Emil Nylund
Emil Valentin Nylund myöh. Norjavirta (27. helmikuuta 1897 Parainen – 6. kesäkuuta 1937) oli suomalainen jääkärivääpeli ja Viron armeijan vänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan jääkäritykistössä. Sisällissodan jälkeen Nylund taisteli niin sanotuissa heimosodissa, niin Virossa kuin Aunuksessakin.[1][2]
Perhe ja koulutus
muokkaaHänen vanhempansa olivat merimies Emil Konstantin Nylund ja Alexandra Ulrika Söderholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Saima Katarina Terhon kanssa ja toisen kerran vuonna 1934 Agda Alice Rosblomin kanssa, joka kuoli vuonna 1936. Kävi kansakoulun.[1][2]
Jääkärikausi
muokkaaNylund työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 25. joulukuuta 1917, josta hänet siirrettiin 6. tammikuuta 1918 pataljoonan haupitsipatteriin.[1][2]
Suomen sisällissota
muokkaaNylund astui Suomen armeijan palvelukseen jefreitteriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan Jääkäritykistön 2. patteriin, jonka mukana hän osallistui sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla ja Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen hänet määrättiin tykistön uudelleen järjestelyn yhteydessä Jääkäritykistöprikaatin 2. jääkäripatteriston 3. patteriin ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Heimosoturi
muokkaaSisällissodan jälkeen Nylund palveli Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 8. lokakuuta 1918 Kenttätykistörykmentti I:n 5. patteriin. Hänen veti veri kumminkin sotanäyttämöille ja hän erosi armeijasta 3. marraskuuta 1918 voidakseen liittyä 11. tammikuuta 1919 alkaen Viron vapaussotaa käyvään Viron armeijaan. Viron armeijassa hänet ylennettiin vänrikin arvoon ja kuului Ensimmäiseen suomalaiseen vapaajoukkoon. Hän osallistui Viron vapaussodassa taisteluihin Narvassa. Vapaajoukossa hän toimi myöhemmin myös nuorempana upseerina 5. komppaniassa.[1][2]
Virosta palattuaan Nylund jatkoi sotimistaan liittymällä 2. heinäkuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, jossa hänet sijoitettiin kapteeni Bernerin patterissa 20. elokuuta 1919 saakka.[1][2]
Sotien jälkeinen aika
muokkaaSotaretkiltään palattuaan Nylund palveli ensin muutaman kuukauden poliisikonstaapelina Turun poliisilaitoksessa, jonka jälkeen hän työskenteli autonkuljettajana Turussa vuosina 1920–1923 ja Helsingissä vuosina 1923–1932 sekä talonmiehenä Helsingissä vuosina 1932–1936. Nylund vaihtoi vuonna 1935 sukunimensä Norjavirraksi. Hänet haudattiin Sipooseen.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
muokkaa- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.