Helen Keller

Helen Adams Keller (27. kesäkuuta 1880 Tuscumbia, Alabama, Yhdysvallat – 1. kesäkuuta 1968 Westport, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kuurosokea kirjailija, aktivisti ja luennoitsija.

Helen Keller
Helen Keller vuonna noin 1920
Henkilötiedot
Syntynyt	27. kesäkuuta 1880 Tuscumbia, Alabama, Yhdysvallat
Kuollut	1. kesäkuuta 1968 (87 vuotta) Westport, Connecticut, Yhdysvallat
Ammatti	kirjailija
Vanhemmat	Arthur H. Keller Kate Adams Keller
Kirjailija
Tuotannon kieli	englanti
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä

Lapsuus

Keller syntyi Ivy Greenin talossa Tuscumbiassa, Alabamassa 27. kesäkuuta 1880. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Arthur H. Keller ja Kate Adams Keller. Hänellä oli kaikkiaan neljä sisarusta: sisko ja veli sekä kaksi velipuolta isän aiemmasta liitosta.

Hän sairastui 19 kuukauden iässä tuntemattomaan sairauteen, mahdollisesti aivokuumeeseen. Sairaus ei kestänyt pitkään, mutta ehti tuhota Kellerin näön, kuulon ja orastavan puhekyvyn. Seitsemänvuotiaaksi mennessä hän oli jo keksinyt yli 60 erilaista viittomaa, joilla hän pystyi keskustelemaan perheensä kanssa. Kun perhe ei ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, turhautunut lapsi sai raivokohtauksia.

Vuonna 1886 hänen äitinsä Kate Keller tutustui Charles Dickensin American Notesin kautta toisen kuurosokean lapsen, Laura Bridgmanin, menestyksekkääseen koulutukseen ja matkusti Baltimoreen erikoislääkärille. Hän lähetti Katen Alexander Graham Bellille, joka työskenteli tuolloin kuurojen lasten kanssa. Bell neuvoi Katea ja Helen Kelleriä ottamaan yhteyttä Perkinsin sokeain kouluun Massachusettssiin, missä Laura Bridgman oli itse aikoinaan opiskellut. Koulu lähetti Anne Sullivanin auttamaan Kelleriä. Hän oli itsekin näkövammainen, koulun entinen oppilas ja tuolloin opettaja. Tämä oli alku Sullivanin ja Kellerin 49 vuoden yhteistyölle.

Sullivan vaati Helen Kellerin isältä luvan eristää tyttö muusta perheestä pieneen rakennukseen puutarhassa. Sullivanin ensimmäisenä työnä oli saada tyttö käyttäytymään. Suuri läpimurto kielenoppimisessa tapahtui, kun Helen Keller ymmärsi eräänä päivänä, että kuviot, joita hänen opettajansa teki hänen toiselle kämmenelleen samalla, kun pumppasi vettä pumpusta toiselle kämmenelle, symboloivat vettä. Tämän jälkeen Helen Keller vaati lopen uupunutta Sullivania nimeämään kaikki muut tärkeät asiat maailmassaan.

10-vuotiaana Helen Keller sai tietää Ragnhild Kåtasta. Kåta oli kuurosokea norjalainen tyttö, joka oli oppinut puhumaan. Hänkään ei syntynyt kuurosokeana vaan tuli kuuroksi ja sokeaksi 3,5-vuotiaana. Hän oppi puhumaan, kun hän koski puhuvan ihmisen suuhun ja tunsi huulten liikkeen. Sillä tavalla Kåta pystyi ”lukemaan kädellä”, mitä muut ihmiset sanoivat hänelle tai toisille ihmisille. Helen Keller yritti oppia puhumaan samalla tavoin, mutta ei ollut yhtä menestyksekäs. Kellerin opettajat tekivät monia virheitä ja harjoitukset olivat Kellerin harjaantumattomalle äänelle liian rasittavia. Kellerin ”suullinen kieli” oli epäselvä koko hänen elämänsä ajan, ja vain läheiset ystävät ymmärsivät häntä.

Helen Keller oli kuitenkin kielellisesti hyvin lahjakas ja oppi lukemaan paitsi englantia myös espanjaa, ranskaa, saksaa, kreikkaa ja latinaa pistekirjoituksella.

Koulutus

Helen Keller ja hänen opettajansa Anne Sullivan.

Vuonna 1888 Helen Keller alkoi opiskella Perkinsin sokeiden koulussa ja vuonna 1894 Keller ja Sullivan muuttivat New Yorkiin jatkaakseen Wright-Humasonin kuurojenkoulussa.

Vuonna 1898 he palasivat Massachusettsiin, ja Helen Keller kirjautui sisään Cambridge school for young ladies -opistoon ennen kuin pääsi vuonna 1900 Radcliffe Collegeen. Vuonna 1904, 24 vuoden ikäisenä, hän valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi arvosanalla cum laude, ja oli näin ensimmäinen yliopiston suorittanut kuurosokea.

Aikuisuus

Valmistuttuaan Helen Keller aloitti elämäntyönsä sokeiden ja kuurosokeiden auttajana. Hän otti yhteyttä lainsäätäjiin ja kiersi maailmaa luennoimassa sekä kirjoitti useita teoksia ja artikkeleita. Hän tapasi Yhdysvaltain presidentit Grover Clevelandista Lyndon Johnsoniin. Hänen panoksensa sokeiden ja muiden syrjittyjen aseman parantamiseksi muodostui merkittäväksi. Lions Clubs Internationalin (LCI) kansainvälisessä kokouksessa Ohion Cedar Pointissa Yhdysvalloissa 30. kesäkuuta 1925 esittämän vetoomuksen johdosta aloitettiin Lions Clubien Sight First -näönsuojeluohjelmat. Suomessa Keller vieraili toukokuussa vuonna 1957.

Kellerillä oli ainakin yksi lyhyeksi jäänyt rakkaussuhde, mutta hän ei mennyt elämänsä aikana kertaakaan naimisiin.

Viimeiset vuodet

Keller sai aivoinfarktin vuonna 1961 ja vietti viimeiset vuotensa kotonaan. Vuonna 1964 Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson myönsi hänelle Presidentin vapaudenmitalin.

Helen Keller kuoli kotonaan 87 vuoden iässä 1. kesäkuuta 1968.

Hänen synnyinkotinsa on toiminut museona vuodesta 1954 lähtien.

Teoksia

Helen Keller piste­kirjoituksella.

• Helen Keller: The Story of My Life (1903)
• Helen Keller: Light in My Darkness (1927)
• Helen Keller: Elämäni tarina (1957). Suomentanut Martti Montonen, johdanto Felix Holländer, jälkikirjoitus Niilo Mäki.

Elokuvia

Helen Kellerin elämästä tehtyjä elokuvia:

• Deliverance (mykkäelokuva, 1919)
• Ihmeidentekijä (1962, alun perin William Gibsonin näytelmä vuodelta 1959)
• Helen Keller and Her Teacher (1970)
• Helen Keller: The Miracle Continues (1984)

Aiheesta muualla

• The Story of My Life Helen Keller – In Her Own Words (The Story of My Life) 2011. American Foundation for the Blind. Arkistoitu 7.6.2011. (englanniksi)
• Helen Keller Internationalin henkilöesittely. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Helen Keller. Ylen Elävä arkisto.