Wikipedia

Doom metal

metallimusiikin tyylisuunta

Doom metal on metallimusiikin tyylisuunta, jolle on ominaista painostava raskaus, hidastempoisuus ja melankolisuus.[1] Doom metalilla ei ole juuri ollut kaupallista vetovoimaa, vaan se on aina ollut vahvasti undergroundia.[2] Suomessa tosin yhtye nimeltä Reverend Bizarre on päässyt singlelistalle.[3]

Doom metal
Alkuperä Heavy metal • blues • klassinen musiikki
Alkuperämaa Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdysvallat
Ruotsi
Kehittymisen
ajankohta		 1980-luvun puoliväli
Tyypillisiä
soittimia		 sähkökitara
sähköbasso
rummut
kosketinsoittimet
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia		 funeral doom
drone doom
death/doom
goottimetalli
sludge metal
stoner rock
black/doom

Musiikilliset piirteet

muokkaa

Metallin tyylisuunnista doom metal on vanhakantaisin, sillä se perustuu täysin ensimmäiseen metalliyhtyeeseen, Black Sabbathiin,[1] ja erityisesti heidän kolmeen ensimmäiseen albumiinsa.[4] Musiikillisesti doom metal pohjautuu Black Sabbathissa soittavan kitaristi Tony Iommin riffeille.[5] Tempo on hidas; soittamisessa keskitytään nopeuden sijasta voimaan,[1] ja kitarat on viritetty alas.[2] Soinniltaan doom metal on alakuloista ja tunteisiin vetoavaa,[2] ja kappaleet ovat pitkäkestoisia.[4] Laulu voi olla melodista kuten klassisessa doom metalissa tai death metalista peräisin olevaa murinaa.[4] Yhteistä kummallekin laulutyylille on matalaäänisyys ja uhkaava vaikutelma.[5]

Sanoitukset doom metalissa ovat synkkiä. Keskeisiä yhteisiä teemoja tyylilajille ovat kuolema, suru, rappio ja tragedia. Lähestymistapa näihin aiheisiin voi olla arkipäivän lohduttomuuden kuvaamista tai fantasialähtöisiä sanoituksia kadonneista kansoista ja valtakuntien raunioista.[4] Death/doom-alasuuntauksessa sanoitukset puolestaan seikkailevat ihmismielen syövereistä ja artisteja piinaavista filosofisista pohdinnoista aina kirjallisuuden ja taiteen aihepiireihin asti, jolloin teksteissä on tavanomaisesti samanlaista ylätyylistä runollisuutta ja haikeutta kuin itse musiikissakin.lähde?

Historia

muokkaa
 
Candlemass esiintymässä Rock Hard Festivalilla 2017 Saksan Gelsenkirchenissä.

Doom metalin alkuperä on Black Sabbathissa ja eräissä muissa 1970-luvulla aloittaneissa yhtyeissä kuten Lucifer's Friend, Necromandus ja Pentagram.[2] Näiden "kantadoomiksi" luonnehdittua musiikkia esittäneiden kokoonpanojen yhteiset piirteet olivat tyylilajin estetiikan pohjana.[6] Niitä seurasivat 1980-luvun alussa brittiläinen Witchfinder General ja yhdysvaltalaiset Saint Vitus, Trouble ja The Obsessed, jotka olivat tyylilajin merkittävimpiä kehittäjiä.[2] Nämä yhtyeet olivat myös ensimmäisiä, jotka kutsuivat musiikkiaan doom metaliksi.[1] Seuraavaan doom metal -yhtyeiden sukupolveen kuuluneet Cathedral, Solitude Aeturnus ja Candlemass pyrkivät täyteen autenttisuuteen Black Sabbathilta kuulostamisessa.[1] Candlemassista tuli tyylilajille hyvin merkittävä yhtye, joka toimi inspiraationa useille ns. klassisen doom metalin edustajille.[4] Heidän debyyttialbuminsa Epicus Doomicus Metallicus (1986) nosti valtavirtasuosiollaan tyylilajin laajemman yleisön tietoisuuteenlähde?.

Samoihin aikoihin Pohjois-Englannissa[1] perustetut doom metal -yhtyeet veivät tyylilajia uuteen suuntaan yhdistämällä siihen vaikutteita goottirockista, erityisesti The Sisters of Mercyn kylmästä äänimaailmasta.[5] Näihin innovaattoreihin luetaan Paradise Lost, Anathema ja My Dying Bride, ja heidän musiikistaan lohkesivat uudet tyylilajit goottimetalli ja death/doom,[1] jossa doom metalin äärimmäinen hitaus, raskaus ja epätoivo yhdistettiin death metalin murinalauluihin, aggressioon[5] ja dissonoivaan soinnutukseen.lähde?

