Dewoitine D.520

1940-luvun hävittäjälentokone

Dewoitine D.520 oli Ranskan ilmavoimien (ransk. Armée de l'Air) paras hävittäjälentokonetyyppi toisessa maailmansodassa vuonna 1940. Se oli ainut, joka veti vertoja Saksan Messerschmitt Bf 109 E:lle, mutta sitä oli ehditty valmistaa liian vähän, jotta sillä olisi ollut vaikutusta Ranskan taistelujen lopputulokseen.[1]

Dewoitine D.520
Museoitu Dewoitine D.520
Museoitu Dewoitine D.520
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Ranska
Valmistaja Société Nationale de Constructions Aéronautiques du Midi
Ensilento 2. lokakuuta 1938
Esitelty 1940
Pääkäyttäjät Ranskan ilmavoimat
Luftwaffe
Valmistusvuodet 1939–1942

Kehitys

muokkaa
 
D.520 ohjaamo

Émile Dewoitine oli suunnitellut ja tuottanut Ranskan ilmavoimille useampia hävittäjiä, joista ensimmäinen oli D.101 vuodelta 1921. Vuonna 1934 useimmat ranskalaiset hävittäjäkoneyksiköt käyttivät joko D.500, D.501 tai D.510 -koneita. Nämä olivat kuitenkin käymässä vanhanaikaisiksi ja vuonna 1934 ilmavoimat halusivat määritellä uuden hävittäjätyypin. Dewoitine ehdotti ensin D.513-nimellä kulkenutta konetyyppiä, jota ei kuitenkaan tilattu. Hänen tehtaansa Société Aéronautique Française – Avions Dewoitine oli sulkemassa oviaan loppuvuonna 1936, kunhan viimeinenkin D.510 olisi valmis.[1]

Kesäkuussa 1936 Dewoitine perusti uuden suunnittelutoimiston. Ranskan ilmailuministeriö halusi saada hävittäjän, joka kykenisi 520 km/h:n nopeuteen. Hänen ensimmäinen ehdotuksensa ei siihen pystynyt, mutta tammikuussa 1937 hänen toimistonsa julkaisi D.520:n suunnitelman, joka kykeni haluttuun nopeuteen. Ilmailuministeriö oli kuitenkin juuri päättänyt ottaa käyttöön Morane-Saulnier M.S. 406 -konetyypin, eikä se tilannut yhtään Dewoitinea.[1]

11. elokuuta 1936 aloitettiin Ranskan ilmailuteollisuuden kansallistaminen ja SNCAM (Société Nationale de Constructions Aéronautiques du Midi) sulautti Dewoitinen vanhan yhtiön itseensä 4. maaliskuuta 1937. Émile Dewoitine nimettiin yhtiön apulaistoimitusjohtajaksi, missä ominaisuudessa hänen työnsä D.520-tyypin parissa saattoi jatkua. 3. huhtikuuta 1938 ilmailuministeriö lopulta tilasi kaksi D.520-prototyyppiä, joista ensimmäinen lensi ensilentonsa 2. lokakuuta samana vuonna. Se ei kuitenkaan vielä saavuttanut vaadittua nopeutta. Maaliskuussa 1939 toinen prototyyppi lopulta saavutti 527 km/h:n nopeuden ja 200 D.520-hävittäjää tilattiin 7. huhtikuuta.[1]

Tuotanto

muokkaa

Lentokonetuotannon kansallistamistoimet eivät saaneet aikaan haluttuja tehokkuusetuja. 44:stä vuoden 1939 loppuun mennessä valmistettavaksi tarkoitetusta koneesta valmistui ajoissa vain 13 ja tuotanto-ongelmat saatiin voitettua vasta huhtikuussa 1940. Ensimmäinen täysin näillä koneilla varustettu yksikkö, GC I/3, sai koneen käyttöönsä neljä kuukautta myöhässä 7. toukokuuta 1940. Tuotanto nopeutui ja toukokuussa saatiin 100 uutta konetta, kesäkuussa jo 10 uutta konetta päivässä. Saksan hyökkäyksen alkaessa 10. toukokuuta valmiina oli 246 konetta, joista 79 kappaletta oli toimitettu. 25. kesäkuuta oli tuotettuna 437 konetta, joista 403 oli toimitettu.[1]

