Lähdesara
Lähdesara (Carex paniculata) on sarakasvien heimoon ja sarojen sukuun kuuluva, Euroopassa laajalle levinnyt kasvi. Lähdesaran tieteellinen nimi "paniculata" tulee latinan kielen sanasta "paniculus".[3] Lähdesara on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[4]
| Lähdesara | |
|---|---|
 Lähdesara. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Alaheimo: | Cyperoideae |
| Tribus: | Cariceae[2] |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | paniculata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carex paniculata |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaa
Monivuotinen lähdesara on sarojen joukossa suurikokoinen laji. Tiivis- ja korkeamättäinen kasvi saattaa kasvaa jopa 1,5 metriä korkeaksi. Varret ovat kolmisärmäisiä. Kasvin lehdet ovat noin 0,5 cm leveitä, harmaanvihreitä ja vartta lyhyempiä. Lähdesaran kukinto on röyhymäinen, monitähkäinen ja kasvaa 5–15 cm pitkäksi. Emikukat sijaitsevat ruskean tähkän tyvessä, hedekukat sen kärjessä. Lähdesara kukkii kesä-heinäkuussa.[5][6]
Suomessa tavattavista saroista lähdesara muistuttaa läheisesti röyhysaraa (Carex appropinquata). Toisistaan lajit erottaa niiden lehdistä. Lähdesaralla lehdet ovat hieman kouruisia ja röyhysaralla puolestaan litteitä.[6][7]
Levinneisyys
muokkaaLähdesara on tavallinen laji Länsi- ja Itä-Euroopassa, jossa sitä tavataan aina Volgalle saakka. Sitä tavataan myös Italiassa, Portugalissa, Pohjois-Espanjassa ja Balkanilla. Pohjoismaissa lähdesara on yleinen vain Tanskassa. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa se sen sijaan on hyvin harvinainen.[7][8]
Suomessa lähdesaraa tavataan lounais- ja länsiosassa maata sijaitsevien harjujen reunoilla olevista lähteiköistä. Pääasiassa kasvin kasvupaikat sijaitsevat Pohjankankaan ja Hämeenkankaan harjualueilla Karviassa, Kankaanpäässä ja Ikaalisissa. Suomen suurin, satojen lähdesarayksilöiden esiintymä on Oripään Myllylähteellä. Lajin pohjoisimmat kasvupaikat Suomessa sijaitsevat Kauhajoella ja Isojoella.[6][7]
Elinympäristö
muokkaaLähdesara kasvaa harjujen reunoilla olevissa lähteiköissä, lähdepurojen varsilla sekä suurien, talviaikaankin sulana pysyvien lähteiden rannoilla. Lähdesara on kokonaan riippuvainen lähteiköistä. Vedenpinnan on pysyttävä aina lähes samalla tasolla. Kasvin juuret eivät kestä jäätymistä.[6][7]
Kasvi on kadonnut monilta kasvupaikoiltaan muun muassa ojitusten, patoamisten, kala-altaiden rakentamisen ja erityisesti vedenottamoiden rakentamisen takia. Nämä ovat muuttaneet merkittävästi lähteiden tilaa ja näin hävittäneet lähdesaran kasvupaikkoja.[6][7]
Lähteet
muokkaa- Laine, Unto: Lähdesara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 106–107.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ Lansdown, R.V.: Carex paniculata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Vippstarr Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.2.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Viitattu 27.4.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 548.
- ↑ a b c d e Lähdesara Harjureitti. Arkistoitu 2.11.2007. Viitattu 22.2.2009.
- ↑ a b c d e Laine 1997, s. 106–107.
- ↑ Norra halvklotet Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.2.2009.
