toimii Huittisten kotikirkko.[61]

Kulttuuri

muokkaa

Huittinen tunnettaan hullu mies Huittisista -tarinasta. Tarinan mukaan raskaissa koskenperkuutöissä työmiehen rahat menivät ravintoon, mistä tämän kaveri tokaisi: "Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa!". Tästä kiivastuneena mies teki yksinään kahden miehen työt ja rahaa jäi säästöön.[62]

Huittisten nimikkolajit ovat kevätlinnunsilmä, kaksipistepirkko, kantarelli, toutain, peltopyy ja siili.[63] Huittisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolavesiliha ja saltti eli rosolli.[64] Huittisissa puhuttu murre on alasatakuntalainen lounainen välimurre, joka on sekoitus lounaismurteita ja hämäläismurteita.[65]

Kuninkaisten koulutus- ja kulttuurikeskuksessa on kaksisalinen elokuvateatteri Kinoset.[39]

Huittisten seudulla ilmestyy vuonna 1913 perustettu Lauttakylä-lehti.[66]

1990-luvulla Huittisissa järjestettiin vuosittain Mandinpäivät-seminaari, jossa nostettiin esillä paikkakunnan historiallisia naisvaikuttajia. Vuonna 1994 Mandinpäivien aiheena oli Wendla Randelin. Tämä innoitti yleisössä ollutta Kati Launista kääntämään Randelinin romaanin Den Fallna suomeksi. Kirsti Ellilä teki puolestaan vuoden 1995 seminaaria varten näytelmän Agnes Olavintyttärestä ja Maalina Yrjänäntyttärestä ja vuoden 1996 seminaaria varten Siina Rinteestä. Seminaarien taustajärjestö Huittisten Mandit ry lopetti toimintansa vuonna 2000.[67]

Murre

muokkaa

Huittisten alueella puhutun kielen perustana on Ala-Satakunnan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään.[68] Ala-Satakunnan murretta puhutaan paikallisin variaatioin Kokemäen ja Huittisten emäpitäjien alueella.[69]

Nähtävyydet

muokkaa
 
Kivirannan kartanon lähellä oleva Kivirannan makasiini eli aitta vuodelta 1925, suunnittelija Heikki Siikonen.[70][71]

Kivirannan kartano on nykyään avoinna vierailijoille.[72]

Huittisissa toimii kaksi paikallismuseota, Huittisten museo ja Vampulan kotiseutumuseo.[73] Museo on vuodesta 2009 alkaen muodostanut yhtenäisen hallinnollisen kokonaisuuden Harjavallassa toimivan Emil Cedercreutzin museon kanssa ja sen ylläpitäjänä on siitä lähtien ollut Harjavallan kaupunki.[74]

Huittisissa on kolme kirkkoa. Huittisten kivikirkko on 1400-luvun lopulta.[75] Vampulassa on vuonna 1894 rakennettu puukirkko.[76] Kunnan itäosassa on Huhtamon kirkko, joka on rakennettu 1928.[77]

Huittisissa on neljä valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristökohdetta: Huittisten kirkko ympäristöineen, Nanhian kylä, Punkalaitumenjoen kylä ja Raijalan kylä. Kirkko ja Raijalan kylä ovat peräisin keskiajalta, muut ovat uudempaa rakennuskantaa, joskin Nanhian kylän lähellä sijaitsee rautakautinen kalmisto.[78]

Urheilu

muokkaa

Lauttakylän Lujan edustusjoukkue jääkiekossa pelaa II-divisioonassa.[79] Lujalla on jaostot myös jalkapallossa, yleisurheilussa, suunnistuksessa, hiihdossa ja ringetessä.[80] Yleisen sarjan Suomen mestaruuksia lujalaisista ovat yleisurheilussa voittaneet Jouko Uola, Kari-Pekka Lax, Seppo Haavisto, Seppo Peltola, Ringa Ropo, Antti Rintakoski ja Petteri Lax.[81] Hiihdossa Lujan ensimmäisen Suomen mestaruuden voitti Jenni Höylänen nuorten sarjassa vuonna 2007.[80] Luja on aikanaan saanut Suomen mestaruuksia myös painon- ja voimanostosta sekä juniorilentopallosta.[80] Lauttakylän Lujan jääkiekkojoukkueen kotihalli on vuonna 1996 valmistunut Huittisten jäähalli.[82]

