Wikipedia

Havaiji

Yhdysvaltain osavaltio
(Ohjattu sivulta Hawaiji)

Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltojen osavaltiosta. Muista samannimisistä asioista katso täsmennyssivu.

Havaiji (havaijiksi Hawaiʻi, engl. Hawaii) on Yhdysvaltojen osavaltio pohjoisella Tyynellämerellä. Osavaltioon kuuluvat kaikki Havaijisaaret Midwaytä lukuun ottamatta[3]. Havaiji on ollut Yhdysvaltojen hallussa virallisesti vuodesta 1898 ja maan osavaltio vuodesta 1959 lähtien. Ennen Yhdysvaltojen miehitystä se oli itsenäinen kuningaskunta 1810–1893.

Havaiji
State of Hawaii
Mokuʻāina o Hawaiʻi
Havaijin lippuHavaijin sinetti
lippusinetti
Yhdysvaltain kartta, jossa Havaiji korostettuna
Yhdysvaltain kartta, jossa Havaiji korostettuna
Valtio  Yhdysvallat
Pääkaupunki Honolulu
Suurin kaupunki Honolulu
Kuvernööri Josh Green (D)
Viralliset kielet englanti ja havaiji[1]
Pinta-ala  
– yhteensä 28 337 km² (43.)
– josta maata 16 649 km²
– josta vettä 11 672 km² (41,2 %)
Väestö (2020)  
– asukkaita 1 455 271 (40.)
– asukastiheys 87,4 as./km²
Liittovaltion osavaltioksi  
– päivämäärä 21. elokuuta 1959
– järjestyksessä 50.
Aikavyöhyke UTC−10 (HST)[2]
– kesäaika ei käytössä[2]
Pinnanmuodostus  
– korkein kohta 4 205 m
– keskikorkeus 925 m
– matalin kohta 0 m
Lyhenteet  
– postilyhenne HI
– ISO 3166-2 US-HI
Lempinimi The Aloha State (virallinen), Paradise (Paratiisi), The Islands of Aloha (Aloha-saaret)
Motto Ua Mau ke Ea o ka ʻĀina i ka Pono (Maan elämä on oikeudenmukaisuudella ikuistettu)
Laulu Hawaiʻi Ponoʻī
www.hawaii.gov
Löydä lisää Yhdysvaltoihin liittyviä artikkeleitaYhdysvaltojen teemasivulta

Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan osavaltiossa oli 1 455 271 asukasta.[4] Osavaltion pääkaupunki on Honolulu. Havaijin virallisena kielenä on englannin lisäksi alkuperäinen havaijin kieli.[1]

Maantiede

muokkaa

Saaret

muokkaa
 
Havaijin pääsaaret.
 
Havaijin sijainti Tyynessä valtameressä

Havaijisaarten kahdeksan pääsaarta ovat kaakosta luoteeseen Havaiji (Big Island), Maui, Kahoolawe, Lanai, Molokai, Oahu, Kauai ja Niihau.[5]

Havaijisaaret ovat tuliperäisiä ja koralliriuttojen reunustamia. Havaijin saari eli Big Island on geologisesti nuorin ja pinta-alaltaan lähes kaksi kertaa suurempi kuin muut saaret yhteensä. Väestö ja talous ovat keskittyneet Oahun saarelle, jossa on myös pääkaupunki Honolulu ja sotilastukikohta Pearl Harbor. Taloudellisesti toiseksi merkittävin saarista on suosittu lomakohde Maui.[5] Kahoolawe on asuttamaton, Yhdysvaltain sotilaallisessa käytössä oleva saari[6], kun taas Niihau on yksityisomistuksessa oleva, alkuperäisväestöä lukuun ottamatta ulkopuolisilta lähes suljettu saari[7]. Pääsaarilta luoteeseen on 1 800 kilometriä pitkä asuttamattomien pikkusaarten ketju, Luoteiset Havaijisaaret.[5]

Geologia

muokkaa
 
Puʻu ʻŌʻōn kraatterista Kilauealla purkautuu laavaa.

Havaijisaaret ovat syntyneet Tyynenmeren mannerlaatan liikkuessa luoteeseen niin sanotun kuuman pisteen yli. Kuuman pisteen kohdalla muodostuu tulivuori, joka ajan myötä nousee merenpinnan yläpuolelle synnyttäen saaren. Mannerlaatan liikkuessa vuosimiljoonien kuluessa tulivuoret ovat liikkuneet pois kuumasta kohdasta luoteeseen, sammuneet ja eroosion vaikutuksesta pienentyneet. 35 kilometriä Havaijin saaresta etelään on syntymässä uusi saari, Loihi[8]. Havaijin tunnetuimpia tulivuoria ovat Mauin Haleakalā ja Havaijin saaren Mauna Kea, Mauna Loa ja Kīlauea, joista kaksi viimeisintä ovat edelleen aktiivisia[9].

