Casimir Delavigne
Casimir Delavigne (1793–1843) oli ranskalainen runoilija. Hän voitti verrattain nuorena (1818) kansan sydämet hehkuvilla isänmaallisilla runoillaan Messéniennes. Hän sai sen jälkeen valtiokansliassa kirjastonhoitajan paikan, mutta menetti sen 1822, kun hän uusissa Messéniennes-runoissa oli kirjoittanut kreikkalaisten vapaudentaistelusta. Sen sijaan Orléansin herttua antoi hänelle kirjastonhoitajan paikan Palais Royalissa, missä toimessa Delavigne oli loppuikänsä.[1]
| Casimir Delavigne | |
|---|---|
 Casimir Delavigne |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1793 |
| Kuollut | 1843 (49–50 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | näytelmäkirjailija, runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
 Nimikirjoitus |
|
| Muuta tietoa | |
|
Ranskan akatemian jäsen |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Delavigne astui näyttämölle kappaleella Les vêpres siciliennes (1819), joka saavutti suuren menestyksen. Sitä seurasivat huvinäytelmä Les comédiens (1820), murhenäytelmä Le paria (1821), jossa on kauniita kuoroja, sekä huvinäytelmät L’école des vieillards (1823) ja La princesse Aurélie (1828). L’école des vieillards on hänen paras huvinäytelmänsä ja tuotti hänelle paikan Ranskan akatemiassa. Käytyään Italiassa hoitamassa terveyttään hän julkaisi seitsemän uutta Messéniennes-runoa ja murhenäytelmän Marino Faliero (1829). Näytelmä ennakoi muutosta hänen runollisessa näkemyksessään. Delavigne oli ennen noudattanut klassillisen draaman lakeja, mutta liittyi nyt romantikkojen leiriin, ja hänen tarkoituksenaan oli yhdistää nämä suunnat.[1]
Heinäkuun vallankumous innosti hänet kirjoittamaan useita runoja, joista muutamat, kuten ”La parisienne” ja ”Le chien du Louvre”, ovat tulleet kansanomaisiksi. Ensiesityksen vuonna 1832 saanut Delavignen näytelmä Louis XI oli pitkään Théâtre Français’n ohjelmistossa. Delavignen näytelmät ovat yleensä teknisesti taitavia, mutta niissä on keinotekoisuutta. Lyriikka on hänen vahvin puolensa, ja hän on Pierre-Jean de Béranger’n rinnalla aikansa runouden liberaalin suunnan pääedustaja. Delavignen kootut teokset ilmestyivät 1845, 1851 ja 1885.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Delavigne, Casimir, Tietosanakirja osa 2, palsta 220–221, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Casimir Delavigne Wikimedia Commonsissa