LP-Vampula Huittinen pelaa naisten lentopallon pääsarjassa. Kotiottelunsa LP-Vampula pelaa Tahto Areenalla.[83] Salibandyssa SBS Rupun naisjoukkue sijoittui parhaimmillaan kaudella 2006–2007 naisten salibandyliigan neljänneksi. Joukkueen silloinen valmentaja, Matti Kaipio, nousi myöhemmin naisten salibandymaajoukkueen päävalmentajaksi.[84]

Suunnistuksessa yleisen sarjan Suomen mestaruuksia on voittanut Pirjo Mattila[85], joka on menestynyt myös hiihtosuunnistuksessa ja ampumahiihdossa[86] ollen MM-kisoissa neljäs. Vapaaottelussa suomenmestaruuden on voittanut Tommi Haavisto.[87] Voimanostaja Timo Hokkanen voitti 2012 penkkipunnerruksen Euroopan mestaruuden. 2016 ja 2017 Hokkanen voitti klassisen penkkipunnerruksen MM-kultaa.[88]

Lentopalloilijat Matti ja Mikko Oivanen ovat myös Huittisista.[89]

Tunnettuja huittislaisia

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Suomenmaa 2, toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela, s. 103–108. Helsinki WSOY 1968

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b c Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ a b c d Tilastokeskus: Kuntien avainluvut stat.fi. Viitattu 2.1.2023.
  7. ↑ a b Kuntavaalit 2021, Huittinen Oikeusministeriö. Arkistoitu 21.12.2022. Viitattu 23.10.2021.
  8. ↑ a b Vampula – Etusivu vampula.fi. Arkistoitu 10.12.2022. Viitattu 10.12.2022.
  9. ↑ a b c Raimo Viikki: Suur-Huittisten historia osa V, s. 413, 415. Huittisten kaupunki, 1995. ISBN 952-91-2874-6
  10. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 158. Helsinki Otava 1979, ISBN 951-1-05460-0
  11. ↑ Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtioneuvoston periaatepäätöksessä 28.1.2010. Valtion ympäristöhallinto. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 3.3.2023.
  12. ↑ Huittinen on peltojen pitäjä, mutta monessa muussa suhteessa maastonsa puolesta hyvin keskiverto suomalainen kunta Lauttakylä. Arkistoitu 29.12.2022. Viitattu 29.12.2022.
  13. ↑ a b c d e Finlandia Otavan iso maammekirja 2, s. 70–73. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07703-1
  14. ↑ Timo Simula: Kyttälän koulu oli opinahjona alle 50 vuotta – Lakkauttamisen jälkeen koulun hyödyntämiseksi oli vaikka mitä suunnitelmia leirikeskuksesta opastuskeskukseen Sydän-Satakunta. 26.1.2020. Arkistoitu 29.12.2022. Viitattu 29.12.2022.
  15. ↑ a b c d e f Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 103–108. Helsinki: WSOY, 1968.
  16. ↑ Natura2000-alueet Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu: Ympäristöhallinto. Viitattu 5.3.2023.
  17. ↑ a b Huittinen Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 3.3.2023.
  18. ↑ a b Viikki, Raimo: Suur-Huittisten historia osa IV, s. 148. Huittisten kaupunki. ISBN 952-91-2873-8
  19. ↑ Raimo Viikki: Suur-Huittisten Historia III 1, s. 494. Huittisten kaupunki, 1989. ISBN 952-90-1262-4
  20. ↑ Huittisten keskustan historiaa (.pdf) paikkatieto. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 22.3.2023.
  21. ↑ Finlandia Otavan iso maammekirja 2, s. 344–345. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07703-1
  22. ↑ Huhtamossa mennään yhä joulukirkkoon aamuviideltä ts.fi. 22.12.2006. Arkistoitu 28.12.2022. Viitattu 4.1.2023.