Havaijisaaret ovat erittäin vuoristoisia: 50 % saarten maa-alasta sijaitsee yli 600 metrin korkeudessa ja 10 % yli 2 000 metrin korkeudessa.[10]

Ilmasto

muokkaa

Vaikka saaret tunnetaan enimmäkseen rannikoidensa trooppisesta ilmastosta, etenkin vuoristoisilla Mauilla ja Havaijin saarella voidaan tunnistaa seitsemästä jopa yhteentoista eri ilmastotyyppiä, jotka jakautuvat niin sanottuihin tuulen ja suojanpuoleisiin alueisiin. Suojanpuoleiset alueet ovat kuivempia, vähäsateisempia ja aurinkoisimpia, minkä takia myös matkailu keskittyy näiden alueiden rannikoille, saarten länsi- ja kaakkoisosiin. Lämpötilavaihtelut ilmastovyöhykkeiden sisällä ovat pienet. Honolulussa lämpimin kuukausi on elokuu, jonka keskilämpötila on 28 °C, ja kylmintä on helmikuussa, 23 °C. Vuorilla, etenkin Mauna Kealla, Mauna Loalla ja Haleakalālla, lämpötila voi laskea nollan alapuolelle, eikä lumi ole lainkaan tuntematon ilmiö. Mauna Kealla on mitattu saarten kylmyysennätys, −11 °C vuonna 1979, kun taas saarten lämpöennätys, 38 °C, on mitattu Pahalassa, Havaijin saaren etelärannikolla vuonna 1931. Waialealen vuori Kauailla on maailman toiseksi sateisin paikka, ja sen vuotuinen sademäärä on muhkeat 11,7 m.[10]

Ilmastonmuutos vaikuttaa Havaijilla nostamalla ilman ja ympäröivien merialueiden lämpötiloja, merenpinnan korkeutta ja meren happamuustasoa. Meren lämpeneminen ja happamuuden nousu on vaaraksi Havaijin koralliriutoille ja muille meren ekosysteemeille, joista osa elää vain Havaijilla. Toisaalta ilmastonmuutos saattaa lisätä kuivuutta Havaijin maa-alueilla.[11]

Luonto

muokkaa

Havaijin eristyneisyys on muokannut siitä ainutlaatuisen ekosysteemin. Saarilla on 1 400 muualla esiintymätöntä kasvilajia, joista useita esiintyy vain tietyissä laaksoissa ja vaikeapääsyisillä vuorilla[12]. Myös saarien linnusto on ainutlaatuista – saarilla esiintyy muun muassa 28 kotoperäistä tangaralajia, joista osa elää vain yhdellä saarella.[13] Saarten kansallislintu on vaarantunut havaijinhanhi eli nene, jonka kanta oli alimmillaan 30 yksilön tienoilla, mutta on suojelun ansiosta elpynyt jo muutamaan sataan yksilöön[14]. Marras–huhtikuun välillä Mauin ja Havaijin saaren vesille tulevat leikkimään ja lisääntymään ryhävalaat. Vedet vilisevät trooppisia kaloja ja muun muassa merikilpikonnalajeja[13], joiden havainnointi snorklaamalla ja sukeltamalla onkin suosittua ajanvietettä. Ainoat saarilla luontaisesti elävät nisäkkäät ovat muutama lepakkolaji.[15] Lisäksi rannikoilla ja lähivesillä liikkuu valaita ja hylkeitä. Havaijinhylkeen pääasialliset lisääntymispaikat ovat Luoteis-Havaijin saarilla. Viime vuosina laji on levinnyt myös Havaijin pääsaarille.[16]

Historia

muokkaa
 
Havaijilaisia merikanootteja 1784. Piirros: John Webber (1751-1793). Teoksessa: Cook, J. A voyage to the Pacific Ocean (London, Strahan, 1784).

Löytöretkeilijät

muokkaa

Havaijin alkuperäisväestö on polynesialaista. Havaijin arvioidaan tulleen asutetuksi kahdessa aallossa. Ensimmäinen aalto polynesialaisia löytöretkeilijöitä tuli ilmeisesti Marquesassaarilta jo 300 eaa. tienoilla. Toinen asutusaalto saapui Seurasaarilta noin 1100-luvulla. Havaijilainen yhteiskunta muodostui luokkajakoiseksi. Ensimmäisenä eurooppalaisena saarille saapui 20. tammikuuta 1778 englantilainen kapteeni James Cook.[17] Cook antoi tuolloin ”löytämälleen” saariryhmälle nimen Sandwich Islands.[18] Nimi viittaa Sadwichin 4. jaarliin, John Montaguun, joka rahoitti Cookin matkoja.[19]

Varhaisten havaijilaisten suhteista nykyiseen Ranskan Polynesiaan viittaa myös Lāna‘in ja Kaho‘olawen saarten välissä sijaitseva kanaali, jonka nimi tarkoittaa "tie Tahitille" (havaijiksi Kealaikahiki): suoraan etelään kanavan mukaisesti seilaava alus päätyy Tahitille, mistä nimi tulee. Historijoitsija David Malon mukaan kanaalin nimi tulee yhdestä havaijilaisesta päälliköstä, joka kulki tätä reittiä pitkin Tahitille.[20][21]

Havaijin kuningaskunta 1810–1893

muokkaa
Pääartikkeli: Havaijin kuningaskunta

Ennen eurooppalaisten saapumista saariryhmä oli hajautunut lukuisiin pieniin, keskenään usein sotineisiin heimokuntiin, kunnes kuningas Kamehameha I, joka tunnetaan myös Kamehameha Suurena, yhdisti saaret yhdeksi kuningaskunnaksi vuonna 1810.[22] Hän oli kotoisin Havaijin saarelta, ja yhdistettyään kaikki saaret yhdeksi kuningaskunnaksi hän nimesi sen kotisaarensa mukaan.[23] Samoihin aikoihin ulkomaisia laivoja alkoi saapua saarille yhä enemmän, ja ne toivat mukanaan uusia eläin- ja puulajeja, hedelmiä, tuliaseita, alkoholijuomia – sekä tauteja. Pian alkuperäisasukkaita kuoli runsaasti koleraan, tuhkarokkoon ja tippuriin. Sen lisäksi että havaijilaisia kuoli näihin uusiin tauteihin, monet heistä tulivat hedelmättömiksi mikä lisäsi väestökatoa.[24] Vaikka Cookin saapuessa havaijilaisia on arvioitu olleen useita satoja tuhansia, heitä oli jäljellä vuonna 1848 enää 88 000[25].

