Hubert de Givenchy
Kreivi Hubert James Marcel Taffin de Givenchy (21. helmikuuta 1927 Beauvais, Ranska – 10. maaliskuuta 2018[1] Neuilly-sur-Seine, Ranska)[2] oli ranskalainen aristokraatti ja muotisuunnittelija, jonka nimeä kantaa vuonna 1952 perustettu Givenchyn muotitalo.
| Hubert de Givenchy | |
|---|---|
 de Givenchy vuonna 1978 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. helmikuuta 1927 Beauvais, Ranska |
| Kuollut | 10. maaliskuuta 2018 (91 vuotta) Neuilly-sur-Seine, Ranska |
| Ammatti | muotisuunnittelija |
| Arvonimi | kreivi |
| Puoliso | Philippe Venet |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | École des Beaux-Arts |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Suku ja koulutus
muokkaaHubert de Givencyn vanhemmat olivat markiisi Lucien Taffin de Givenchy (1888–1930) ja Béatrice ("Sissi") Badin (1888–1976). Hänen vanhempi veljensä Jean-Claude de Givenchy (1925–2009) peri markiisin arvon ja hänestä tuli aikanaan Parfums Givenchyn presidentti.[3] Taffin de Givenchyn suku, jonka juuret juontavat Venetsiaan (alkujaan muodossa Taffini) aateloitiin vuonna 1713, jolloin suvun päämiehestä tuli Givenchyn markiisi.[4] Perhe oli uskonnoltaan protestanttinen.[5]
Hubert oli kolmevuotias isän kuollessa influenssaan vuonna 1930. Hänet kasvattivat äiti ja äidinäiti Marguerite Dieterle Badin (1853–1940).[6] Hubert'n äidinisä Jules Badin (1843–1919) oli taiteilija, joka omisti ja johti Les Gobelins -nimistä gobeliinimanufaktuuria sekä Beauvaisin kuvakudostehdasta. Taideammatit kulkivat Badinin suvussa.[3] Givenchyn äidin isoisoisä Jules Dieterle oli lavastussuunnittelija, joka teki myös suunnitelmia Beauvaisin tehtaalle, kuten 13 kuvakudossarjan Elysée-palatsiin. Yksi hänen isoisoisoisistään suunnitteli lavasteita Pariisin oopperalle.
Isoäiti Marguerite Dieterle Badin juurrutti häneen intohimon luovuuteen, muotiin ja kankaisiin, joka perustui suurelta osin isoisä Jules Badinin laajaan eri puolilta maailmaa hankkimaan vaatekokoelmaan. Nuoresta iästä alkaen Hubert'lla oli ollut pakkomielle: 10-vuotiaana hän yritti tuloksetta paeta kotoa ja tavata idolinsa Cristóbal Balenciagan. Tämä sai Givenchyn äidin luopumaan toiveestaan, että pojasta tulisi asianajaja ja salli tämän ryhtyä muotiuralle.[6]
Vuonna 1945 Hubert de Givenchy muutti 17-vuotiaana Pariisiin sukulaisten ja ystäviensä rohkaisemana. Givenchy opiskeli taidetta École nationale superièure des Beaux-Artsissa ja sen jälkeen lakia.[2] Liki kaksimetrinen näyttävä nuorimies herätti huomiota taide- sekä muotipiireissä.[4]
Muotiuran alku
muokkaaAluksi Givenchy työskenteli Jacques Fathin assistenttina ja vuonna 1946 hän siirtyi kuvataiteilija Christian Bérardin suosittelemana töihin Robert Piguet’n muotitaloon. Tätä seurasivat työskentely Lucien Lelongin ja Christian Diorin muotitaloissa vuonna 1947. Samana vuonna hän meni töihin René Gruaun suosittelemana muotisuunnittelija Elsa Schiaparellin Place Vendômella sijaitsevaan muotiliikkeeseen. Työskenneltyään Schiaparellilla vuoteen 1951 asti taiteellisena johtajana[5] Givenchy alkoi valmistella oman muotitalonsa perustamista.[4][2]
Givenchyn muotitalo
muokkaa- Pääartikkeli: Givenchy
Hubert de Givenchy avasi muotitalonsa vuonna 1952 ja esitteli 2. helmikuuta ensimmäisen haute couture -kokoelmansa. Hänen liiketoimintasuunnitelmansa ja kokoelmansa laajuus oli vaatimaton ja hän pyrki pitämään kulut alhaisina käyttämällä kankaita jotka maksoivat 1/3 vähemmän mitä muitten muotitalojen luksus-kankaat,[3] sekä hinnat maltillisina.[2][4]