  23. ↑ a b Kumousvuodet 1917-1918 Huittisissa Helsingin Suomalainen Klubi. Viitattu 4.3.2023.
  24. ↑ Kirsti Lehtomäki (toim.): Linjakasta menoa: Mobilia-vuosikirja 2018, s. 55. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2018. ISBN 978-952-67739-8-8.
  25. ↑ Raimo Viikki: Suur-Huittisten historia osa V, s. 18, 26. Huittisten kaupunki, 1995. ISBN 952-91-2874-6
  26. ↑ Erkki Salonen (toim.): Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950.
  27. ↑ Tietoa Huittisista huittinen.fi. Huittisten kaupunki. Viitattu 29.12.2022.
  28. ↑ A16 Huittinen (Maanmittaushallituksen uudistusarkisto Uudistushakemistot, Uudistushakemisto: Turun ja Porin lääni, Halikko-Huittinen, Bia:50) Digitaaliarkisto. Arkistolaitos. Viitattu 3.3.2023.
  29. ↑ A113 Vampula (Maanmittaushallituksen uudistusarkisto Uudistushakemistot, Uudistushakemisto: Turun ja Porin lääni, Uusikaupunki-Yläne, Bia:60) Digitaaliarkisto. Arkistolaitos. Viitattu 3.3.2023.
  30. ↑ Vampula Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 3.3.2023.
  31. ↑ Anna Kirveennummi, Riitta Räsänen: Suomalainen kylä, s. 9. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-159-3
  32. ↑ a b Kaupunginvaltuusto huittinen.fi. Huittisten kaupunki. Viitattu 2.1.2023.
  33. ↑ Huittisten kaupunginjohtajaksi valittiin arvan suosima Viveka Lanne Yle Uutiset. 25.4.2022. Viitattu 2.1.2023.
  34. ↑ Ystävyyskunnat Huittinen.fi. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 14.2.2024.
  35. ↑ a b Perusopetus Huittisten kaupunki. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 11.12.2022.
  36. ↑ Lauttakylän lukio huittinen.fi. Huittisten kaupunki. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 11.12.2022.
  37. ↑ a b Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto SASKY. Arkistoitu 3.6.2023. Viitattu 4.3.2023.
  38. ↑ Kasvatus- ja opetuspalvelut Huittisten kaupunki. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 4.3.2023.
  39. ↑ a b Kuninkaisten koulutus- ja kulttuurikeskus Huittisten kaupunki. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 4.3.2023.
  40. ↑ Sataedu Huittinen Sataedu. Arkistoitu 5.6.2023. Viitattu 4.3.2023.
  41. ↑ Huittisten kirjastopalvelut Huittisten kaupunki. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 10.1.2023.
  42. ↑ Terveyskeskus huittinen.fi. Huittisten kaupunki. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 11.12.2022.
  43. ↑ Esa Keskinen: Huittisista on muodostunut erityinen kaupan keskittymä Satakuntaan – Noin kymmenen tuhannen asukkaan kaupunki häviää vain Porille ja Raumalle Satakunnan Kansa. 26.11.2019. Viitattu 23.4.2023.
  44. ↑ Vt 2 Huittisten kohdalla, Huittinen vayla.fi. Viitattu 29.12.2022.
  45. ↑ Mistä tänne pääsee? punkalaidun.fi. Punkalaitumen kunta. Viitattu 29.12.2022.
  46. ↑ Mikola, Tapani: Lauttakylän Auto Oy 1934–1984, s. 127. Satakunnan Kirjateollisuus 1984, Pori.
  47. ↑ Lehtomäki (toim.), 2018, s. 56.
  48. ↑ Timo Simula: Rautatien vartta Huittisista Nakkilaan – Harrastaja löytää radan varresta mielenkiintoisia kohteita vanhoista pysäkeistä purettuihin ratoihin Sydän-Satakunta. 26.12.2018. Viitattu 11.1.2023.