Yhdysvaltojen vaikutus alkoi voimistua Havaijissa 1830-luvulta lähtien, jolloin aloitettiin laajamittaisempi sokeriruo’on viljely[26]. Viljelykset olivat pääosin Yhdysvalloista tulleiden siirtolaisten omistuksessa. Sokeriruokoviljelmät houkuttelivat myös eri kansallisuuksia edustaneita siirtotyöläisiä[27]. Vuonna 1820 saapuivat myös ensimmäiset amerikkalaiset puritaanilähetyssaarnaajat, jotka perustivat saarille lukuisia kouluja ja loivat havaijin kielen ensimmäisen kirjoitetun muodon.[28][29]

Kuningas Kamehameha I:n vaimo, kuningatar Kaahumanu toimi tärkeässä roolissa saarten tabu (kapu) -järjestelmän kumoamisessa yhdessä vuonna 1819 valtaan astuneen kuningas Kamehameha II:n kanssa. Kamehameha II matkusti vaimonsa Kamamalun ja monien hovin jäsenten kanssa 1823 valtiovierailulle Englantiin, jossa kuningas ja kuningatar kuolivat vastustuskyvyttöminä tuhkarokkoon.[30]

 
Kalākaua.

Vaikka kuningas Kamehameha III julisti 1840 Havaijin perustuslaissa maan monarkiaksi 1840 ja sai Yhdysvallat tunnustamaan saarten itsenäisyyden 1842[31], saarten riippuvuus Yhdysvalloista kasvoi jatkuvasti. Yksityinen maanomistus tuli mahdolliseksi 1848, jonka jälkeen pääomainvestoinnit maahan kasvoivat huomattavasti.[26] Kamehameha III:n jälkeen maata hallitsivat kuninkaat Kamehameha IV (1854–1863), Kamehameha V (1863–1872) ja Lunalilo (1872–1874)[32].

Vuonna 1874 Havaijin valtaistuimelle nousi kuningas Kalākaua[33], joka suosi alkuperäisväestön nimittämistä julkisiin asemiin. Havaijilainen sokeri sai suosituimmuusaseman Yhdysvaltojen markkinoilla vuonna 1875 solmitun kauppasopimuksen pohjalta, joka uusittiin 1884 ja lopullisesti ratifioitiin 1887. Samalla Yhdysvallat sai luvan perustaa laivastotukikohdan Pearl Harboriin.[26] Kalākauan valtaa rajoitettiin merkittävästi lopulta uuden perustuslain voimin. Oppositio teki myös aseellisen vallankaappausyrityksen.[33]

 
Kuningatar Lili'uokalani.

Kalākauan sisaren, kuningatar Lili’uokalanin, noustessa seuraavana hallitsijana valtaan tilanne maassa oli jo varsin hankala. Omistava luokka eli lähinnä valkoiset siirtolaiset kannattivat maan yhdistämistä Yhdysvaltoihin ja tavallisen kansan enemmistö oli itsenäisen monarkian puolella. Vuonna 1893 Lili’uokalani syrjäytettiin valkoisten sokeriruokoliikemiesten järjestämässä vallankaappauksessa Yhdysvaltojen merijalkaväen avulla.[26]

Tasavalta ja Yhdysvaltojen protektoraatti 1893–1900

muokkaa
Pääartikkeli: Havaijin tasavalta

Havaijiin perustettiin poikkeustilahallitus ja Yhdysvaltain Havaijin-lähettiläs John L. Stevens julisti Havaijin Yhdysvaltojen protektoraatiksi. Presidentti Grover Cleveland kuitenkin kieltäytyi Havaijin haltuunotosta, koska useimmat alkuperäisasukkaat eivät olleet vallankumouksen takana.[26] 1894 poikkeustilahallitus julisti Havaijin tasavallaksi ja valitsi Sanford Ballard Dolen presidentiksi. Ryhmä kuningattarelle uskollisia havaijilaisia yritti vielä 1895 nousta kapinaan ja palauttaa vanhan kuningattaren valtaistuimelle, mutta yritys murskattiin ja kuningatar Lili’uokalani pantiin kotiarestiin.[34] Seuraava Yhdysvaltojen presidentti William McKinley kannatti kuitenkin saarten ottamista Yhdysvaltojen hallintaan ja allekirjoitti sitä koskevan päätöslauselman 7. heinäkuuta 1898.[26]

Yhdysvaltain territoriosta osavaltioksi 1900–1959

muokkaa

Päätöslauselman pohjalta saaret julistettiin Yhdysvaltojen territorioksi 1900, jolloin Sanford B. Dolesta tuli kuvernööri[26]. Havaijia ehdotettiin kongressissa osavaltioksi ensi kertaa jo 1937, mutta ehdotus hylättiin saarten sekalaisen asujaimiston ja etäisen sijainnin vuoksi.[26].

