Carl Daniel von Haartman
Carl Daniel von Haartman (5. toukokuuta 1792 Turku – 15. elokuuta 1877 Piikkiö) oli suomalainen lääketieteilijä ja Lääkintöhallituksen ylijohtaja.[1][2]
| Carl Daniel von Haartman | |
|---|---|
 Carl Daniel von Haartman, Carl Timoleon von Neffin maalaama muotokuva. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. toukokuuta 1792 Turku |
| Kuollut | 15. elokuuta 1877 (85) Piikkiö |
| Ammatti | lääketieteilijä ja lääkintöhallituksen ylijohtaja |
Valtiopäivämies  |
|
| Asema | Von Haartman oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1867. |
| Puoliso | 1. Maria Helena Rosina Franzen; 2. Juliana Sofia Ramsay 3. Emilia Teodora Westzynthius. |
| Vanhemmat | Gabriel Erik von Haartman ja Fredrika Lovisa von Mell. |
| Sukulaiset | Haartman |
Suku ja koulutus
muokkaaCarl Daniel von Haartmanin isä oli lääketieteen professori Gabriel Erik von Haartman ja hänen äitinsä oli Turun akatemian apteekkarin, Lars Henrik von Mellin tytär Fredrika Lovisa von Mell (1770–1792).[3][2] Hänen vanhempi veljensä oli talouspoliitikko Lars Gabriel von Haartman.[3]
Ennen kandidaatintutkintoaan hän oli useaan otteeseen Uppsalassa, ja valmistuttuaan hän palveli lääkärinä Pietarissa. Vuosina 1816–1817 hän oli pitkään Lontoossa, Edinburghissa, Pariisissa, Berliinissä ja Kööpenhaminassa sekä perehtyi käytännölliseen synnytysoppiin Tukholmassa. Syvimmät vaikutteensa hän sai Lontoosta.[2]
Hänen ensimmäinen puolisonsa oli runoilija ja piispa Frans Mikael Franzénin 18-vuotias tytär Maria Helena Rosina Franzén (1800–1840),[2] jonka kanssa hänellä oli 14 lasta, joista neljä kuoli pieninä. Metsänhoitaja Alfred Michael von Haartman (1839–1907) oli heidän poikansa,[3] samoin kuin kenraalimajuri Hugo Leonard von Haartman (1829–1902). Muita von Haartmanin lapsia olivat lääkäri Carl Frans Gabriel von Haartman, liikemies ja valtioneuvos Fridolf Rafael von Haartman, eversti, tilanomistaja ja moninkertainen valtiopäivämies Lars Emil von Haartman (1833–1906) sekä insinööri, valtiopäivämies Alfons Jerôme von Haartman (1836–1890). Suomen Pelastusarmeijan alkuvuosien johtajana toiminut Hedvig von Haartman (1862–1902) oli hänen ja Emilia Teodora Westzynthiuksen tytär. [2]
Hänen toinen vaimonsa vuodesta 1843 lähtien oli Juliana Sofia Ramsay (1815–1858) ja hän avioitui 68-vuotiaana kolmannen kerran vuonna 1860 Emilia Teodora Westzynthiuksen (1835–) kanssa, joka oli häntä yli 40 vuotta nuorempi. Carl Daniel von Haartmanilla oli kolmesta avioliitosta yhteensä 24 lasta, joista kuusi kuoli pieninä. Viimeinen lapsi syntyi kun von Haartman oli 77-vuotias. Verkostojen luomista edistivät hänen useiden tyttäriensä naimakaupat: hänellä oli vävyinään kaksi senaattoria, hovioikeuden presidentti, kuvernööri, kenraalimajuri ja professori. Von Haartmanin pojat puolestaan sijoittuivat merkittäviin tehtäviin eri aloille ja levittivät siten isänsä yhteiskunnallista vaikutusta.[2]
Lapset
muokkaaMaria Helena Rosina Franzénin (1800–1840) kanssa:
- Karl Frans Gabriel (1819–1888), lääkäri;
- Sofia Rosina (1821–1890), puoliso kuvernööri Alexander Lavonius;
- Naema Aurora (1822–1866), 1. puoliso lääninsihteeri Arvid Gabriel Haartman, 2. puoliso hovioikeuden presidentti Otto Reinhold af Schultén;
- Hedvig Lovisa Fransiska (1824–1907), puoliso senaattori Johan August von Born;
- Lars Otto (1826–1826); kuoli sylilapsena
- Hugo Leonard (1827–1829); kuoli lapsena
- Hugo Leonard (1829–1902), kenraalimajuri;
- Frans (1831–1900), tullihoitaja;
- Lars Emil (1833–1906), eversti;
- Karl Knut (1835–1835); kuoli sylilapsena
- Alfons Jerôme (1836–1890), insinööri;
- Elisabet Helena (1838–1839); kuoli sylilapsena
- Alfred Mikael (1839–1907), maatalousneuvos;
- Fridolf Rafael (1839–1902), liikemies;
Juliana Sofia Ramsayn (1815–1858) kanssa:
- Karl Adolf Alexander (1846–1850); kuoli lapsena
- Karolina Rosina Julia (1848–1917), puoliso hovioikeudenneuvos Gregorius Gummerus;
- Naema Maria Helena (1850–1876), puoliso senaattori Oskar Fredrik Wilhelm Gylling;
- Alma Maria Fransiska (1852–), puoliso professori Oskar Martin Ramström;
- Carl Adolf (1854–), tilanomistaja;
Emilia Teodora Westzynthiuksen (1835–) kanssa:
- Anna Margareta Lovisa (1861–1936);
- Hedvig Eleonora (1862–1902), puoliso esikuntakapteeni Frand Rudolf von Tavel;
- Emma Maria Charlotta (1864–1866); kuoli lapsena
- Maria Teodora (1866–1936), puoliso hovioikeudenneuvos Nikolai Waldemar von Wendt;
- Carl Erik Johannes (1869–1925), kunnallispormestari.
