Gabriel Tidgren
Gabriel Tidgren (1. lokakuuta 1743 Brunn, Ulricehamn, Ruotsi – 8. joulukuuta 1788 Turku) oli kielentutkija ja historioitsija.[1]
Tidgrenin vanhemmat olivat kirkkoherra Jonas Tidgren ja Margareta Wilskman. Hän opiskeli 1762-1767 Uppsalassa ja teki ulkomaanmatkan 1765–1767, jolloin vieraili ainakin Pietarissa. Turkuun Tidgren tuli 1767, missä hänet vihittiin maisteriksi 1772. Seuraavana vuonna hän väitteli aiheesta De regimine et constitutione reipublicae litterarie I. Väitöskirjan muut osat ilmestyivät 1774-1776. Tidgren nimitettiin kaunopuheisuuden ja historian dosentiksi Turun Akatemiaan. 1777 hän haki kaunopuheisuuden professuuria, jota haki myös Henrik Gabriel Porthan, ja julkaisi sitä varten väitöskirjan De eloquentia veterum Svio-Gothorum, mutta virkaan valittiin Porthan. Yliopiston kirjaston amanuenssiksi Tidgren tuli 1779 ja filosofisen tiedekunnan palkattomaksi apulaiseksi 1781. Vuonna 1784 hänestä tuli Salomon Saarnaajaa koskevan tutkimuksensa perusteella pyhien kielten eli kreikan ja heprean professori. 1787 hän julkaisi ensimmäisen osan teoksesta Wester-Göthlands historia och beskrifning, joka jäi hänen kuolemansa takia keskeneräiseksi. Tidgren oli Aurora-seuran jäsen ja sen lehden Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo innokas avustaja. Tidgren kuoli naimattomana.[1][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 763. Helsinki: WSOY, 1955.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Gabriel Tidgren. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 6.12.2013.