 
Japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan.

7. joulukuuta 1941 Japanin ilmavoimat hyökkäsivät varoittamatta Pearl Harboriin, mikä veti Yhdysvallat mukaan toiseen maailmansotaan. Sodan aikana Havaiji oli Yhdysvaltain Tyynenmeren-joukkojen päätukikohta ja sotatilalain alainen 7:nnestä joulukuuta 1941 maaliskuuhun 1943[26].

Ammattiyhdistystoiminta lisääntyi räjähdysmäisesti sodan jälkeen, ja saaret olivat yleislakossa 1946, 1949 ja 1958. Vuodesta 1930 alkanut matkailu lisääntyi merkittävästi ilmailun teknologisen kehittymisen myötä ja houkutteli saarille uusia investoijia[26].

Havaijista tuli Yhdysvaltojen 50. osavaltio elokuussa 1959. Suuria levottomuuksia tai vastarintaa ei syntynyt, vaikkakin itse prosessi oli eräiden lähteiden mielestä arveluttava. Asiasta järjestettiin kansanäänestys, jossa vaihtoehtoina olivat joko territoriona jatkaminen tai Yhdysvaltoihin osavaltiona liittyminen. Itsehallinto- tai itsenäisyysvaihtoehtoa ei äänestyksessä ollut vastoin YK:n suosituksia. Äänioikeutettuja olivat Yhdysvaltojen kansalaiset, jotka olivat asuneet Havaijissa vähintään vuoden. Henkilöiltä, jotka eivät olleet Yhdysvaltojen kansalaisia tai eivät kansalaisuutta halunneet ottaa, evättiin äänioikeus.[35]

Osavaltiona 1959–

muokkaa

1960-luvun alussa matkailu suihkukoneilla yleistyi ja Havaijilla kävijöiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Waikikiin rakennettiin monikerroksisia hotelleja jotta kaikki halukkaat voitiin majoittaa sinne.[36]

Matkailun kasvaessa maanviljelyn merkitys pieneni. Jo vuonna 1960 turismista saatiin enemmän tuloja kuin ananasten tai sokerin tuotannosta. Viimeiset sokeriviljelmät suljettiin 1990-luvulla.[37][36]

Vuonna 1976 protestoijat valtasivat Kahoolawen saaren lopettaakseen Yhdysvaltojen armeijan ampumaharjoitukset saarella. Vuonna 1990 presidentti George Bush määräsi harjoitukset lopetettaviksi, ja vuonna 2003 merivoimat siirsi saaren Havaijin osavaltion hallintaan.[38]

Vuonna 2016 Yhdysvaltojen sisäministeriö ilmoitti valmistelevansa lakia, joka mahdollistaisi havaijilaisten oman hallinnon perustamisen samoilla ehdoilla kuten Manner-Yhdysvalloissa muiden maan alkuperäisasukkaiden keskuudessa.[39]

Hallinto

muokkaa

Osavaltion lainsädäntöelin on kaksikamarinen: Havaijin edustajainhuoneessa on 52 edustajaa ja senaatissa on 25 senaattoria. Vuonna 2013 demokraattisella puolueella on selvä enemmistö: 44 edustajaa ja 24 senaattoria.[40][41]

Havaijin kuvernöörinä toimii demokraattista puoluetta edustava Josh Green, joka valittiin ensimmäisen kerran virkaan vuonna 2022.[42]

Osavaltio lähettää muiden tavoin kaksi senaattoria Yhdysvaltain senaattiin. Tämänhetkiset senaattorit ovat Mazie Hirono ja Brian Schatz, joista kummatkin edustavat demokraatteja.[43] Yhdysvaltojen edustajainhuoneeseen Havaiji lähettää myös kaksi edustajaa. Huhtikuussa 2022 he olivat Ed Case ja Jill Tokuda, joista kummatkin edustavat demokraatteja.[44]

Paikallishallinto

muokkaa

Havaiji eroaa muista osavaltioista siten, että sen paikallishallinto on vain kaksiportainen: osavaltio ja piirikunnat. Havaijilla ei ole virallisesti kuntia tai kaupunkeja, vaikka osavaltion perustuslaki sallisikin niiden perustamisen.[45] Kansalaisaloitteet tai kansanäänestykset osavaltion tasolla eivät ole mahdollisia.[46]

Havaiji on jaettu viiteen piirikuntaan, joista neljää johtaa pormestari: Honolulu, Maui, Kauaʻi ja Hawaiʻi[47]. Viides piirikunta on Kalawao[48]. Havaijin suurimmat asutuskeskukset (vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan) ovat Honolulu (353 706 asukasta), Itä-Honolulu (51 124), Pearl City (44 815), Waipahu (44 539), Hilo (44 370), Kailua (40 890) ja Kaneʻohe (37 996).[49]

