Wikipedia

Erich Hartmann

Tämä artikkeli käsittelee hävittäjälentäjää. Toinen Erich Hartmann oli kontrabasisti-säveltäjä.

Erich Alfred ”Bubi” Hartmann (19. huhtikuuta 1922 – 20. syyskuuta 1993) oli ilmailuhistorian menestynein hävittäjälentäjä. Hän saavutti toisessa maailmansodassa Luftwaffen palveluksessa 352 ilmavoittoa pudotussuhteen ollessa 4.05.[1]

Erich Hartmann
Henkilötiedot
Syntynyt19. huhtikuuta 1922
Saksan keisarikunta Weissach, Saksa
Kuollut20. syyskuuta 1993 (71 vuotta)
Saksa Weil im Schönbuch, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksa Natsi-Saksa
 Saksa
Palvelusvuodet 1940–1945
1956–1970
Taistelut ja sodat Toinen maailmansota
Sotilasarvo Majuri (Wehrmacht)
Eversti (Bundeswehr)
Kunniamerkit Rautaristin ritariristi tammenlehvin, miekoin ja timantein

Ässien ässä

muokkaa

Hartmann palveli Saksan Luftwaffessa toisen maailmansodan aikaan kuuluen siihen ikäluokkaan hävittäjälentäjiä, joka sai vielä hyvin perusteellisen (18 kuukautta) koulutuksen ennen rintamalle siirtymistä. Ennen toista maailmansotaa hän oli lentänyt purjekoneella äitinsä opettamana. Hän aloitti hävittäjälentäjänä kersanttina itärintamalla liittyen JG 52 (Jagdgeschwader 52) -yksikköön lokakuussa 1942. Hänen Walter Krupinskilta saamansa lempinimi ”Bubi”, ”poju”, kuvaa hänen nuorekasta olemustaan.

Alku oli heikko. Kohdattuaan parinjohtajansa kanssa vihollisia hän lensi edelle, ”roiski luoteja”, eksyi ja teki pakkolaskun noin 30 kilometrin päähän tukikohdasta.[2]

Hänen lentueensa kutsumanimi oli ”Karaya” Hartmannin radiokutsun ollessa ”Karaya 1”. Sen tunnus oli ”Punainen, nuolen lävistämä sydän.” Hartmann lisäsi siihen eri muotoja tyttöystävänsä ja sittemmin vaimonsa nimestä kuten ”Usch” tai ”Ursel”. Henkilökohtaisena tunnuksena hän käytti koneen nokkaan maalattua tyyliteltyä mustaa tulppaanin lehteä, josta vastustajat antoivat hänelle nimeksi ”Musta Piru”.[3] Tämä kuvio tosin alkoi toimia Hartmannia vastaan pudotuslukujen pienenemisenä kun neuvostolentäjät oppivat varomaan tulppaanikuvioitua konetta. Tämän seurauksena Hartmann alkoi hiljalleen palata käyttämään perusvärityksellistä konetta, antaessa uusien lentäjien tutustua rintamalentämiseen "turvallisella tulppaanikuvioisella koneella."

Hän taisteli pääosin Neuvostoliiton rintamalla vuosina 1942–1945. Hän kieltäytyi liittymästä Adolf Gallandin kokoamaan Me-262 yksikköön palaten itärintamalle I/JG 52:n komentajan everstiluutnantti Herman Grafin (202 pudotusta) toiveesta.[4]

Hartmann käytti miltei ainoastaan Messerschmitt Bf 109 G-6 -hävittäjää. Hän suoritti 1 404 taistelulentoa osallistuen noin 825 ilmataisteluun. Näissä hän saavutti 352 ilmavoittoa (joista 6 oli U.S. 15th Air Forcen North American P-51 Mustangia ja 61 Sturmovikia), mikä on lukumääräisesti ylittämätön saavutus. Häneltä ei kaatunut yhtään siipimiestä rottenflieger yli 1 400 taistelulennon aikana (yksi ammuttiin alas).

Ennen nousuaan parinjohtajaksi hän oli lentänyt useiden ässien siipimiehenä oppien näiltä erilaisia taistelutekniikoita. Näitä oppeja yhdistellen Hartmann kehitti itselleen sopivan taistelutaktiikan ”havaitse-päätä-hyökkää-irrottaudu”.[5] Hartmann ampuikin enintään 140 metrin päästä, jolloin ohiampumisen riski pieneni huomattavasti.

Hartmann teki pakkolaskun 14 kertaa, mutta säästyi loukkaantumisilta. Erään alasampumisen jälkeen hän jäi muutamaksi tunniksi venäläisten vangiksi, mutta pakeni omien puolelle.

Hartmann palkittiin 25. heinäkuuta 1944 rautaristin ritariristillä tammenlehvin, miekoin ja timantein (Ritterkreuz des Eisernes Kreuzes mit Eichenlaub, Schwertern und Brillianten)

Viimeinen ilmavoitto tuli Jakovlev Jak-7 -hävittäjästä 8. toukokuuta 1945, jona päivänä hän antautui amerikkalaisille joukoille. He luovuttivat kuitenkin Hartmannin Puna-armeijalle.

Vankeus

muokkaa

Hartmann joutui Neuvostoliitossa sotarikosoikeudenkäyntiin. Eräs syy oli tietenkin se, että häntä oli käytetty natsi-Saksan propagandassa. Neuvostoliitto oli luvannut hänen alasampumisestaan rahapalkkion sodan aikana. Sotarikosoikeudenkäynnissä hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen. Rangaistus suoritettiin työvankilassa. Hän oli vankeudessa vuodet 1945–1955 eri sotavankileireillä Neuvostoliitossa. Tammikuussa 1997 Venäjän hallitus myönsi Hartmannin tuomion olleen laiton vapauttaen hänet samalla kaikista syytteistä.[6]

Takaisin sotilaslentäjäksi

muokkaa

Hartmann liittyi vuonna 1959 Länsi-Saksan ilmavoimiin aloittaen kapteenina. Koulutus suihkuhävittäjien käyttöön tapahtui Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa New Mexicossa. Hän saavutti lopulta everstin arvon. Hän erosi jouduttuaan epäsuosioon kritisoituaan voimakkaasti Bundesluftwaffen F-104 Starfighter -hankintaa. Hän siirtyi eläkkeelle everstinä 1970-luvulla.

Hartmann kuoli syöpään vuonna 1993, mutta näki ajan, jolloin toisen maailmansodan eri puolten hävittäjälentäjät kiersivät puhumassa ilmailuväelle ja sotaveteraaneille eri puolella maailmaa.

Lähteet

muokkaa
  • Musciano, Walter: Messerschmitt aces, s. 128–132. New York: TAB/Aero Books, 1989. ISBN 0-8306-8379-8
  • Spick Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5 (suomeksi)
  • Weal, John: Itärintaman Bf 109-ässät. Osprey, 2001: Koala. ISBN 952-5186-23-7

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Spick 1999 s. 230
  2. ↑ Weal s.59
  3. ↑ Weal s.70,92
  4. ↑ Weal s.82
  5. ↑ Weal s.70
  6. ↑ Erich Hartmann – Ace of all Aces Fighteraceonline.com. Fighteracesonline.com. Viitattu 14.2.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Toliver, Raymond F. & Constable, Trevor J.: Erich Hartmann. ((The blond knight of Germany: A biography of Erich Hartmann, 1986.) Suomennos: Petri Kortesuo) Helsinki: Koala-kustannus, 2003. ISBN 952-5186-46-6
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erich_Hartmann&oldid=22850933”