Halhin-Golin taistelut

Halhin-Golin taistelut olivat Neuvostoliiton puna-armeijan ja Japanin keisarilliseen armeijaan kuuluneen Kwantungin armeijan välinen yhteenotto kesällä 1939. Yhteenotto alkoi, kun Neuvostoliiton antamia turvallisuustakeita nauttivan Mongolian kansantasavallan sotilaat tunkeutuivat alueelle, jonka Japanin protektoraatti Mantšukuo katsoi itselleen kuuluvaksi.

Halhin-Golin taistelut
Osa Neuvostoliiton ja Japanin rajasotia
Halhin-Golin taisteluissa tuhoutunut neuvostoliittolainen BA-10-panssariauto
Päivämäärä: 11. toukokuuta – 16. syyskuuta 1939 Paikka: Halhin-Gol, Mongolia Lopputulos: Neuvostoliiton voitto, aselepo
Osapuolet
Neuvostoliitto  Mongolian kansantasavalta	Japanin keisarikunta  Mantšukuo
Komentajat
Grigori Štern Georgi Žukov Jakov Smuškevitš Horloogijn Tšoibalsan	Michitarō Komatsubara Masaomi Yasuoka Kōtoku Satō
Vahvuudet
57 000 sotilasta 500 panssarivaunua 809 lentokonetta	75 000 sotilasta 135 panssarivaunua 250 lentokonetta

Taustaa

Kiisteltyjä alueita

Alueen omistus oli epäselvä ja siitä olivat Kiinan keisarikunta ja Venäjän keisarikunta neuvotelleet. Sen jälkeen, kun Japani oli ottanut haltuunsa Mantšurian ja perustuttanut sinne Mantšukuon, olivat japanilaiset alkaneet tukea kiinalaisia käsityksiä rajan oikeasta kulusta, jotta Mantšukuon käsittämä alue olisi laajempi. Japanin ja Neuvostoliiton välit Itä-Aasiassa olivat jännittyneet, koska Neuvostoliitto ei pitänyt hyvänä Japanin toimintaa Kiinassa, missä se oli tukenut niin Kiinan kommunistista puoluetta kuin myös Guomindangia silloin, kun puolueet vielä olivat tehneet yhteistyötä. Japanilla ja Venäjällä oli ollut kiistoja Itä-Aasiassa muun muassa Kuriilien saarten osalta ja Neuvostoliiton voimistuva läsnäolo olisi voinut vaarantaa Japanin valloitukset Kiinassa sekä asettaa Japanin alttiiksi Neuvostoliiton ilmahyökkäyksille.

Mongolian kansantasavalta ja Mantšukuo tukialueina

Neuvostoliitto oli ilmoittanut vuonna 1936, että Ulko-Mongoliassa sijaitseva Neuvostoliiton tukema Mongolian kansantasavalta voi vaatia itselleen kansallisuusperustein myös Sisä-Mongoliaa, missä myös asui mongoleja. Japanin puolustusministeri Seishiro Itakagi oli päättänyt pitää Japanin vahvat asemat. Neuvostoliitolla oli ollut vuonna 1931 ainoastaan kuusi jalkaväkidivisioonaa erityisessä Kaukoidän armeijassa, jonka tehtävänä oli valvoa Mantšurian ja Kiinan rajaa. Vuoteen 1936 mennessä sen vahvuus oli lisääntynyt kahteentoista jalkaväkidivisioonaan, joita tuettiin sadoilla panssarivaunuilla ja -ajoneuvoilla. Mantšukuon ja Neuvostoliiton pitkällä rajalla oli 1936 tapahtunut 33 aseellista yhteenottoa.

Japanin ja Neuvostoliiton ilmataistelut Kiinassa

Vuonna 1937 Neuvostoliitto oli alkanut tukea Kiinan tasavaltaa sen taistelussa Japania vastaan lähettämällä Espanjan sisällissodan tapaan tueksi uusia Polikarpov I-16 -hävittäjiä sekä Polikarpov I-15 -hävittäjiä, kaksisataa vapaaehtoista lentäjää sekä hävittäjien tarvitseman teknisen tuen. Japani ja Neuvostoliitto olivat keskenään välillisesti julistamattomassa ilmasodassa keskenään. Vuonna 1938 Neuvostoliitto lähetti Mongolian kansantasavallan turvaksi 57. erityisen jalkaväkiosaston, joka koostui moottoroidusta jalkaväkidivisioonasta ja neljästä panssariprikaatista. Joukot eivät asettuneet Mongolian kansantasavallan rajoille, mutta olivat läsnä maassa.