Talous

muokkaa

Havaijin merkittävin elinkeino on matkailu, jonka jälkeen toiseksi tärkein tulonlähde saariryhmälle ovat Yhdysvaltojen sotilastukikohtien henkilöstön ja niiden vaatimien palvelujen tuottamat tulot. Sokeriruoko ja ananas, joiden viljely on pääasiassa yritysmuotoisten plantaasien hallussa, ovat saarten pääasialliset maataloustuotteet. Muita maataloustuotteita ovat makadamia-pähkinät, papaijat, vihannekset ja kahvi. Kalastuksella on myös tärkeä rooli, ja saarten vesiltä saadaan muun muassa runsaasti tonnikalaa.[50]. Vuonna 2011 Havaijin bruttokansantuote asukasta kohden oli 42 925 USD.[51]. Vuosina 2017–2019 osavaltion työttömyysaste oli keskimäärin 2,5 %.[52] Vuonna 2022 osavaltion viisi suurinta työnantajaa olivat Tesoro, Hawaii Pacific Health, Hawaiian Airlines, Havaijin osavaltion opetustoimi sekä Kyo-Ya Hotels Resorts.[53]

Havaijilla käy vuosittain 9 miljoonaa turistia, kun taas osavaltion asukasluku on hieman alle 1,5 miljoonaa. Tämän on katsottu aiheuttavan merkittäviä haittoja osavaltion luonnolle, minkä vuoksi Havaijilla on pyritty ehdotettu matkailumaksun käyttöönottoa. Viimeisin yritys, jossa maksun suuruus olisi 50 dollaria turistia kohden per vuosi, kaatui osavaltion parlamentissa toukokuussa 2023.[54]

Havaiji oli pitkään ainoa osavaltio Yhdysvalloissa, jossa kasvatettiin kahvia kaupallisiin tarkoituksiin, mutta sittemmin kahvia on alettu viljelemään myös Kaliforniassa. Myös Floridassa on tutkittu mahdollisuutta kaupalliseen kahvin viljelyyn.[55] Havaijilla kahvia on viljelty kaupallisesti jo kuningaskunnan aikana: ensimmäiset siemenet saarille tuotiin 1813 ja ensimmäinen kaupallinen kahvia viljelevä plantaasi perustettiin Kaua‘in saarelle 1836.[56]

Lämpimän ilmaston takia Havaijilla käytetään henkeä kohti kolmanneksi vähiten energiaa Yhdysvaltojen osavaltiosta. Suurin energian kuluttaja on liikennesektori. Vuonna 2010 Havaiji toi 94 prosenttia käyttämästään energiasta osavaltion ulkopuolelta. Sähkön kuluttajahinnat ovat Yhdysvaltojen korkeimmat. Se panostaa biopolttoaineisiin, ja sillä on jo nyt maailman suurin pelkkiä biopolttoaineita käyttävä sähköntuotantolaitos. Se käyttää myös geotermistä lämpöä ja aurinkoenergiaa.[57] Vuonna 2020 osavaltion kotitalouksien kuluttamasta sähköstä 67,7 % tuotettiin raakaöljyllä, 12,8 % hiilellä ja 6,5 % tuulivoimalla.[58] Ainoa paikallinen hiilivoimala, AES Hawaii, suljettiin 1. syyskuuta 2022.[59]

Havaijin verovirasto verottaa tuloja yhdeksänportaisella asteikolla, joka on minimissään 1,4 % ja maksimissaan 8,25 %.[60] Havaijilla ei kerätä myyntiveroa, vaan sen sijaan osavaltiossa on käytössä yleinen valmistevero (engl. General Excise Tax, lyh. GET), joka on osavaltion tasolla joko 0,15 % (vakuutusalalla) 0,5 % (tukku-, tuotanto- tai palvelualoilla) tai 4 % (kaikki muut). Mikäli sovelletaan 4 % valmisteveroa, piirikunnat saavat lisätä oman lisänsä sen päälle. Vuoden 2030 loppuun asti nämä lisät ovat kaikissa piirikunnissa 0,5 % paitsi Mauilla, jossa lisää ei kerätä ollenkaan.[61]

Liikenne

muokkaa

Havaijilla on 20 lentoasemaa.[62] Se on keskeinen lentopaikka Tyynenmeren ylittävillä lennoilla. Monet Aasiasta, Australiasta ja Yhdysvaltojen mannerosasta tulevat lennot pysähtyvät siellä matkallaan Tyynen valtameren eteläosiin.[63] Lentoasemista kymmenellä oli kaupallista liikennettä vuonna 2015. Vilkkain niistä oli Honolulun kansainvälinen lentoasema, jolta lähti lähes 9,5 miljoonaa matkustajaa. Muut vilkkaimmat olivat Kahuluin (3,2 milj.), Lihuen (1,5 milj.), Kailua-Konan (1,5 milj.) ja Hilon (630 000) lentoasemat.[64] Lentoasemista Honolulu ja Kahului ovat Federal Aviation Administrationin Yhdysvaltain pääasiallisiksi kansainvälisiksi lentoasemiksi määrittelemien joukossa.[65] Saarten välisiä lentoja tarjoavat Hawaiian Airlines, Mokulele Airlines ja Island Air.[66]

Satamia Havaijilla on kaikkiaan 15.[67] Honolulun satama oli vuonna 2015 Pohjois-Amerikan 13. vilkkain tavarasatama konttiliikenteen määrällä mitattuna. 50 vilkkaimman joukkoon mahtuivat myös Kahuluin, Kawaihaen, Nawiliwilin ja Hilon satamat.[68] Risteilysatamista suurimmat olivat Honolulu, Hilo ja Nawiliwili, joissa jokaisessa vieraili yli sata risteilyalusta ja yhteensä yli 870 000 matkustajaa vuonna 2015.[69]

Oʻahulla on kattava linja-autoverkosto, mutta Mauilla, Havaijin saarella ja Kaua'illa on liikennettä vain suurimpien kaupunkien välillä.[63]

  •  
    Risteilyalus Honolulun satamassa 2015.
  •  
    Hawaiian Airlinesin lentokoneita Honolulun kansainvälisellä lentoasemalla.

