Bellissima
Bellissima on Luchino Viscontin ohjaama italialainen vuoden 1951 elokuva. Se edustaa neorealistista elokuvaa, ja sen keskeisimmässä roolissa esiintyy Anna Magnani. Elokuva on satiiri Italian elokuva-alasta ja kertoo naisesta, jonka tavoitteena on tyttärensä saaminen elokuvaan.
| Bellissima | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Luchino Visconti |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Salvo D’Angelo |
| Säveltäjä | Franco Mannino |
| Kuvaaja | |
| Leikkaaja | Mario Serandrei |
| Tuotantosuunnittelija | Gianni Polidori |
| Pukusuunnittelija | Piero Tosi |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | CEI Incom |
| Ensi-ilta | 27. joulukuuta 1951 |
| Kesto | 115 min |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
muokkaaElokuva kertoo alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvasta naisesta, Maddalena Cecconista (Anna Magnani), joka vie monien muiden äitien tavoin nuoren tyttärensä, Marian Cinecittàn studioille, jossa Alessandro Blasetti (esittää itseään) etsii nuorta tyttöä uuteen elokuvaansa. Vastoin miehensä Spartacon (Gastone Renzelli) tahtoa Maddalena pyrkii kaikin keinoin mahdollistamaan unelmansa. Hän vie Marian tanssi- ja näyttelemiskursseille, maksaa uudesta kampaukseta ja hankkii tytölle mittatilaustyönä tehdyt vaatteet. Maddalena varomattomasti luottaa aikeissaan myös häikäilemättömään Alberto Annovazziin (Walter Chiari), joka vakuuttaa, että tyttö pääsee koekuvauksiin, jos hän tuntee vain oikeat henkilöt. Maddalena antaakin säästönsö Alberto Annovazzille, jolta hän ei saa niitä ikinä takaisin. Maria pääsee huijauksesta huolimatta koekuvauksiin, joihin Maddalena livahtaa mukaan. Hän näkee, kuinka tyttö pelästyy arvioiden naurua ja purskahtaa siksi kyyneliin. Maddalenan silmät aukeavat, ja vaikka Maria hyväksytään elokuvaan, hän päättää ettei anna tytärtään moraalittomaan ympäristöön. Maddalena ei allekirjoita sopimusta ja haluaa lopulta palata vain kotiinsa miehensä luo.[1]
Tuotanto ja vastaanotto
muokkaaBellissiman alkuperäinen idea tuli tuottaja Salvo D’Angelolta, joka luotti edelleen Viscontiin, vaikka oli menettänyt rahaa Maa järisee -elokuvan takia. Viscontia houkutteli elokuvassa mahdollisuus päästä työskentelemään ihailemansa Anna Magnanin kanssa. Ensimmäinen synopsis tuli Cesare Zavattinilta, mutta käsikirjoitukseen tehtiin tuotannon aikana lukuisia muutoksia. Lopullinen elokuva poikkesikin huomattavasti Zavattinin alkuperäisistä ajatuksista. Käsikirjoitus jäi muutenkin kuvausvaiheessa osittain syrjään, sillä Magnani käytti runsaasti improvisaatiota.[2]
Viscontin apuna oli mukana kolme uutta yhteistyökumppania, jotka pysyivät jatkossakin hänelle uskollisina työkavereina. He olivat käsikirjoittaja Suso Cecchi d’Amico, pukusuunnittelija Pietro Tosi ja säveltäjä Franco Mannino. Yhteistyö sujui jatkossa hyvin todennäköisesti, koska heillä ei ollut tarvetta kyseenalaistaa Viscontin auktoriteettia.[3]
Bellissima oli Viscontin siihen astisen uran suurin kassamanestys.[3] Anna Magnani sai lisäksi pääosasta Italian elokuvakriitikkojen liiton jakaman Nastro d’argenton parhaasta naispääosasta.[4]
Teema
muokkaaElokuva käsittelee elokuvantekemistä, mutta erityisesti se on satiirinen kuvaus Italian elokuva-alasta ja erityisesti Cinecittàn taustoista.[5] Elokuvan tematiikka tulee esille jo alkutekstin aikana. Sen aikana kuvassa näkyvä orkesteri soittaa Gaetano Donizettin oopperan Lemmenjuoma toisen näytöksen neljättä kohtausta. Donizettin ooppera käsittelee nimenomaan rahan ja rakkauden lumoa ja siihen mahdollisesti liittyvää hyväksikäyttöä.[3]
Lähteet
muokkaa- Bacon, Henry: Tiikerikissan aika. Helsinki: VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0759-8
Viitteet
muokkaa- ↑ Bellissima RAI. Viitattu 4.4.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Bacon, s. 71.
- ↑ a b c Bacon, s. 72.
- ↑ Bellissima Libero Cinema. Libero. Viitattu 4.4.2013. (italiaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Bellissima San Francisco Film Society. Viitattu 4.4.2013. (englanniksi)