Erkki Oinonen
Erkki Olavi Oinonen (22. syyskuuta 1915 Kuopion maalaiskunta – 7. marraskuuta 2005 Siilinjärvi) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari ja maanviljelijä. Sotilasarvoltaan hän oli vääpeli.[1] Oinonen nimitettiin 18. heinäkuuta 1944 Mannerheim-ristin ritariksi numero 147.[2] Nimityshetkellä hän oli sotilasarvoltaan ylikersantti.
Oinonen osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 38:n pikakivääriampujana ja Jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 30:ssa[3] ja kunnostautui useissa hyökkäysvaiheen taisteluissa kesän 1941 aikana muun muassa Heinjoella sekä kesällä 1944 Talin–Ihantalan taisteluissa. Kersantti Oinonen haavoittui 29. kesäkuuta 1944 Leitimonjärven maastossa avatessaan yksinään tietä omien hyökkäykselle läpi kiviraunioissa olleen vihollisvarustuksen.[4] Oinosen vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Oinonen ja Tiina (Kirsti) Husso. Hänen puolisonsa oli Maria Huovinen. Heillä oli lapset Kalle Olavi (s. 1945) maanviljelijä Siilinjärvi, Lauri Antero (s. 1948) puuteknikko työntutkija Siilinjärvi.
Sodan päätyttyä vääpeli Oinonen palasi kotiseudulleen Siilinjärvelle viljelemään maata ja siirtyi eläkkeelle vuonna 1975.[1] Erkki Olavi Oinonen kuoli 90 vuoden ikäisenä kotonaan[5]
Lähteet
muokkaa- Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Oinonen, Erkki Olavi Mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 6.7.2010.
- ↑ Karhunen 1972, s. 373.
- ↑ Karhunen 1972, s. 374.
- ↑ Hurmerinta–Viitanen 2004, s. 293.
- ↑ http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=112