Väestö

muokkaa
Pääartikkeli: Havaijin väestö

Nykyisin Havaijin väestö on etniseltä ja kulttuuriselta taustaltaan monipuolisempaa kuin minkään muun Yhdysvaltojen osavaltion. Jo vuodesta 1852 lähtien maan sokeriruokoplantaaseille alkoi saapua kiinalaisia siirtotyöläisiä. 1800-luvulla maahan saapui myös lukuisia portugalilaisia, saksalaisia, japanilaisia ja puertoricolaisia. Viimeisimpiä siirtolaisaaltoja tuli vuoden 1900 jälkeen Filippiineiltä, Koreasta ja Samoalta. Eri kansallisuudet ovat sekoittuneet voimakkaasti keskenään, ja puhdasveriset havaijilaiset edustavat enää erittäin pientä osaa saariryhmän kokonaisväestöstä.[5] Vuonna 2011 havaijilaisista oli ulkomailla syntyneitä 17,9 %, joista 79 % aasialaisia[70].

Havaijin suurimmat etniset ryhmät vuonna 2010 olivat valkoiset (24,7 %), filippiiniläiset (14,5 %), japanilaiset (13,6 %) ja havaijilaiset (5,9 %).[71][72]

Kristinusko on suurin uskonto, johon kuuluu 63 % väestöstä. 26 % asukkaista ei kuulu mihinkään järjestäytyneeseen uskontoon. Muiden uskontojen edustajia on 10 % havaijilaisista, joista suurin yksittäinen on buddhalaisuus (8 % koko osavaltion väestöstä).[73]

Vuonna 2017 Yhdysvaltain liittovaltio ilmoitti, että se alkaa käyttämään osavaltion asukkaista nimitystä "Havaijin asukas" (engl. Hawaiian resident). Syynä oli tarve tehdä ero Havaijin alkuperäisväestön ja muiden osavaltioin asukkaiden välille.[74] Pitkään Havaijilla asuneista henkilöistä voidaan käyttää nimitystä kama‘āina. Sana "havaijilainen" (engl. Hawaiian) viittaa ennemminkin sellaisiin henkilöihin, jotka ovat etniseltä taustaltaan Havaijin alkuperäisväestöä.[75] Tästä ei kuitenkaan ole täydellistä konsensusta ja sanan lopullinen merkitys riippuu usein siitä, minkä viraston kanssa asioidaan.[76]

Opetus ja koulutus

muokkaa

Havaijissa on kaikkiaan 287 koulua. Se on yksi 18 Yhdysvaltojen osavaltiosta, jotka valittiin Race to the Top -kehittämisohjelmaan.[77] Sen tarkoituksena on saada vertailukelpoiset opetusohjelmat ja tasokokeet, joiden avulla entistä useampi koululainen pystyy jatkamaan opintojaan korkeammissa oppilaitoksissa tai siirtymään työelämään.[78] Julkiset koulut toimivat yhden, koko osavaltion alueen kattavan, koulupiirin (engl. school district) alaisuudessa, jota hallinnoi osavaltion opetushallitus kaikilla koulutuksen tasoilla korkeakouluja lukuun ottamatta. Se puolestaan nimittää yhden ylitarkastajan, joka käyttää toimeenpanovaltaa julkisissa kouluissa koko osavaltion alueella.[79][46]

Havaijin yliopistokeskus toimii kuudella saarella, joissa on yhteensä neljä yliopistoa ja kymmenen kampusta. Syksyllä 2011 yliopistolla oli noin 60 000 opiskelijaa, joista reilut kuusituhatta jatko-opiskelijoita.[80] Osavaltion alueella toimii myös muutamia yksityisiä yliopistoja kuten Havaijin Brigham Youngin yliopisto, Honolulun Chaminade-yliopisto ja Havaijin Tyynenmeren yliopisto.[81]

Kulttuuri ja urheilu

muokkaa
 
Havaijilainen hula-tanssijatar

Havaijin alkuperäisväestön ikiaikaista kulttuuria edustanee parhaiten hula. Hulaan kuuluvat olennaisina lauletut tarinat (chant), joita hula-tanssi puolestaan elävöittää. Jokainen laulu kertoo uniikin tarinan suullista perimätietoa havaijilaisten uskonnosta, arvoista, historiasta, legendoista, isänmaanrakkaudesta ja ihmisten välisestä rakkaudesta.[82]

Kitaransoitto tuli Havaijiin espanjalaisten mukana. Espanjalaisissa kitaroissa oli suonikielet, mutta Havaijissa soittimeen vaihdettiin teräskielet. Teräskielinen kitara levisi etenkin kantrimuusikkojen käyttöön, ja myöhemmin sen pohjalta kehitettiin sähkökitara.[83] Ukulele kehittyi Havaijissa 1880-luvulla eri kielisoittimien pohjalta.[84]

Lainelautailu on ilmeisesti alkujaan polynesialainen keksintö, mutta siitä tuli suosittua Havaijissa, varsinkin Waikiki Beachilla 1900-luvun alussa.[85]