1990-luvulla doom metalin pariin oli varttunut uusi polvi muusikoita, jotka eivät olleet syntyneet kun Black Sabbath aloitti uransa. Heidän myötävaikutuksestaan doom metalista haarautui uusia tyylilajeja kuten stoner rock ja sludge metal.[1] Samoihin aikoihin tapahtunut Black Sabbathin comeback alkuperäisessä kokoonpanossaan toi doom metalille lisää yleisöä.[2]

Alalajit

muokkaa

Drone doom

muokkaa

Drone doomissa doom metalin raskauteen yhdistyvät drone-musiikin matalataajuksiset äänivallit.[7] Toisin kuin muissa doom metalin alasuuntauksissa, drone doomissa ei yleensä ole rumpuja tai minkäänlaista rytmiä. Musiikki perustuu matalavireisten kitaroiden sointukiertoihin, ja tyylillisesti se on erittäin lähellä noise- ja ambient-musiikkia. Kitaralla tai bassokitaralla soitettua ambientia. Ääniä särjetään yleensä paljon, jotta saadaan autio ja kylmä atmosfääri. Kitaraa ei välttämättä edes soiteta, vaan äänen kiertoon perustuva vinkuna voi täyttää ilman. Tunnettuja suuntauksen edustajia ovat muun muassa Sunn O))), Earth, Boris, Jesu ja Khanate.lähde?

Funeral doom

muokkaa
Pääartikkeli: Funeral doom

Doom metalin alalajina funeral doom on osa death/doomia, mutta funeral doom -yhtyeet soittavat tavanomaista vielä hitaammin.[4] Alalajin kehittivät suomalaiset yhtyeet 1990-luvun alussa. Funeral doomista puuttuvat death/doomin aggressio, voimakas dynamiikka ja ajoittaiset nopeat osuudet. Sen sijaan yhtyeet soittavat tasaisen hitaasti toistuvia ja minimalistisia kappalerakenteita. Sointi voi vaihdella raa'asta tunnelmalliseen, mutta tyypillistä funeral doomille hypnoottisuus ja toivottomuuden vaikutelma.[8] Merkittäviä funeral doom -yhtyeitä ovat Pantheist ja Tyranny.[4]

Stoner rock

muokkaa
Pääartikkeli: Stoner rock

Stoner rock tai stoner metal keskittyy doom metalin esikuvien bluesimpaan puoleen korostaen niiden psykedeelisiä sävyjä.[9] "Stoner rock" -nimitystä käytti ensi kertaa suuresti Black Sabbathin vaikuttama kalifornialaisyhtye Sleep.[2] 1990-luvun kuluessa sen seuraajia olivat muun muassa Kyuss, Monster Magnet, Fu Manchu ja Queens of the Stone Age.[1] Stoner rock on keskitempoista ja bassovoittoista, ja tyylilajina se on retrohenkinen,[9] rento ja puolikaupallinen.[1] Doom metaliin nojaavampia menestyneitä Sleepin seuraajia olivat mm. Electric Wizard ja Orange Goblin.[2] Näitä yhtyeitä kutsutaan joskus stoner/doomiksi tai psychedelic doomiksi.[10]

Muita tunnettuja doom metal -yhtyeitä

muokkaa
Katso myös: Luettelo doom metal -yhtyeistä

Lähteet

muokkaa
  • Christe, Ian: Pedon meteli – heavy metalin vanha ja uusi testamentti. Suomentanut Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga Publishing, 2006. ISBN 951-0-31126-X
  • Sharpe-Young, Garry: Metal – The Definitive Guide. London: Jawbone Press, 2007. ISBN 978-1-906002-01-5 (englanniksi)
  • McIver, Joel: Extreme Metal. Omnibus Press, 2000. ISBN 0-7119-8040-3 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j Sharpe-Young 2007, sivu 246
  2. ↑ a b c d e f g h Christe 2006, sivu 400–404
  3. ↑ Sharpe-Young 2007, sivu 255
  4. ↑ a b c d e f g Sargon The Terrible: Genres metalcrypt.com. 5.2004. The Metal Crypt. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d McIver 2000, sivu 14
  6. ↑ Proto Doom doom-metal.com. Doom-metal-com. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)
  7. ↑ Drone Doom doom-metal.com. Doom-metal-com. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)
  8. ↑ Funeral Doom doom-metal.com. Doom-metal-com. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)
  9. ↑ a b Stoner doom-metal.com. Doom-metal-com. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)
  10. ↑ Stoner/Doom doom-metal.com. Doom-metal-com. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Doom metal.
Metallimusiikin tyylilajit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Doom_metal&oldid=22772962”