Biafran sota

Biafran sota
	Kuvassa Nigerian puolustusvoimien Alabi-Isama (toinen oikea), joka tiedottaa eversti Obasanjoea (kolmas oikealla) ja eversti Pedro Martinsia Biafran sodan aikana.
Päivämäärä:	6. heinäkuuta 1967 – 15. tammikuuta 1970
Paikka:	Eteläinen Nigeria
Casus belli:	Nigerian heimojen väliset jännitteet ja Biafran irtautuminen
Lopputulos:	Nigerian voitto
Vaikutukset:	Biafran valtio lakkasi olemasta
Osapuolet
Nigeria; Egypti (vuoteen 1969)	Biafra
Komentajat
Yakubu Gowon; Murtala Mohammed; Olusegun Obasanjo; Benjamin Adesanya Adekunle; Theophilus Danjuma	Odumegwu Ojukwu; Philip Effiong; Victor Banjo
Vahvuudet
85 000–150 000 sotilasta	100 000 sotilasta
Tappiot
noin 200 000 sotilasta ja siviiliä	noin 1 000 000 sotilasta ja siviiliä

Biafran sota eli Nigerian sisällissota käytiin vuosina 1967–1970 itsenäiseksi julistautuneen Kaakkois-Nigerian eli Biafran tasavallan ja Nigerian liittovaltion joukkojen välillä. Sota päättyi liittovaltion joukkojen voittoon ja Nigerian jälleenyhdistämiseen.

Sodan tausta

Nälkiintynyt lapsi 1960-luvun lopulla. Kyseessä oli yksi monista sodan aikana Iașin avustusleireiltä löytyneistä kvašiorkor-tapauksista.

Nigerian itsenäistyttyä vuonna 1960 maa oli liittovaltio, jonka osavaltioiden rajat kulkivat pitkälti etnisten ryhmien mukaan, joista tärkeimmät olivat lännen jorubat, pohjoisen hausat ja fulbet sekä kaakon igbot.^[1]

Hausa- ja jorubapuolueiden liittouduttua ja pohjoisnigerialaisten upseerien kaadettua lyhytikäisen, paljolti igbojen muodostaman sotilashallituksen, muslimit kohdistivat kristittyihin igboihin verilöylyjä. Igbot julistivat 30. toukokuuta 1967 Itä-Nigerian sotilaskuvernöörin, everstiluutnantti Chukwuemeka Odumegwu Ojukwun, johdolla Kaakkois-Nigerian itsenäiseksi Biafran tasavallaksi.^[2] Nigerian hallitus reagoi aluksi saarrolla ja 6. heinäkuuta lähetti armeijan kukistamaan kapinaa.

Sodan kulku

Sodan alkuvaiheessa Biafran joukot etenivät kohti Lagosia heinä-elokuussa 1967, mutta joutuivat sen jälkeen puolustuskannalle. Biafran pääkaupunki Enugu joutui liittohallituksen haltuun jo lokakuussa 1967, mutta hallituksen joukkojen eteneminen pysähtyi igbojen puolustaessa tiukasti ydinalueitaan. Saarretussa Biafrassa puhkesi pian nälänhätä, josta kapinalliset syyttivät hallituksen joukkojen toimintaa. Lopulta Biafraa johtanut Ojukwu pakeni Norsunluurannikolle ja sitten Lontooseen^[2], ja Biafran armeija antautui 12. tammikuuta 1970.

Sodan seuraukset

Sodan seurauksena kuoli noin miljoona nigerialaista, pääasiassa nälkään ja tauteihin.^[1] Sodan jälkeen kansanryhmien välisiä suhteita on yritetty sovitella ja muun muassa Nigerian osavaltiojakoa on muutettu niin, ettei se samaistuisi etnisten ryhmien jakaumaan.

Katso myös

Beninin tasavalta (1967)

Lähteet

↑ ^a ^b Biafra: Thirty years on 2000. BBC. Viitattu 17.10.2014. (englanniksi)
↑ ^a ^b McFadden, Robert D.: Odumegwu Ojukwu, Breakaway Biafra Leader, Dies at 78 The New York Times. 27.11.2011. Viitattu 3.3.2015.

Aiheesta muualla

Globalis.fi: Nigerian konflikti (Arkistoitu – Internet Archive)
South African History Online (englanniksi)
BBC News: Nigeria unrest ’recalls lead-up to 1967 Biafra war’ (englanniksi)

[BBC-1] Biafra: Thirty years on 2000. BBC. Viitattu 17.10.2014. (englanniksi)

[nyt-2] McFadden, Robert D.: Odumegwu Ojukwu, Breakaway Biafra Leader, Dies at 78 The New York Times. 27.11.2011. Viitattu 3.3.2015.

[1]

[2]