Nykyisentyyppinen triathlon nousi maailmanmaineeseen Havaijissa järjestettävän Ironman-kilpailun myötä 1970-luvun lopulla. Vuonna 2006 kilpailuun osallistui lähes 3 000 osanottajaa.[86]

Havaijilainen keittiö heijastelee osavaltion monietnistä väestöä, ja Havaijin alkuperäisväestön ruokakulttuuriin on otettu vaikutteita ympäri maailmaa.[87] Tärkeimmät saarten ulkopuolelta tulleet vaikutteet ovat japanilainen ja eurooppalainen ruokakulttuuri.[88]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Hawaii Legislative Reference Bureau: The Constitution of the State of Hawaii XV luku, 4 pykälä Hawaii Legislative Reference Bureau. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b https://www.timeanddate.com/time/zone/usa/hawaii
  3. ↑ Midway Atoll National Wildlife Refuge: About Us U.S. Fish and Wildlife Service. Viitattu 28.3.2013.
  4. ↑ QuickFacts: Hawaii 2020. U.S. Census Bureau. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Columbia University: The Columbia Electronic Encyclopedia, 6th ed., Hawaii, State, United States - Land and People Columbia University Press. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Kaho'olawe Island Reserve Commission: A Brief History Kaho'olawe Island Reserve Commission. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Niihau Helicopters Inc.: The Forbidden Island Niihau Helicopters Inc.. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  8. ↑ U.S. Geological Survey: The long trail of the Hawaiian hotspot U.S. Geological Survey. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Planetology group: Maapallon tulivuoret University of Oulu, Planetology group. Viitattu 24.3.2013.
  10. ↑ a b US Dept of Commerce - NOAA: Climate of Hawaii (pdf) US Dept of Commerce. Viitattu 6.5.2007. (englanniksi)
  11. ↑ What Climate Change Means for Hawaii Elokuu 2016. United States Environmental Protection Agency. Viitattu 31.8.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Best Places to Visit in Hawaii travtasy.com.
  13. ↑ a b Hawaii Nature Guide London, Englang: Pacific Travel Guides. Viitattu 6.5.2007. (englanniksi)
  14. ↑ Seach, John: Nene, Hawaii's Endangered Bird volcanolive.com. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  15. ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 347. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
  16. ↑ Monachus schauinslandi IUCN Red List. 2008. IUCN. Viitattu 28.3.2013.
  17. ↑ Hawaiian Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  18. ↑ Valitut Palat: Suuri maailmantieto. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1989. ISBN 951-9079-92-0
  19. ↑ John Montagu, 4th earl of Sandwich | Biography & Sandwich Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 24.3.2023. (englanniksi)
  20. ↑ Hawaii ocean channels to-hawaii.com. 2024. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Hawaiian Word of the Day - Kealaikahiki Hawaii News Now. 18.12.2015. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Kamehameha I Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  23. ↑ Off The Beat: Don't Call It 'The Big Island' Honolulu Civil Beat. 11.3.2013. Viitattu 24.3.2023. (englanniksi)
  24. ↑ Unification and Monarchy: Missionary influence Bishop Museum. Viitattu 28.3.2013.
  25. ↑ Kaua'i Historical Society: Plantation: Winds of Change Kaua'i Historical Society. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d e f g h i j Columbia University: The Columbia Electronic Encyclopedia, 6th ed., Hawaii, State, United States - History Columbia University Press. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  27. ↑ Hawaii: Life in a Plantation Society Library of Congress. Viitattu 28.3.2013.
  28. ↑ Donald Dalton Johnson: The United States in the Pacific: Private Interests and Public Policies, 1784-1899, s. 85-87. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 9780275950552 Google books (viitattu 28.3.2013).
  29. ↑ Christina S. Beck: Communication Yearbook 30, s. 353. Routledge, 2006. ISBN 9780805860153 Google books (viitattu 28.3.2013).
  30. ↑ Kamehameha II Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  31. ↑ www.hawaiiankingdom.org: Recognition of Hawaiian Independence www.hawaiiankingdom.org. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  32. ↑ Monarchs HawaiiHistory.org. Viitattu 28.3.2013.
  33. ↑ a b Kalakaua Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  34. ↑ Liliuokalani Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2013.
  35. ↑ Laenui, P.K.: Hawaiian Statehood Revisited Honolulu Weekly/American Friends Service. Viitattu 4.5.2007. (englanniksi)
  36. ↑ a b Statehood to Today (1959-present) Hawaii History. Viitattu 2.4.2013.
  37. ↑ Hawaii timeline 1960 Hawaii History. Viitattu 2.4.2013.
  38. ↑ Kaho‘olawe Hawaiian Encyclopedia. Mutual Publishing. Viitattu 2.4.2013.
  39. ↑ Smithsonian Magazine, Jason Daley: Five Things To Know About Liliʻuokalani, the Last Queen of Hawaiʻi Smithsonian Magazine. Viitattu 16.5.2022. (englanniksi)
  40. ↑ Senators Hawaii State Legistlature. Viitattu 27.3.2013.
  41. ↑ Representatives Hawaii State Legistlature. Viitattu 27.3.2013.