Hasanin taistelut 1938

Hasanin taistelut 1938 aiheutuivat siitä, kun Joachim von Ribbentrop kutsui 1. tammikuuta 1938 luokseen Japanin Berliinin suurlähettilään Hiroshi Oshiman keskustelemaan mahdollisesta Saksan ja Japanin liittolaisuudesta. Saksalla oli suunnitelmissa Anschluss ja Tšekkoslovakian sudeettialueiden haltuunotto, minkä vuoksi oli tärkeää sitoa Neuvostoliittoa Itä-Aasiasta nousevaan uhkakuvaan, jottei se kykenisi olemaan niin aktiivinen Keski-Euroopassa. Von Ribbentrop korosti, että Neuvostoliiton armeijassa oli toimeenpantu puhdistuksia sotilasjohdon piirissä marraskuussa 1937, minkä vuoksi se ei olisi kaikkein iskukykyisin.

Japani lisäsi painetta Neuvostoliittoa kohtaan lähettämällä heinäkuussa 1937 Japanin Moskovan suurlähettilään Shigemitsu Mamorun Neuvostoliiton ulkoasiankansankomissaari Maksim Litvinovin luokse vaatimaan, että neuvostoliittolaiset evakuoitaisiin pois kiistellyiltä alueilta Mantšurian rajoilta.

Kuin vastauksena Japanin vaatimuksiin 13. heinäkuuta 1938 neuvostoliittolaiset ottivat haltuunsa Hasanin järven alueen, joka kuului Koreaan, mitä Japani piti hallussaan. 29. heinäkuuta 1938 keisarillisen Japanin armeijan 19. divisioonan komentaja omasta aloitteestaan määräsi hyökkäyksen Hasanin alueelle ja sen lähellä niin ikään neuvostoliittolaisten hallussa olevalle kukkulalle. Mikäli alueet olisivat joutuneet japanilaisille, olisivat nämä voineet uhata 80 kilometrin päästä Vladivostokia ja neuvostoliittolaisten merenkulkua. Neuvostoliittolaiset hyökkäsivät takaisin ja lopulta 9. elokuuta 1938 japanilaisten oli aloitettava tulitauko ja vetäydyttävä.

Taistelun alku

Ratsujoukkojen yhteenotto

Mongolian kansantasavallan ratsujoukko saapui 11. toukokuuta 1939 alueelle, jota Mantšukuo piti itselleen kuuluvana, etsimään laidunta hevosilleen. Mantšukuon joukot ajoivat mongolijoukot pois. Mongoliratsuväki tuli 13. toukokuuta entistä suuremmalla joukolla takaisin ja otti alueen haltuunsa. Tähän reagoi Japanin Kwantungin armeija, joka oli Mantšukuon protektoraattivaltion suojelija. 14. toukokuuta 1939 japanilaisen everstiluutnantti Yaozo Azuman komentamat tiedustelujoukot saapuivat alueelle, mikä sai mongolit vetäytymään. Mongolit kuitenkin jatkoivat alueella oloa, minkä vuoksi Azuma johti viikkoa myöhemmin joukkonsa häätämään tunkeutujia. Mongolit saartoivat Azuman joukot ja tuhosivat ne.

Kwantungin armeijan hyökkäys

Pakottaakseen mongolit ja neuvostoliittolaiset alueelta päätti Kwantungin armeijan johto hyökätä. Hyökkäys alkoi 1. heinäkuuta 1939 23. divisioonan 71.- ja 72. jalkaväkirykmenttien voimin, jotka ottivat haltuunsa Halhan kukkulan sekä aluetta noin 18 kilometrin päähän siitä pohjoiseen Holsten-joelle saakka. Seuraavana päivänä joukko ylitti Halhan ja pakotti neuvostojoukot vetäytymään Baintsagan kukkuloilta.

