Hanka-antilooppi
Hanka-antilooppi (Antilocapra americana) on hanka-antilooppien (Antilocapridae) heimon viimeinen elossa oleva laji.[3] Muinoin Amerikassa eli useita lajeja, mutta jo tertiäärikaudella ja sitä seuraavalla kvartäärikaudella hanka-antilooppilajit alkoivat kuolla sukupuuttoon. Ne eivät ilmeisesti onnistuneet sopeutumaan ilmastonmuutoksiin tai ne eivät kestäneet kilpailua kehityskykyisten onttosarvisten kanssa.
| Hanka-antilooppi | |
|---|---|
 Kaksi hanka-antilooppinaarasta Fort Keoghissa Montanassa |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Hanka-antiloopit Antilocapridae |
| Suku: |
Antilocapra Ord, 1818 |
| Laji: | americana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Antilocapra americana |
|
 Hanka-antiloopin levinneisyys |
|
| Alalajit [2] | |
| Katso myös | |
|
|
|
Hanka-antiloopit eivät nimestään huolimatta ole läheistä sukua onttosarvisten (Bovidae) heimoon kuuluville antiloopeille, vaan niiden lähimpiä sukulaisia ovat kirahvi- ja hirvieläimet.[3] Hanka-antiloopit luokiteltiin aiemmin onttosarvisten heimon alaheimoksi Antilocaprinae, mutta nykyisin ne yleensä erotetaan omaksi heimokseen.[1][3]
Hanka-antilooppi on Pohjois-Amerikan nopein maaeläin. Se pystyy juoksemaan jopa yli 80 km/h, joten se pääsee helposti pakoon esimerkiksi susia. Hanka-antiloopit ovat myös hyviä uimareita.
Uhanalaisuus
muokkaaNykyään hanka-antilooppia pidetään elävänä fossiilina. Ennen eurooppalaisten saapumista Amerikkaan nämä eläimet elivät laajalla alueella Pohjois-Amerikan länsiosista ja Etelä-Kanadasta Keski-Meksikoon. Pohjois-Amerikan länsiosan asuttamisen yhteydessä lajin kanta on pudonnut huomattavasti ja sen elinalue on kaventunut. Suojelutoimien ansiosta hanka-antiloopin tilanne on hieman parantunut. Nykyään hanka-antiloopin elinalue käsittää Saskatchewanin eteläosan ja Albertan Kanadassa sekä Yhdysvaltain länsiosissa Preeriatasankojen alueen (Great Plains) ja etelään Meksikon Hidalgoon, Kalifornian niemimaalle ja Länsi-Sonoraan.
Hanka-antiloopin uhanalaisia alalajeja ovat kalifornianhanka-antilooppi (A. americana peninsularis) Kalifornian eteläosissa ja Kalifornian niemimaalla sekä sonoranhanka-antilooppi (A. americana sonoriensis) Arizonan eteläosissa ja Sonoran keski- ja länsiosissa.[3] Molemmat alalajit ovat IUCN:n Punaisessa kirjassa.[2]
Vuonna 1959 hanka-antilooppeja siirtoistutettiin Lanain saarelle Havaijille. 1960-luvun puoliväliin mennessä tämän saaren hanka-antilooppikanta oli kasvanut noin 250 yksilöön. 1980-luvun alussa yksilöitä oli kuitenkin jäljellä enää kymmenkunta, ja nykyisin lajin otaksutaan hävinneen saarelta kokonaan.[1]
Anatomia
muokkaaHanka-antilooppi muistuttaa jossakin määrin antilooppia, joskin sillä on aivan erilaiset aivotlähde?. Hanka-antilooppi painaa noin 40–70 kilogrammaa. Pää ja ruumis ovat yhteensä 100–150 senttimetrin pituiset. Häntä on 8–15 senttimetriä pitkä ja säkäkorkeus on 80–100 senttimetriä. Pukit ovat hieman kookkaampia kuin naaraat.
Sekä naaraalla että uroksella on sarvet. Uroksilla ne kasvavat korvien yli ja ovat noin 40 cm:n pituiset. Sarvissa on litteä ydinosa ja vuosittain kiima-ajan jälkeen vaihtuva sarveistuppi.[4] Sarveistupen kasvu kestää suunnilleen neljä kuukautta.
Eläimet viestivät nostamalla peräpään valkoiset karvat pystyyn, jolloin syntyy kauaksi näkyvä merkki.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Hoffmann, M., Byers, J. & Beckmann, J.: Antilocapra americana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Antilocapra americana Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 115–121. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6
- ↑ Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 48. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8