Edith Wharton
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Edith Newbold Wharton (o.s. Jones, 24. tammikuutalähde? 1862 New York, New York, Yhdysvallat[1] – 11. elokuutalähde? 1937 Saint-Brice-sous-Forêt, Ranska[1]) oli yhdysvaltalainen kirjailija.[1] Hän sai vuonna 1921 Pulitzer-palkinnon romaanista Viattomuuden aika (Age of Innocence, 1920). Hänen tunnetuin teoksensa on Säätynsä uhri (House of Mirth, 1905).
Edith Wharton | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. tammikuuta 1862 New York City, New York, Yhdysvallat |
Kuollut | 11. elokuuta 1937 (75 vuotta) Saint-Brice-sous-Forêt, Val-d'Oise, Ranska |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä
muokkaaJones oli syntyisin newyorkilaisesta hienostoperheestä. Perheen viettäessä paljon aikaa Euroopassa tyttärellä oli kotiopettaja. Ajan tapaan perheen yhteiskuntaluokassa ei arvostettu taiteellisia ja älyllisiä pyrkimyksiä eikä koulutusta pidetty tarpeellisena, vaan naisen tehtävä oli löytää sopiva aviomies omasta yhteiskuntaluokastaan ja hoitaa sen jälkeen kotia ja lapsia. Wharton hylkäsi nämä arvot jo nuorena ja vietti mieluummin aikaa isänsä kirjastossa.
Vuonna 1885 Wharton meni naimisiin itseään 13 vuotta vanhemman bostonilaisen Edward Whartonin kanssa. He asuivat yhdessä 28 vuotta, mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Edith haki eroa vuonna 1913 miehensä aviorikoksen vuoksi.
Vuonna 1911 Wharton muutti erilleen miehestään ja asettui asumaan Ranskaan, jossa hän vietti loppuelämänsä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän järjesti hätäapua pakolaisille ja orvoille ja oli mukana toimikunnissa ja järjestöissä, jotka pyrkivät korjaamaan sodan tuhoja. Hän kirjoitti laajasti matkoistaan eturintamalle, ja näitä raportteja julkaistiin vuonna 1915. Ranskan hallitus myönsi hänelle Ranskan Kunnialegioonan kunniamerkin tunnustuksena rohkeudesta ja työstä ranskalaisten hyväksi.
Wharton oli Henry Jamesin ystävä ja oppilas,[1] ja hänen ystäväpiiriinsä kuului muutakin aikakauden älymystöä, kuten Egerton Winthrop, Paul Bourget ja Walter Berry.
Kirjallinen tuotanto
muokkaaWharton alkoi kirjoittaa jo nuorena, ja hän oli 16-vuotias, kun kaksi hänen runoaan julkaistiin Atlantic Monthly -lehdessä. Hänen runojaan julkaistiin myöhemmin myös Scribner's-, Harper's- ja Century-lehdissä. Wharton alkoi kuitenkin keskittyä kirjoittamiseen enemmän vasta 1890-luvun lopulla. Useat hänen teoksistaan kuvailevat aikansa joutilasta amerikkalaista yläluokkaa ja sen psykologiaa ja moraalia. Whartonin omaelämäkerta A Backward Glance ilmestyi vuonna 1934.
Whartonin tuntematon näytelmä The Shadow of a Doubt vuodelta 1901 löytyi vuonna 2017 texasilaisen yliopiston arkistosta.[2][3]
Säätynsä uhri
muokkaaSäätynsä uhri (engl. House of Mirth, 1905) kertoo kauniista, mutta epäonnisesta Lily Bartista. Hänet on opetettu yläluokkaiseksi vaimoksi, mutta hän ei kykene myymään itseään kuin kauppatavaraa.
Tässä kirjassa tulevat esiin Whartonin keskeiset tapahtumapaikat, juonet ja teemat: New Yorkin vanha yläluokka ristiriitatilanteessa uusrikkaiden kanssa sekä hahmojen turha kamppailu heitä suurempien sosiaalisten voimien ja heitä moraalittomampien hahmojen vangitsemana.
Palkinnot ja tunnustukset
muokkaaWharton sai Pulitzer-palkinnon vuonna romaanista Viattomuuden aika (1920)[1]. Hän oli ensimmäinen nainen, jolle palkinto myönnettiin.lähde? Vuonna 1924 Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemia myönsi Whartonille kultaisen mitalin. Wharton oli ensimmäinen nainen, jolle palkinto myönnettiin.[4]
Teokset
muokkaa- Novelli
- Jälkeenpäin (Afterward, 1910), teoksessa Amerikkalaiset aaveet, suom. Sari Kallionen ja Anita Puumalainen. WSOY 1995 ISBN 951-0-20244-4
- Muut proosa
|
|
|
Lähteet
muokkaa- The Norton Anthology of American Literature. Shorter 6th ed, s. 1671–1672. New York: W. W. Norton & Company, Inc., 1979. ISBN 0-393-97969-5 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Wharton, Edith”, Otavan kirjallisuustieto, s. 842. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Edith Whartonin näytelmä löytyi arkistosta, Helsingin Sanomat, 5.8.2017 s. C 7
- ↑ Unknown Edith Wharton Play Surfaces. The New York Times 2.6.2017 (englanniksi)
- ↑ American Academy of Arts and Letters artsandletters.org. Viitattu 14.10.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edith Wharton Wikimedia Commonsissa
- Edith Wharton: The Shadow of a Doubt: A Play in Three Acts Introduction by Laura Rattray and Mary Chinery (englanniksi)