  49. ↑ Huittisten kaupungin tilinpäätös 2022 (.pdf) huittinen.fi. Huittisten kaupunki. Viitattu 14.9.2023.
  50. ↑ Huittinen on sikaisin pitäjä Kokemäenjokilaakson Uutiset. Arkistoitu 29.12.2022. Viitattu 29.12.2022.
  51. ↑ Huittisten Lihapojat päätyi konkurssiin | Ruokatieto Yhdistys ruokatieto.fi. Arkistoitu 29.12.2022. Viitattu 29.12.2022.
  52. ↑ Huittisten Lihapojat konkurssiin mtvuutiset.fi. 26.4.2001. Arkistoitu Viitattu 29.12.2022.
  53. ↑ Dragon Mining: Jokisivu Gold Mine (Arkistoitu – Internet Archive)
  54. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 16.1.2018.
  55. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  56. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  57. ↑ Kirkkoon kuuluvuus 2022 Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 5.3.2023.
  58. ↑ Huittisten seurakunta Huittisten seurakunta. Viitattu 5.3.2023.
  59. ↑ Tavoitteista totta Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 8.3.2023.
  60. ↑ Turun ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 7.1.2019. Viitattu 27.11.2018.
  61. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  62. ↑ Hullu mies Huittisista oli työhullu Kokemäenjokilaakson Uutiset. Viitattu 4.3.2023.
  63. ↑ Nimikkolajit Huittisten kaupunki. Viitattu 4.3.2023.
  64. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 35. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  65. ↑ Huittisten murre Huittisten kaupunki. Viitattu 4.3.2023.
  66. ↑ Mediatiedot Lauttakylä. Viitattu 10.12.2022.
  67. ↑ Mandi huittinen.fi. Huittisten kaupunki. Viitattu 7.1.2023.
  68. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 270. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  69. ↑ Murre Loimaa-seura. Viitattu 17.9.2024.
  70. ↑ Huittisten keskustan historiaa, s. 5. Tietopankki. Huittinen. Airix.fi. Viitattu 10.1.2023
  71. ↑ Kivirannan aitta Kirjastot.fi. Viitattu 10.1.2023.
  72. ↑ Kivirannan Kartano Huittinen – Historia kivirannankartano.fi. Viitattu 7.1.2023.
  73. ↑ Vampula – Vampulan kotiseutu ja museo vampula.fi. Viitattu 9.1.2023.
  74. ↑ Harjavallan kaupunki/Huittisten museo harjavalta.fi. Arkistoitu 20.10.2018. Viitattu 7.1.2023.
  75. ↑ Huittisten kirkko Huittisten seurakunta. Viitattu 5.3.2023.
  76. ↑ Vampulan kirkko Huittisten seurakunta. Viitattu 5.3.2023.
  77. ↑ Huhtamon kirkko Huittisten seurakunta. Viitattu 5.3.2023.
  78. ↑ RKY – Hakutulos www.rky.fi. Viitattu 22.3.2023.
  79. ↑ Jääkiekko lauttakylanluja.fi. Lauttakylän Luja ry. Arkistoitu 25.3.2023. Viitattu 21.12.2022.
  80. ↑ a b c Lauttakylän Luja ry lauttakylanluja.fi. Arkistoitu 10.6.2023. Viitattu 21.12.2022.
  81. ↑ Lauttakylän Luja ry MyHuittinen. Viitattu 7.1.2023.
  82. ↑ Huittisten jäähalli - Jäähalli www.huittistenjaahalli.fi. Viitattu 4.3.2023.
  83. ↑ Pölkky – LP-Vampula Mestaruusliiga. Viitattu 7.1.2023.
  84. ↑ Sanni Niemisen matka Huittisten Rupusakista liigan parrasvaloihin ja TEHO Sport Suomen Cupin huipennukseen Suomen Salibandyliitto. 3.1.2022. Viitattu 2.1.2023.
  85. ↑ Suunnistuksen SM-mitalistit 1980-1989 | suunnistusliitto.fi. Viitattu 29.12.2022.
  86. ↑ Olympics Site Closed | Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Viitattu 29.12.2022.
