Beatlemania

Beatlemania on englantilaisen The Beatles -yhtyeen kiihkeälle ja ennennäkemättömälle fanisuosiolle ("manialle") vuodesta 1963 eteenpäin annettu nimitys. Sanaa käytettiin lehdistössä ensimmäisen kerran 2. marraskuuta 1963, kun brittiläinen Daily Mirror otsikoi uutisensa Beatlesin neljännen konserttikiertueen avauskonsertista Cheltenhamissa, Gloucestershiressa: ”BEATLEMANIA! Se on kaikkialla.. jopa rauhaisassa Cheltenhamissa”.

The Beatles John F. Kennedyn kansainvälisellä lentoasemalla 7. helmikuuta 1964, jolloin beatlemania oli juuri levinnyt Yhdysvaltoihin Britanniasta.

Leviäminen

Vuonna 1964 beatlemania levisi Yhdysvaltoihin, kun The Beatles saapui 7. helmikuuta 1964 John F. Kennedyn kansainväliselle lentoasemalle, missä heitä oli vastassa joukko kirkuvia faneja. Yhtye esiintyi Ed Sullivan Show’ssa 9. helmikuuta hysteerisen, lähinnä teinitytöistä koostuvan yleisön edessä. Beatles oli noussut Yhdysvaltain listaykköseksi edellisvuonna 26. joulukuuta julkaistulla singlellään ”I Want to Hold Your Hand”, joka oli nostanut yhtyeen suursuosioon vähän ennen Sullivanin ohjelmaa.

Myöhemmin mania-sana on yhdistetty muihinkin samankaltaista suosiota nauttineisiin yhtyeisiin, kuten ”Rollermania” Bay City Rollersiin 1970-luvulla.

Kun The Beatles esiintyi Tukholmassa heinäkuussa 1964, paikalla ollut Suomen Kuvalehden toimittaja kirjoitti tunnelmista:

»Heti ensimmäisestä kitaran vongahduksesta syntyy kiihko. Tytöt puristavat kouristuksenomaisesti polviaan ja kirkuvat. Muutamassa minuutissa katse muuttuu lasimaiseksi, tuijottavaksi. Siellä täällä hypähtelee tyttö pystyyn, kirkaisee, putoaa takaisin. Ohitseni suhahtaa mies lääkintälaukun kanssa ja kauempana syntyy pieni kasa ihmisiä. Hetken virvoittelun jälkeen pystyy neito jatkamaan nautintoaan. – – – Entä musiikki? Olen pahoillani, mutta emme kuulleet sitä.»

Toimittajan mukaan soitto ja laulu jäivät yleisön äänten alle ja yleisölle riitti pelkkä Beatles-poikien näkeminen.

Suomessa

Toimittajat Juha Niemi ja Mikko Vienonen ovat kirjoittaneet, että Beatles-huuma saapui Suomeen jo ennen Yhdysvaltoja, syksyllä 1963. Suomalaisille musiikinkuuntelijoille yhtye tuli tutuksi etenkin brittiläisten ja ruotsalaisten musiikkilehtien sekä Radio Luxembourgin välityksellä. Nuori toimittaja Maarit Niiniluoto esitteli yhtyeen Helsingin Sanomen lukijoille perusteellisessa artikkelissaan lokakuussa 1963. Suomi oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin jälkeen ensimmäisiä maita, joissa Beatlesin levyt sijoittuivat levytilastojen kärkeen. Jo marraskuussa 1963 kappale ”Twist and Shout” nousi Kahdeksan kärjessä -listan toiselle sijaille, ja siitä tuli yhtyeen läpimurtokappale Suomessa, vaikka se ei ollutkaan Beatlesin omaa tuotantoa.

Monet nuoret kasvattivat vanhempiensa kauhistukseksi ”Beatles-tukan”, joka saattoi ulottua kaulukseen saakka. ”Beatles-muotiin” kuuluivat myös peruukkipipot, miesten kauluksettomat takit ja Beatles-paidat. Myös tytöillä oli Beatles-vaatteita.

Muusikko Pepe Willberg on muistellut esiintymistä Islanders-yhtyeen komppikitaristina Helsingin normaalilyseossa: ”Sitten kun soitettiin vahingossa 'Twist and Shout', niin se koko koulu meni ihan sekaisin.” Suosikki-lehti julkaisi vuonna 1966 jutun ”Beatle-kuumeen tartunnan saaneesta” aloittelevasta laulajasta Seija Simolasta, joka ”räjähti mielipuoleksi” kuullessaan Beatlesia. ”Räjähtäminen” oli ilmennyt muun muassa tyynyjen heittelemisenä.

Juha Niemen ja Mikko Vienosen mukaan kiihkein Beatles-huuma taittui Suomessa vuoden 1967 aikana, kun yhtyeen huume- ja meditaatioharhailut olivat olleet monille ihailijoille liikaa.

Vastarinta ja kritiikki

Suomessa beatlemania herätti myös jyrkkää vastarintaa musiikkilehtien vanhempaa sukupolvea edustaneiden kriitikkojen keskuudessa samalla tavoin kuin Elvis Presley vajaat kymmenen vuotta aiemmin. Näkyvin ja kiihkein uuden popmusiikin vastustaja oli television Levyraadin vetäjä, tunnettu jazzmies Jaakko Jahnukainen, joka julisti Beatlesin musiikin olevan vain ”mölisevää karjuntaa, typerää, mautonta ja yksitoikkoista”. Jahnukainen jopa toivoi yhtyeen ”tukehtuvan letteihinsä tai kompastuvan korkoihinsa, mokomatkin nuorison irvikuvat”.

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen kommentoi beatlemaniaa piirroksellaan Helsingin Sanomissa toukokuussa 1964, jolloin ranskalainen laulaja ja näyttelijä Maurice Chevalier vieraili Suomessa: ”Maurice Chevalier valloittaa yleisönsä vielä 76-vuotiaana... Pystyvätkö Beatlesit tekemään saman yhtä vanhoina – mitä arvelette?” Piirroksessa Chevalieria ympäröi sankka ihailijajoukko, kun taas iäkkäiden Beatlesien edessä olivat tyhjät tuolirivit.

Tangomusiikin tavoin myös beatlemania synnytti Suomessa parodioita. Vanhempaa suomalaista muusikkosukupolvea edustaneet Teijo Joutsela ja Kullervo Linnan Humppa-Veikot tekivät omaperäiset tulkinnat kappaleista ”She Loves You” (”Hän sinun on”) ja ”All My Loving” (”Kaikki rakkauteni”). Spede Pasanen ja Simo Salminen levyttivät kappaleesta ”Yellow Submarine” Juha Vainion laatiman humoristisen muunnelman ”Keltainen jäänsärkijä”. Beatlemania ja sitä edeltänyt rautalankavillitys synnyttivät Suomessa selkeän kahtiajaon ”uuteen” ja ”vanhaan” kevyeen musiikkiin ja jyrkän vastakkainasettelun, suorastaan avoimen vihamielisyyden nuorisomusiikin ja vanhan tanssimusiikin välille vuosikymmenien ajaksi.

Aiheesta muualla

• Juha Niemi ja Mikko Vienonen: Yeah! Yeah! Tässä tulemme! – Beatles Suomessa. Helsinki: Teos, 2017.