Samaan aikaan toisella hyökkäyksellä 3.- ja 4. panssarivaunurykmentti, joilla oli yhteensä 73 panssarivaunua, 64. jalkaväkirykmentti, 28. rykmentin 2. pataljoona ja 7. jalkaväkidivisioona etenivät neuvostoliittolaisten asemiin Halhin itärannalla pakottaen ne vetäytymään. Lopulta neuvostoliittolaiset saartoivat japanilaiset mottiin tuhoten lähes kaikki japanilaisten joukot.

Taistelu laajeni lopulta kevein asein käydyistä rajataisteluista raskasta tykistöä, panssarivaunuja ja ilmavoimia vaativaksi suuremmaksi sarjaksi taisteluita, joihin Neuvostoliitto panosti paljon voittaakseen. Sotatila jatkui 16. syyskuuta 1939 saakka. Vasta kun Halhin-Golin tilanne oli selvitetty, hyökkäsi Neuvostoliitto seuraavana päivänä 17. syyskuuta 1939 Itä-Puolaan ja valtasi osansa Puolasta niin kuin Saksa ja Neuvostoliitto olivat sopineet. Saksa oli suostutellut Neuvostoliittoa ottamaan osansa Puolan offensiivinsa kestäessä, jotta puolalaisten asema saksalaisia vastaan heikkenisi ja jotta toisaalta Saksan ei tarvitsisi vallata Neuvostoliitolle sovittua osaa Puolasta ja sitten luovuttaa sitä Neuvostoliitolle.

Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus

Pääartikkeli: Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus

Selkkauksen seuraus oli se, että Japani oli vakuuttunut Neuvostoliiton sotilaallisesta voimasta ja pidättyi enää hyökkäämästä sitä vastaan. Asia vahvistettiin myös hyökkäämättömyyssopimuksella 13. huhtikuuta 1941. Sotilaallista yleistilannetta valaisi edelleen vakoilija Richard Sorgen tuottama tieto Japanin tulevasta hyökkäyksestä Pearl Harboriin, minkä vuoksi Neuvostoliitto saattoi siirtää Itä-Aasiasta divisioonia Moskovan edustalla marras–joulukuussa 1941 käytyihin taisteluihin. Niiden lopputuloksesta johtui, että Saksa suuntasi 1942 hyökkäyksensä etelämmäs kohti Kaukasusta. Osasyynä hyökkäyksen suuntaamiseen oli Kaukasuksen öljy.

Japanin kalustoa

• 13. kenttätykistörykmentti, eversti Ise, 24 x tyyppi 38 75 mm kenttätykki, 12 x tyyppi 38 120 mm haupitsi
• 3. raskas kenttätykistöprikaati, kenraalimajuri Hata
  • 1. raskas tykistörykmentti, eversti Mishima, 16 x Tyyppi 96 150 mm haupitsi
  • 7. erillinen raskas kenttätykistörykmentti, eversti Takatsukasa, 16 x Tyyppi 92 100 mm tykki
  • Mulingin raskas tykistörykmentti, everstiluutnantti Someya, 6 x Tyyppi 89 150 mm kanuuna
  • 1. erillinen kenttätykistörykmentti, eversti Miayo, 8 x Tyyppi 90 75 mm kenttätykki
• 3. panssarivaunurykmentti, eversti Yoshimaru, 26 x Tyyppi 89, 4 x tyyppi 97, 15 x Tyyppi 94
• 4. panssarivaunurykmentti, eversti Tamara, 8 x Tyyppi 89, 36 x tyyppi 95, 4 x Tyyppi 94

Aiheesta muualla

• High Command and Field Army: The Kwantung Army and the Nomonhan Incident, 1939, Alvin D. Coox, Military Affairs, Vol. 33, No. 2 (Oct., 1969), pp. 302–312, Society for Military History
• The Nomonhan Incident: Imperial Japan and the Soviet Union, Katsu H. Young, Monumenta Nipponica, Vol. 22, No. 1/2 (1967), pp. 82–102, Sophia University
• Nomonhan: Japanese-Soviet Tactical Combat, 1939, Edward J. Drea, Combat Studies Institute, U.S. Army Command and General Staff College, Fort Leavenworth, Kansas, 66027, January 1981 [1] (Arkistoitu – Internet Archive)