Ranskan taistelut

muokkaa
 
D.520 ohjaajan istuin ja panssarointi

Saksan hyökätessä GC I/3 oli ainoa yksikkö, jolla D.520 oli käytössä. Kuukauden kuluessa konetyypin otti käyttöön neljä muuta yksikköä, joista yksi oli GC III/6 Italian rintamalla. D.520 osoittautui taistelussa tasaveroiseksi Messerschmitt Bf 109 E -koneen kanssa, ainoana ranskalaisten hävittäjäkoneena aikanaan. Vaikka se oli aavistuksen verran hitaampi, se oli vastaavasti paremmin käsiteltävä.[1]

Viisi D.520 -yksikköä saivat 108 varmistettua ja 39 todennäköistä ilmavoittoa. Varmistetuissa ilmavoitoissa oli mukana 23 Bf 109- ja yhdeksän Bf 110 -konetta. Samalla aikavälillä menetettiin 106 D.520-konetta, joista tosin vain 26 ilmataisteluissa. Onkin spekuloitu, että mikäli konetta olisi ollut toukokuussa 1940 käytössä enemmän, sillä olisi voinut olla vaikutusta Luftwaffen silloiseen ilmaherruuteen länsirintamalla.[1]

Muu käyttö

muokkaa

Saksan aselepokomitea salli Vichyn hallituksen ilmavoimien käyttää D.520-tyyppiä edelleen Afrikassa Ranskan taistelujen aselevon jälkeen. Saksalaiset jopa tilasivat 550 konetta itselleen koulutuskoneiksi. 349 konetta valmistettiin elokuun 1941 ja joulukuun 1942 välillä.[1]

Joitakin koneita lähetettiin Vichyn hallituksen yksiköille Syyriaan. Siellä niitä käytettiin taistelutoimiin liittoutuneita vastaan kesällä 1941. Syyrian taisteluissa D.520 -koneet saivat 30 ilmavoittoa, mutta 32 D.520:sta menetettiin.[1]

Normandian maihinnousun jälkeen muutamia D.520-koneita saatiin saksalaisilta sotasaaliiksi ja ne osallistuivat taistelutoimiin Etelä-Ranskassa elokuussa 1944. Koneet liitettiin uusiin Ranskan ilmavoimiin 1. joulukuuta. Koneita tuolloin käyttänyt hävittäjälentue Premier Groupe de Chasse FFI käytti koneita maaliskuuhun 1945 saakka. Vaikka kone oli tuolloin jo auttamattomasti vanhentunut, oli Saksankin ilmavoimat pyyhkäisty pois Etelä-Ranskan taivaalta ja koneita pystyttiin käyttämään "siivousoperaatioissa" varsinaisten taistelutoimien jälkeen.[1]

Tekniset tiedot

muokkaa
 

Lähde:[2]

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&08.06000008,60 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.020000010,20 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.05700002,57 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&015.097000015,97 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02036.&&&&002 036 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&02677.&&&&002 677 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Hispano-Suiza 12Y 45 -nestejäähdytteinen V12-moottori; &&&&&&&&&&&&0697.&&&&00697 kW (&&&&&&&&&&&&0935.&&&&00935 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0534.&&&&00534 km/h 5 500 metrissä
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01530.&&&&001 530 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&010500.&&&&0010 500 m
  • Nousuaika: 5 min 48 s 4 000 metriin

Aseistus

Lähteet

muokkaa
  • Gunston, Bill: Allied fighters of World War II. New York: Smithmark Publications, 1992. ISBN 0-8317-5050-2 (englanniksi)
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j Rickard, J: Dewoitine D.520 www.historyofwar.org. 20. huhtikuuta 2007. Viitattu 5. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  2. Donald 1997 s. 337
  3. Gunston 1992 s. 10
  4. Bauer, Eddy: Toinen maailmansota 1, s. 202. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05841-6

Aiheesta muualla

muokkaa