Lääkärin ura
muokkaaTurun kaupunginlääkärinä vuonna 1817 ja seuraavana vuonna Turun akatemian kirurgian ja lapsenpäästöopin apulaisena virkauransa aloittanut Carl Daniel von Haartman nimitettiin vuonna 1825 kätilöopetusta varten perustetun synnytyslaitoksen johtajaksi Turkuun. Hänen kätilöille vuonna 1821 julkaisemaansa opaskirjaa Handbok för barnmorskor käytettiin 30 vuotta, ja siinä olevat ajatukset ovat nykyäänkin varsin ajankohtaisia. Kirjan mukaan lapsen imettäminen on äidin ensimmäinen velvollisuus.[2]
Von Haartman opiskeli ulkomailla ja toimi Turussa Lääninsairaalan toisena lääkärinä, lääkintätoimen johtajana sekä myöhemmin vuodesta 1831 alkaen Helsingin yliopiston kirurgian professorina. Kirurgia oli tuohon aikaan varsin vaativaa, sillä anestesiaa ei ollut vielä keksitty, vaan tajuissaan olevan potilaan kädet sidottiin leikkausten ajaksi. Hän oli perustamassa Suomen lääkäriseuraa (Finska Läkaresällskapet), johon nykyisin kuuluu pääasiassa ruotsinkielisiä lääkäreitä.[2]
Professorina von Haartman joutui ristiriitaan saksalaisen luonnonfilosofian edustajien kanssa, mutta lääkintätoimen ylijohtajana hän sai rauhassa kehittää rautaisella kädellä maan terveysoloja. Hän matkusti organisoimassa kulkutautien vastaista kamppailua ja julkaisi 1844–1845 suurelle yleisölle tarkoitetun lääkärikirjan. Apteekkeja von Haartman ei onnistunut saamaan valtion haltuun, mutta hänen työnsä mielenterveyspotilaiden hoidon edistämiseksi oli suuriarvoista. Saadakseen jonkinlaisen käsityksen ajanmukaisesta mielisairaalasta hän kävi tutustumassa Pietarissa olevaan Euroopan täydellisimpänä pidettyyn hoitolaitokseen. Suomessa perustettiin hänen vaikutuksestaan Lapinlahden mielisairaala vuonna 1841, ja Seilin sairaala muutettiin parantumattomien potilaiden turvalaitokseksi. Von Haartmanin toiminnan myötä mielisairaiden kohtelu muuttui sairaanhoidoksi ja tämänhenkinen asetus hoidosta annettiin vuonna 1840. Von Haartmanin aikana vuonna 1847 julkaistiin myös uusi asetus syfiliksen vastustamiseksi.[2]
Von Haartman edisti merkittävästi lääkäreiden ammattitason nostamista. Keisarin määräyksellä hän sai luvan perustaa vuonna 1834 lääkäreille erityisen kirjallisuusrenkaan, jonka toimintaa helpotti huomattavasti postivapauden myöntäminen. Hänen aloitteestaan perustettiin myös vuonna 1835 Finska Läkaresällskapet, jonka puheenjohtajanakin hän toimi. [2] Hän edisti Suomessa vuonna 1838 eläinlääkäreiden kouluttamisen lähettämällä neljä nuorukaista opiskelemaan Tukholmaan.[2]
Von Haartman oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1867.[1] Hän kuoli 85-vuotiaana.
Lähteet
muokkaa- Otavan iso tietosanakirja, osa 3. Helsinki: Otava, 1962.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Helsingin yliopisto: opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828. 1, A - K / Tor Carpelan ja L. O. Th. Tudeer. s. 314. (Carl Daniel von Haartman) Tuntematon, 1925. Kansalliskirjasto (viitattu 13.4.2021).
- ↑ a b c d e f g h i j k Biografiasampo: Carl Daniel von Haartman Viitattu 13.4.2021.
- ↑ a b c ”Von Haartman, Alfred Michael”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 136. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.