Mallisto, jossa oli taidokkaita yksityiskohtia sisältävistä erillisistä ylä- ja alaosista koostuvia asuyhdistelmiä eli kolme pitkää hametta ja kolme paitapuseroa,[3] laadukkaita takkeja ja tyylikkäitä iltapukuja, sai välittömästi kansainvälistä tunnustusta. Suunnittelussaan hän käytti mielikuvituksellisia asusteita, silkkikangasprinttejä sekä kirjailtuja kankaita. "Bettina-pusero", joka on nimetty hänen suosikkimannekiininsa Bettina Grazianin mukaan, toi kaavoitetut kankaiset paidat takaisin huippumuotiin.[2][4] Paitapusero oli valmistettu valkoisesta puuvillasta ja siinä oli mustalla tereellä reunustetut pallomaiset, flamenco-henkiset röyhelöt hihansuissa.[3]
Ensimmäinen, Bettinaksi nimetty kokoelma esitteli kekseliäitä, yhdisteltäviä asuja ja Christian Diorin konservatiivisempaan linjaan nähden rentoja asuja ja käytti edullista raakapuuvillaa materiaalina.[7] Givenchy myös lanseerasi käsitteen separates: kokomittaisen mekon sijasta yhdistelmän paitapusero ja puolihame.[2]
Vuonna 1954 Hubert tapasi vihdoin ystävänsä ja mentorinsa Cristóbal Balenciagan. Nuoren suunnittelijan jumaloima Balenciaga inspiroi Hubert'n suunnittelufilosofiaa ja -käytäntöä koko hänen uransa ajan. Hubert de Givenchy kertoi Womens Wear Dailyn haastattelussa vuonna 2007: "Balenciaga oli uskontoni. On olemassa Balenciaga ja on olemassa Jumala".[6] Balenciaga ja Givenchy loivat yhteistyönä paitapuvun eli väljälinjaisen puvun ilman korostettua vyötärölinjaa.[4]
Givenchyn asiakkaita olivat muun muassa Grace Kelly, Windsorin herttuatar Wallis Simpson ja Jacqueline Kennedy Onassis. Näistä asiakassuhteista ehkä kuuluisimpana pidetään Givenchyn ja Audrey Hepburnin vuonna 1953 alkanutta yhteistyötä. Tosin Hubert de Givenchy oli odottanut tapaavansa Katharine Hepburnin, kun hänelle oli ilmoitettu vain, että Mademoiselle Hepburn on tulossa käymään ja tarvitsee pukuluonnoksia uuteen elokuvaansa nimeltä Kaunis Sabrina. Puvustus tehtiin yhteistyönä legendaarisen elokuvapuvustaja Edith Headin kanssa.[4]
Givenchy suunnitteli monien Audrey Hepburnin elokuvien, kuten Rakastunut Pariisissa, Arianen lemmentarina, Aamiainen Tiffanylla, Charade ja Kuinka miljoona varastetaan puvustuksen sekä suunnitteli myös lukuisia asuja, joita Hepburn käytti yksityiselämässään kuten hääpuvun, jossa hän meni naimisiin vuonna 1969.[2] Audrey Hepburnin ja Hubert de Givenchyn työsuhde kesti neljänkymmenen vuoden ajan. Hepburn oli myös Givenchyn ensimmäisen parfyymin, L’Interdit, mannekiinina vuonna 1957.[4] Aamiainen Tiffanylla elokuvassa käytetystä italialaisesta silkistä tehdystä pitkähelmaisesta[8] pikkumustasta tuli lähes ikoninen, Givenchy kuvasi asua näin: "Pikkumusta on vaikein asia toteuttaa", hän kertoi The Independent -lehden haastattelussa vuonna 2010, "koska se täytyy pitää yksinkertaisena".[9] Hepburn kuvasi yhteistyötä näin: "Hänen vaatteensa ovat ainoat, joissa olen oma itseni. Hän on paljon enemmän kuin couturier [muodinluoja], hän on persoonallisuuden luoja".[6][9]
Miestenmuoti-kokoelmansa Gentleman Givenchy Hubert de Givenchy esitteli vuonna 1969 ja 1973.[9][6]