  42. ↑ In inauguration speech, Green pledges focus on easing cost of living with housing, tax priorities Hawaii News Now. 5.12.2022. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  43. ↑ U.S. Senate: States in the Senate | Hawaii www.senate.gov. Viitattu 20.10.2021.
  44. ↑ Representatives U.S. House of Representatives. 2023. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  45. ↑ Hawaii - Government and society Encyclopædia Britannica. 2022. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  46. ↑ a b About State Government 2022. Department of Budget and Finance. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  47. ↑ County Government Havaijin osavaltio. Viitattu 27.3.2013.
  48. ↑ Hawaii Quick Facts census.gov. Viitattu 2.4.2013.
  49. ↑ Cities in Hawaii by Population (2022) worldpopulationreview.com. 2022. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  50. ↑ Columbia University: The Columbia Electronic Encyclopedia, 6th ed., Hawaii, State, United States - Economy Columbia University Press. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  51. ↑ Economic Research Service: State Fact Sheets: Hawaii Economic Research Service, USDA, Washington, DC. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  52. ↑ Outlook for the Economy 2022. Hawaii State Department of Business, Economic Development & Tourism. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  53. ↑ The 100 Largest Companies In Hawaii For 2022 2022. Zippia. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  54. ↑ Hawaii's plans to introduce new tourist tax rejected by lawmakers Euronews. 5.5.2023. Viitattu 14.9.2023. (englanniksi)
  55. ↑ Snider, Mike: Is your coffee made in the US? Not likely, but that could change USA TODAY. 29.9.2021. Viitattu 21.1.2024. (englanti)
  56. ↑ Dole Came to Hawai‘i to Grow Coffee Images of Old Hawaiʻi. 26.6.2022. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)
  57. ↑ Hawaii State Profile and Energy Estimates EIA. Viitattu 28.3.2013.
  58. ↑ Electricity Data Browser 2022. eia.gov. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  59. ↑ Hawaii to close its only coal power plant in a step toward renewable energy The Guardian. 1.9.2022. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  60. ↑ Tax policy in Hawaii 2022. Ballotpedia. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  61. ↑ General Excise Tax (GET) Information 2022. Department of Taxation. Viitattu 22.5.2022. (englanti)
  62. ↑ List of all airports in Hawaii, USA The Airport Authority. Viitattu 29.9.2016. (englanniksi)
  63. ↑ a b Getting There and Around Lonely Planet. Viitattu 28.3.2013.
  64. ↑ Calendar Year 2015 Enplanements by State (PDF) Federal Aviation Administration. Viitattu 29.9.2016. (englanniksi)
  65. ↑ AIP – Aeronautical Information Publication – United States of America (PDF) (sivu 827) Federal Aviation Administration. Viitattu 29.9.2016. (englanniksi)
  66. ↑ Getting around by air Lonely Planet. Viitattu 29.9.2016. (englanniksi)
  67. ↑ Hawaii Port Index World Port Source. Viitattu 28.3.2013.
  68. ↑ NAFTA Region Container Traffic (PDF) American Association of Port Authorities. Viitattu 29.9.2016. (englanniksi)
  69. ↑ NAFTA Region Port Cruise Traffic 2013–2015 (PDF) American Association of Port Authorities. Viitattu 29.9.2016. (englanniksi)
  70. ↑ HAWAII, Social & Demographic Characteristics Migration Policy Institute. Viitattu 30.3.2013.
  71. ↑ Hawaii: Profile of General Population and Housing Hawaii State. Viitattu 29.3.2013.
  72. ↑ State & County QuickFacts (Termin white määritelmä) U.S: Census Bureau. Viitattu 29.3.2013.
  73. ↑ Religious Landscape Study: Adults in Hawaii Pew Research Center's Religion & Public Life Project. 2022. Viitattu 27.4.2022. (englanti)
  74. ↑ Citizens now called 'Hawaii residents' vs. 'Hawaiians' in federal paperwork Hawaii News Now. 13.1.2017. Viitattu 10.2.2023. (englanniksi)
  75. ↑ Hawaiian Cultural Information Go Hawaii Media. 2023. Viitattu 10.2.2023. (englanniksi)
  76. ↑ Native Hawaiian Data Book: Appendix Office of Hawaiian Affairs. 2023. Viitattu 10.2.2023. (englanniksi)
  77. ↑ Hawaii State Snapshot US Department of Education. Viitattu 24.3.2013.
  78. ↑ Hawaii DOE Progress Leads to Partial Removal of Race to the Top “High Risk” Status Hawaii Reporter. Viitattu 24.3.2013.
  79. ↑ Hawaii State Department of Education Hawaii State Board of Education. 2022. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  80. ↑ Overview of the 10-campus Universty of Hawaii System University of Hawaii. Viitattu 24.3.2013.
  81. ↑ 2023 Top Private Universities in Hawaii Niche. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  82. ↑ Hula Preservation Society: Online Multimedia Hula Library Hula Preservation Society. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  83. ↑ Hawaiian Steel Guitar Go Hawaii. aboit.com. Viitattu 24.3.2013.
  84. ↑ Ukulele History About Ukuleles
  85. ↑ Surfing in Hawaii Go Hawaii. Viitattu 28.3.2013.
  86. ↑ History of Thriatlon Total Thriatlon. Viitattu 24.3.2013.
  87. ↑ Hawaii Regional Cuisine Go Hawaii. 14.2.2017. Viitattu 14.7.2022. (englanniksi)
  88. ↑ Lesa Griffith: A Cheat Sheet to Food in Hawai‘i Eater. 25.10.2017. Viitattu 14.7.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Havaiji.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Havaiji&oldid=22778361”