  87. ↑ Lari Launonen: Kamppailulajien suosio lisääntynyt helluntailaisten keskuudessa Seurakuntalainen. 15.6.2011. Viitattu 29.12.2022.
  88. ↑ Timo Hokkanen openpowerlifting.org. Viitattu 29.12.2022.
  89. ↑ Entisen lentopalloilijan rohkea alku asuntosijoittajana – Matti Oivasen haparoiva ensisijoitus lainarahalla kasvoi 16 asunnon salkuksi Yle Urheilu. 5.11.2019. Viitattu 10.8.2023.
  90. ↑ a b c d e f g Historiaa, taustoja ja vaikuttajia – Huittisten kaupunki huittinen.fi. Arkistoitu 9.1.2023. Viitattu 1.2.2023.
  91. ↑ Kauko Heuru Ympyrähulluista Hirvenpäähän. Viitattu 11.1.2023.
  92. ↑ Arvo Inkilä www.eduskunta.fi. Viitattu 11.1.2023.
  93. ↑ Oskari Jalava eduskunta.fi. Viitattu 10.1.2023.
  94. ↑ Miikka Koskinen: Aika täysillä hauskaa pitäen Karhunkierros. Viitattu 17.1.2023.
  95. ↑ Viikki, Raimo: Suur-Huittisten historia osa IV, s. 257–258. Huittisten kaupunki. ISBN 952-91-2873-8
  96. ↑ Kalle Kirra eduskunta.fi. Viitattu 10.1.2023.
  97. ↑ Perhe - Seloy on perheyritys Seloy. Viitattu 11.1.2023.
  98. ↑ Väinö Kivi eduskunta.fi. Viitattu 10.1.2023.
  99. ↑ Oskar Kivi Ympyrähulluista Hirvenpäähän. Viitattu 17.1.2023.
  100. ↑ Maunu Kohijoki eduskunta.fi. Viitattu 10.1.2023.
  101. ↑ Erja Taura-Jokinen: Antti Koivuniemi, 75, pätevöityi kristilliseksi terapeutiksi Seurakuntalainen. 28.3.2017. Viitattu 7.2.2023.
  102. ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 4.2.2023.
  103. ↑ Huldén, Lena (suom. Tapionlinna, Oili): ”Huittinen”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 748–749. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
  104. ↑ Petteri Lax, 37, erosi ja vajosi pohjalle – teki radikaalin ratkaisun iltalehti.fi. Viitattu 17.1.2023.
  105. ↑ Ilpo Murtojärvi jazzfinland.fi. Viitattu 19.2.2023.
  106. ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 11.5.2014, s. C 30
  107. ↑ Kunnallisneuvos Einari Nieminen Helsingin Sanomat. 28.5.1996. Viitattu 17.1.2023.
  108. ↑ Niko Peltola Hockey Stats and Profile at hockeydb.com hockeydb.com. Viitattu 10.1.2023.
  109. ↑ Italiassa rakastetuksi taiteilijaksi noussut Markku Piri sai maailmankuulun suojelijan Ilta-Sanomat. 10.6.2017. Viitattu 17.1.2023.
  110. ↑ Ari Reunanen profile eurohockey.com. Eurohockey.com. Viitattu 10.1.2023.
  111. ↑ Viikki, Raimo: ”Huittisten kartanolaisuus”, Suur-Huittisten historia 4: Pitäjäyhteisö lääkitsee haavansa 1918-1939, s. 256. Huittinen: Huittisten kaupunki, 2000. ISBN 952-91-2873-8
  112. ↑ Siina Rinne huittinen.fi. Huittisten kaupunki. Viitattu 10.1.2023.
  113. ↑ Laura Haavisto: Jani-Matti Salo on LaLu 2017 alueviesti.fi. Viitattu 7.2.2023.
  114. ↑ Tonttipula leikannut jo siivun Huittisten kasvusta ts.fi. 30.10.2007. Viitattu 2.3.2023.
  115. ↑ Martti Sulander biografiasampo.fi. Viitattu 17.1.2023.
  116. ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 17.1.2023.
  117. ↑ Raija Vahasalo eduskunta.fi. Viitattu 10.1.2023.
  118. ↑ Biografiasampo biografiasampo.fi. Viitattu 10.1.2023.
  119. ↑ Ytti, Elsa Kaarina Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen Taiteilijaseura. Viitattu 10.1.2023.
  120. ↑ Matti Ytti eduskunta.fi. Viitattu 10.1.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Huittinen&oldid=22828749”