Myytyään yrityksensä Louis Vuitton Moët Hennesseylle vuonna 1988 sillä ehdolla, että saa jatkaa sen pääsuunnittelijana, Givenchy suunnitteli kokoelmia vielä seitsemän vuotta, jäi eläkkeelle 68-vuotiaana ja esitteli viimeisen kokoelmansa vuonna 1995.[4][6] Givencyn muotitalo toimii edelleen. Englantilainen muotisuunnittelija John Galliano palkkaamisesta haute couture -linjan pääsuunnittelijaksi ilmoitettiin vain tunti viimeisen kokoelman esittelyn jälkeen.[3] Kun Galliano siirtyi Diorille vuonna 1996, hänen tilalleen tuli englantilainen muotisuunnittelija Alexander McQueen. Tämän jälkeen pääsuunnittelijoina ovat olleet Riccardo Tisci (2005–2017), Clare Waight Keller (2017–2020) ja Matthew M. Williams (2020–2024).[2]
Yksityiselämä ja viimeiset vuodet
muokkaa
Hubert de Givenchyn pitkäaikainen kumppani oli ranskalainen muotisuunnittelija Philippe Venet (1929–2021).[3] Viimeisinä vuosinaan Givenchy asui Manoir de Jonchet -nimisessä suojellussa 1500-luvun linnassa[3] Romilly-sur-Aigressa, Eure-et-Loirissa lähellä Pariisia. Eläkkeellä ollessaan hän ryhtyi keräämään 1600- ja 1700-lukujen pronssi- ja marmoriveistoksia.[6][8]
Kunnianosoituksia
muokkaa
Kunnialegioonan ritari (Ranska, 1983)[10]
Taiteen ja kirjallisuuden ritarikunnan ritari (Ranska, 1992)[10]
Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi (Espanja, 2002)[11]
Tammikuussa 2007 Ranskan postilaitos julkaisi Givenchyn suunnittelemia postimerkkejä ystävänpäivänä.[12]
Lokakuussa 2014 Thyssen-Bornemisza-museossa Madridissa Espanjassa pidettiin retrospektiivinen näyttely, jossa oli 95 hänen suunnittelemaansa asua.[13] Hänen suunnittelutöitään oli esillä retrospektiivisissä näyttelyissä Fashion Institute of Technologyssa New Yorkissa ja Musée Gallierassa Pariisissa, ja hän sai Lifetime Achievement Award -palkinnon Council of Fashion Designers of Americalta vuonna 1996.[2][3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Töyrylä, Katriina: Muotisuunnittelija Hubert de Givenchy on kuollut Yle Uutiset. 12.3.2018. Yleisradio. Viitattu 12.3.2018.
- ↑ a b c d e f g h i Hubert de Givenchy | Biography, Audrey Hepburn, Fashion, & Facts Encyclopædia Britannica. 6.3.2024. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Eric Wilson: Hubert de Givenchy Dies at 91; Fashion Pillar of Romantic Elegance The New York Times. 12.3.2018. Viitattu 26.4.2024. (englanti)
- ↑ a b c d e f g h i Hubert de Givenchy - Fashion, Audrey Hepburn & Death Biography. 7.4.2021. Viitattu 26.4.2024. (englanti)
- ↑ a b Kim Willsher: Hubert de Givenchy, maker of style icons, dies aged 91 The Guardian. 12.3.2018. Viitattu 26.4.2024. (englanti)
- ↑ a b c d e f g The biography of Hubert de Givenchy Haute History. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
- ↑ French fashion designer Hubert de Givenchy has died at the age of 91. News Corp Australia Network, 13. maaliskuuta 2018.
- ↑ a b Hubert de Givenchy 1927–2018 Helsingin Sanomat. 19.3.2018. Viitattu 26.4.2024.
- ↑ a b c Condé Nast: Hubert de Givenchy British Vogue. 11.11.2011. Viitattu 26.4.2024. (englanti)
- ↑ a b Mohrt, Françoise: The Givenchy Style, s. 204. Assouline, 1998. ISBN 2-84323-107-8 (englanniksi)
- ↑ BOE-A-2002-13054 Real Decreto 617/2002, de 1 de julio, por el que se concede la Gran Cruz de la Orden de Isabel la Católica al señor Hubert James Taffin de Givenchy. Boletín Oficial del Estado. 1.7.2002. Viitattu 29.9.2024. (espanja)
- ↑ 2007, Givenchy 2v postbeeld.com. 2024. Viitattu 29.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Kassam, Ashifa: Hubert de Givenchy needled by collapse of haute couture The Guardian. 22.10.2014. Viitattu 26.4.2024. (englanti)